Sunnuntaiotteessa Stephen Fry ja tarinoiden mahti

Stephen Fry, BBC”Korkeimmalla tasolla kielestä tulee kirjallisuutta, joka sanana voi pelottaa ja ärsyttää, mutta se antaa tarinoille äänen, luonteen ja historian.” — Stephen Fry

Lukemisen ja arkikiireiden takia televisionkatselu jää varsin vähälle huomiolle jokapäiväisessä elämässäni. Koen television passivoivana mediana — varsinkin turhauttavan tosi-tv:n täyttäessä suuren osan kanavatarjonnasta.

Tavisten toilailut ja itsensä etsiminen eivät jaksa minua kiinnostaa, vaikka tositelevision juonirakenteista tutut etsintä, rikastuminen, tragedia ja komedia kulkevat perusjuonina myös maailmankirjallisuuden ja elokuvataiteen klassikoissa. 

Siksi on onni, että Yle jaksaa yllättää laadukkailla sarjoillaan ja että television ohjelmatietoja seuraamattomille tarjotaan mahdollisuus katsoa joitakin ohjelmia myöhemmin internetin välityksellä Ylen Areenalta. Sieltä löysin vastikään tieni sympaattisen Stephen Fryn (s. 1957) juontamaan Sanojen planeetta -tiededokumenttiin, jonka jaksoissa kirjailija ja näyttelijä Fry vie katselijat kielenkäytön juurille. 

Sanojen planeetassa Fry pohtii kielen syntyä, sen eri murteita ja hyljeksittyjä kielen muotoja. Kieli luo meille identiteetin ja sen avulla ilmaisemme tunnekirjoamme. Se antaa meille avaimet maailman tulkitsemiseen ja itsemme määrittelyyn.

Puhutusta kielestä liikutaan dokumenttisarjassa kohti kirjoitettua kieltä. Mitä tapahtuu, kun oikeat sanat ovat oikeassa järjestyksessä? Kysymykseen on yksinkertainen vastaus: sanataidetta. Kirjallisuutta. 

Miten syntyy hyvä tarina?

”Pohjimmiltaan kirjallisuus on tarinoita”, muistuttaa Stephen Fry. Sanojen planeetan päätösosassa Fry istuttaa katselijat television tarjoaman leirinuotion äärelle kuuntelemaan tarinaa tarinankerronnasta. Hyvään kertomukseen tarvitaan inhimillisyyttä, kielellistä rikkautta ja taitoa kutoa pelkistetyistä aineksista sanojen mahdollistama ajan ja paikan ylittävä yhtälö. 

Ei kuulosta helpolta. Ehkä siksi tietyt juonirakenteet toistuvat tarinasta toiseen: etsintä, matka, kotiinpaluu, rikastuminen, komedia, tragedia, uudelleensyntymä ja hirviön kukistaminen. Mietipä hetki viimeisintä lukemaasi kirjaa. Löytyikö siitä jokin näistä teemoista? 

Teemoja löytyy toki enemmän kuin edellä mainitut seitsemän esimerkkitapausta, mutta toistuvuus ja kierrätys kuuluvat olennaisesti kirjallisuuden luonteeseen. Vaikka Disneyn Leijonakuningas onkin uusintaversio William Shakespearen Hamletista, ei Shakespearekaan tarinaa itse keksinyt, vaan se oli olemassa jo siemenenä Saxo Grammaticuksen Gesta Danorumissa

Tarinoiden kierrätyksestä on kirjoittanut myös kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvist Kiiltomadon artikkelissa, jonka aiheena oli klassikkokirjojen uusi tuleminen — seksillä ja väkivallalla höystettynä. Vanhojen tarinoiden valjastaminen uuteen muotoon vahvistaa klassikoiden ja hyväksi koettujen tarinoiden asemaa, sillä niiden juonissa on elinvoimaa, joka rikkoo ajan ja paikan sitomia raja-aitoja. Kirjat kommunikoivat keskenään lukijoiden välityksellä ja yksi kertomus johdattaa toisen luo.

”Kirjoista löytyy ihmisen koko tarina”, sanailee Fry. Siksi samojen tai samantyylisten tarinoiden kuuleminen sukupolvesta toiseen palkitsee, lohduttaa, liikuttaa ja ilahduttaa. Tarinat sitovat meidät ihmisyyteen.

Kiiruhda tarinoiden maailmaan!

Oheinen videonäyte antaa esimakua BBC:n tuottamasta Sanojen planeetta -sarjasta. Viimeinen jakso on kokonaisuudessaan nähtävissä Ylen Areenalla vielä neljän päivän ajan. Suosittelenkin sunnuntai-illan ohjelmaan Stephen Fryn herkullista tarinankerrontaa Sanojen planeetan muodossa. 

Comments

Teksti: Miia
Avainsanat: Areena, BBC, Sanojen planeetta, Stephen Fry, tarinankerronta, Yle

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *