Perjantain luetuissa Hakekaa kätilö! (ja vähän muutakin)

Perjantain luetut, Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!Joko perjantai-illan suunnitelma on lyöty lukkoon? Jos ei ole, voisin ehdottaa joko pistäytymistä lähimpään kirjakauppaan tai vaihtoehtoisesti suositella jopa television äärelle istahtamista. Tämä päivä on omistettu Jennifer Worthin teokselle Hakekaa kätilö! (Otava).

Hakekaa kätilö! (Call the Midwife, suom. Eija Tervonen) on ensimmäinen osa Jennifer Worthin kirjoittamasta muistelmatrilogiasta. Kaksi jälkimmäistä vielä suomentamatonta osaa ovat nimeltään Shadows of the Workhouse and Farewell to The East End.

Ensimmäinen kirja käsittelee nuoren kätilön tuloa Lontoon East Endiin Nonnatus Housen nunnien äitiyshuoltoon. Kohtauksenomaiset kertomukset vievät mukanaan 1950-luvun loppupuolelle, aikakauteen, jolloin ilmassa kohisi sotien jälkeinen jälleenrakennus. 

Muistelmien pohjalta on tehty myös BBC:n tuottama laatusarja televisioon. Sarja alkaa näkyä tänään perjantaina 22. helmikuuta Yle TV1:llä klo 19.

Suhtauduin aluksi aavistuksen epäillen sekä kirjaan että televisiosarjaan. Jälkimmäisen sanottiin muun muassa olevan fanittamani Downton Abbeyn perillinen. Sain kuitenkin viime viikolla ystävältäni lainaan tv-sarjan ensimmäisen tuotantokauden DVD:n ja katsoin kaikki kuusi jaksoa yhden illan/yön aikana. Sydämellinen draama imaisi heti mukaansa elämää koskettavien teemojensa kautta.

Kirjan kävin hakemassa muutama päivä sitten kirjakaupalta ja luin sen eilisen aikana. En pettynyt siihenkään. 

Worthin muistelmissa naiset kohoavat sankereiksi

”Miksi minä ikinä ryhdyin tähän? Minun on täytynyt olla hullu! Olisin voinut valita minkä tahansa muun uran: valokuvamallin, lentoemännän tai laivan tarjoilijan ammatin. Pääni kuhisee ajatuksia erilaisista loistokkaista, hyväpalkkaisista ammateista. Vain idiootti valitsee sairaanhoitajan uran. Ja nyt olin sitten kätilö… — Kadunko valintaani? En koskaan enkä milloinkaan. En vaihtaisi työtäni mihinkään muuhun maan päällä.”

Kertojan ääni on rehellinen sekä kirjassa että tv-sarjassa. Naiivi ja kokematon nuori kätilö joutuu kohtaamaan East Endin pahamaineisen satama-alueen hämärine kujineen. Slummialueen perheiden köyhyys ja tilanahtaus sekä ihmisten likaisuus pistävät nuoren Jenniferin kakomaan ja miettimään omaa suhtautumistaan kanssaihmisiin. Perheväkivalta on yleistä, kuten myös kaduilla ja kapakoissa kahakointi, mutta elämä, ja erityisesti sen dramaattinen alku, opettaa kätilöä avaamaan silmät todelliselle maailmalle. 

”Jokainen lapsi saa alkunsa joko rakkauden tai himon huumassa, syntyy maailmaan tuskallisen ponnistelun tuloksena ja tuottaa sen jälkeen iloa – tai joskus katumusta. Kätilö on tuon kaiken keskiössä ja näkee kaiken.”

Naisten uskomattomat suoriutumiset raskausajasta ja synnytyksestä monilapsisen perheen äitinä ovat liikuttavia ja voimauttavia. Epätoivon ja puutteenkin keskellä elämänhalu on suuri, ja sinnikkyys saa naiset yltämään järisyttäviin voimanponnistuksiin perheensä puolesta.

Ehkäisypilleri ei ole vielä ehtinyt markkinoille, ja moderni nainen odottelee syntymistään, mutta tietoisuus hyvinvoinnin merkityksestä alkaa vähitellen saada jalansijaa köyhimpienkin keskuudessa.

Kuvaukset kätilön työstä ovat reheviä ja maanläheisiä, mutta liikuttavien kohtaloiden seassa välkkyy myös Worthin lämmin huumori. Koskettavia tarinoita myötäileekin ilo ja onnellisuus sekä lämmin yhteisöllisyys.

Suosittelen sekä kirjaa luettavaksi että televisiosarjaa katsottavaksi! 

Mikael Niemi: Veden viemääLaatujournalismia ja katastrofiromaani

Seuraavaksi aion lukea ainakin tutkivaa journalismia, sillä iPadissani odottelee Long Playn julkaisema Anu Silfverbergin ja Johanna Vehkoon kirjoittama artikkeli Himasen etiikka, josta on jo ehditty rakentaa lööppejä Helsingin Sanomia myöten.

Filosofi Pekka Himasen vetämä hallituksen tulevaisuusselontekoon liittyvä tutkimushanke maksoi 700.000 euroa. Mitä sillä saatiin aikaiseksi? Entä miksi rahoitus jäi kilpailuttamatta? Näihin toivon valaisua artikkelin myötä. 

Himasen etiikan jälkeen aion tarttua Mikael Niemen uutuusteokseen Veden viemää (Like). Niemen hillittömän hauska läpimurtoteos Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (Like) on jäänyt mieleeni erityisen kirkkaasti, sillä kyseinen romaani oli aikoinaan yksi neljästä pääsykoekirjasta, kun hain (ja pääsin) opiskelemaan kirjallisuutta Oulun yliopistoon. 

Nyt ilmestynyt Veden viemää (ei kuitenkaan tuulen!) vie lukijan jälleen Ruotsin Lappiin. Sateen piiskaama Luulajajoen jokilaakso kokee jotain hyvin odottamatonta: jokitsunamin. Selvitysmistaistelu veden armoilla saa jokilaakson asukkaat kohoamaan sankarillisiin mittoihin.

Katastrofiromaanin luvataan olevan ”mikaelniemimäinen”, ja mm. Helsingborgs Dagbladet on kirjoittanut teoksesta seuraavaa: ”Uskoakseni kaikki, jotka rakastivat romaania Populäärimusiikkia Vittulajänkältä ilahtuvat kunnolla siitä, että Niemi on nyt kirjoittanut uuden, helposti lähestyttävän ja todella hyvän romaanin Norrbottenista.”

Vaikuttaa lupaavan humoristiselta!

Mitä sinä luet juuri nyt?

Comments

Teksti: Miia
Avainsanat: Hakekaa kätilö!, Himasen etiikka, Jennifer Worth, katastrofiromaani, Kätilö, laatujournalismi, Longplay, Lukuvinkit, Mikael Niemi, muistelmat, omaelämäkerta, Perjantain luetut, Veden viemää

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *