Synneistä suurin? – Sunnuntaiotteessa Milja Kauniston Synnintekijä

Synnintekija”[O]nko suurempi synti miehen haluta naista, vai papin himoita miestä?”

Olavi Maununpoika kohoaa nimenä esille yhtenä Suomen keskiajan merkittävimmistä henkilöistä. Hän syntyi vuoden 1405 tienoilla ja päätyi rälssiperheestä Turun piispan Maunu Tavastin kasvattipojaksi. Koulutuksen Maununpoika sai Pariisin yliopistossa, ja hänet valittiin Turun piispaksi vuonna 1450. Virkaa hän hoiti kuolemaansa saakka eli vuoteen 1460.

Lisätietoja Olavi Maununpojasta voi lukea esimerkiksi Ari-Pekka Palolan väitöskirjaan perustuvasta tekstistä Tieteellisen seurain valtuuskunnan julkaisemasta Tieteessä tapahtuu -lehdestä. 

Mitä kätkeytyi Olavi Maununpojan persoonan taakse? Entä millaisena näyttäytyivät keskiaikainen Pariisi ja Turku? Kysymyksiin hakee fiktiivistä vastausta kevään 2013 esikoiskirjailija Milja Kaunisto (s. 1976), jonka Synnintekijä (Gummerus) kuljettaa keskiajan riettaan hurskaisiin tunnelmiin. Teos kuvittaa esille Olavi Maununpojan oppivuosia Pariisissa rehevin sanakääntein ja häpeilemättömin kielikuvin. 

Kuka on suurin synnintekijä?

Synnintekijän kertomus liikkuu eri aikatasoissa. Minäkertojana on pääasiallisesti Olavi Maununpoika, joka muistelee nuoruusvuosiensa hairahduksia takauman keinoin. Tämän lisäksi kirjan ensimmäinen osa keskittyy jalosukuisen Beatrix de la Tour d’Auvergnen kohtaloon, joka näennäisestä irrallisuudestaan huolimatta kudotaan tarinan edetessä taitavasti yhteen Olavi Maununpojan vaiheisiin.

Saapuessaan Sorbonnen yliopistoon Olavi Maununpoika kohtaa kulkutautien riivaaman ja löyhämoraalisen Pariisin kaupungin, joka järkyttää häntä kadunvarsilla näkyvillä portoillaan ja sodomiallaan. Kirkasotsaisena studiosuksena hän vannoo jo ensimmäisenä päivänä vapisten, ettei koskaan aio koskea naiseen:

”Minä en aio koskaan yhtyä naiseen. Naisen katala suonsilmäke on painajainen. Kuka tietää mitä sen kätköissä odottaa? Miksi se on niin kätkettynä eikä rehdisti esillä kuten miehinen elin? Se on kuin nainen itse, lymyävä, valheellinen, vaarallinen ansa. Siihen ei voi luottaa.”

Latinankieliseen muotoon nimensä muuttaneen Olaus Magnuksen vankkumaton usko joutuu koetukselle, kun hän ystävystyy kirkasälyisen Miracle de Servièrsin kanssa. Pyhänä kolminaisuutena Synnintekijä tarjoaa rakkautta, himoa ja uskoa, jotka käyvät Olauksen sisällä kuumottavaa taistelua.

Miracle kutsuu opiskelutoverinsa kesäksi Etelä-Ranskassa sijaitsevaan perintölinnaansa. Matkasta muodostuu Olaus Magnuksen pappiselämän taitekohta, sillä kesän aikana Olauksen henki ja ruumis kilvoittelevat mässäilyssään aina synninrajoille asti. 

”Olin löytänyt nautinnon. Me emme koskeneet toisiimme, mutta viettämämme hetket lähensivät meitä ja antoivat minulle päihdyttävää toivoa, joka toteutuessaan ajaisi meidät kummatkin kadotukseen. Rotkonreuna oli aivan vieressä ja pudotus huimaava.”

Suurinta on kuitenkin Miraclen salaisuus, jonka Olaus saa matkallaan säilytettäväkseen.

Milja_KaunistoKevät 2013 näyttäytyy kirjallisesti lahjakkaiden naisdebyyttien valossa

Milja Kauniston käyttämä kieli ei kaunistele tai kumartele, vaan herkullinen sanavarasto vyöryy sivuilla runsaana ja ihmetystä herättävänä. Synnintekijästä huomaa, että kirjailija on ihailtavasti taustatyönsä tehnyt: kuvailussa loistavat yksityiskohdat keskiaikaisesta arkielosta, Pariisin kaduista ja Ranskan metsäpoluista kuin myös historiallista tapahtumista. 

Jos Nina Hurman esikoisen Yönpunaisen höyhenen kohdalla saattoi kysyä ”saako nainen haluta” (ks. lukupiirialustus), niin Kauniston esikoinen kysyy: kuka saa haluta — ja ketä? 

Naiseuden ja rakkauden salaisuuden selvittämiseen kiertyvät Olaus Magnuksen oppivuodet.

Romantiikannälkäisille keskiaikafaneille en Synnintekijää suoriltaan suosittelisi, vaikka piirteitä historiallisen viihteen maailmasta teos kuljettaakin. Erotiikalla mainostettu Yönpunainen höyhen kalpenee kuvailussaan riettaan Synnintekijän rinnalla, joten lukija voi nyt valita esikoisromaanien joukosta: tahtooko sitten keveämpää historiallista romantiikkaa rikoksilla höystettynä vai syntistä ja haureuden riivaamaa keskiaikaista Pariisia pappissilmin läpi katsottuna. 

Molemmat maistuivat minulle. Hurman teokseen kaipasin lisää jännityksen ja tunnelman kasvattamista. Kauniston Synnintekijän kompastuskivenä pidän lopun jaarittevaa muistelua, jota olisi voinut tiivistää. 

Kohtaavatko Olaus ja Miracle vielä? Kysymykseen saamme kaiketi vastauksen sarjan tulevissa osissa.

Comments

Teksti: Miia
Avainsanat: esikoiskirjailija, esikoisteos, Gummerus, keskiaika, Milja Kaunisto, Olavi Maununpoika, romaani, Synnintekijä

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *