Odysseia nimeltään elämä – Sami Lopakan esikoinen Marras

marrasVäkevämmin ei olisi voinut vuoden 2014 esikoiskirjahaaste alkaa!

Sami Lopakan (s. 1975) hulvattoman kieroutuneella huumorilla maustettu debyytti Marras (Like) kertoo pohjoissuomalaisen metallibändin kiertueesta halki Euroopan kaupunkien. Romaani on räkänauruinen, tupakansavuinen ja viinanhuuruinen odysseia, jonka puitteissa otetaan käsittelyyn palasia Euroopan historiasta, kuullaan Reeperbahnin seireenien suloluikautuksia ja ikävöidään kotiin raskaana olevan vaimon luokse. Lisäksi nautitaan ystävyydestä, miestä väkevämmistä juomista sekä kärsitään villin menon herättämistä liskounista.

Tässä odysseiassa ei ole sankareita, jonkinlaisia Jukolan veljeksiä kylläkin.

”Olo oli sähköinen. Teki mieli purkaa energiaa, höyrytä, mitellä voimia, vääntää kättä, painia! Jumalauta! Yritin haastaa juntturamaista Korpisuota otteluun, mutta hän sysäsi minut nauraen kauemmaksi. Raunio torjui haasteen jo ennen kuin ehdin edes sitä heittää. Hänen niskaansa en olisi kunnolla ylettynyt muutenkaan. Olin jo valmiiksi kamppailuasennossa ja täynnä virtaa, nyt piti vain löytää kisailija.” 

Lukijana en voinut olla vetämättä yhtäläisyyksiä Marraksen kertomuksen ja Lopakan taustan välillä. Hän tuli tunnetuksi muhoslais-/oululaistaustaisen metallibändin Sentencedin kitaristina ja lauluntekijänä, yhtyeen, jonka hautajaisia vietettiin jylhän kaihomielisin menoin syksyllä 2005 Oulun Teatrialla. Bändin synkkää huumoria havainnollistaa se, että jäähyväiskiertueella kannettiin ruumisarkkua, joka sittemmin on päätynyt ”haudatuksi” Sentencedin rumpalin Vesa Rannan osaomistamalle Nuclear Nightclubille. 

Arkku kulkee mukana myös Marraksessa koko matkan: se on yösija kiertuebussissa. 

Sentencedin sanoittajana Lopakka, tunnettu myös taiteilijanimellä The Serial Self-Killer, keskittyi niinkin ilakoiviin aiheisiin kuin kuolema ja itsemurha. Lyriikoista kuulsi ja kuultaa yhä edelleen biisejä kuunnellessa vahva (itse)ironia. Samantapaiset aiheet toistuvat otsikkoa myöten Marraksessa, jonka kertojana toimii Hautamaa-niminen kitaristi. Marras-yhtyeen muut jäsenet, joista kaikista pilkahtelee yhtymäkohtia Sentenced-muusikoihin, ovat Maaninen, Raunio, Suopunki ja Korpisuo. Nimet vievät symbolisesti tragikoomista kertomusta eteenpäin, kun kiertueen aikana rämmitään polvia myöten (pask…) suossa, juopotellaan maniaan asti, tartutaan epätoivon hetkellä suopunkimaiseen hirttoköyteen ja viimein jäljelle jää vain hätäisiä ihmisraunioita.

Juuri kuolema tekee elämästä ainutlaatuista

”Kuolema oli hyvä muistaa joka päivä, mutta tuskin sitä jouduttaa tarvitsi.
Se tulee kyllä, varmasti tulee. Tulee kuin kesä.”

Synkän kuuloisesta teemasta huolimatta Marraksessa ilmenevä äimistyttävä gonzoilu kiikuttaa lukijaa huutonaurun ja nyyhkyttelevän herkistelyn rajamailla. Kiertue-elämän kuvailu kumpuaa kokemuksista, joita voin kirjanörttinä vain kuvitella. Romaania lukiessa mielessäni pyörähtivät kirjoitustyyliensä puolesta Hunter S. Thompson, Charles Bukowski ja parissa kohdassa jopa Juha Vuorinen, mutta Lopakan räyheä ironia on omintakeinen pohjoisessa hulluudessaan, oululaisella murteella ryyditettynä.

Hervottomaan juoppohullutteluun sävyä ja syvyyttä tuovat pohdiskelmat natsien rikoksista ja kristinuskon opinkappaleista. Vaikka teemat romaanissa pyörivätkin pääosin melankolisessa rappioromanttisuudessaan kuoleman ympärillä, enemmän romaani kertoo elämästä kuin sen vastinparista. Ihmiselo vertautuu silmänräpäykseksi maailmankaikkeuden elinkaaressa, jolloin hetkessä oleminen korostuu.  

Kaipa Marrasta voisi luonnehtia eräänlaiseksi kirjoittajansa ja tämän taustalla vaikuttavan kuopatun yhtyeen katharsikseksi samalla kun se puhdistaa päähenkilönsä mielenmaisemaa. Voisi Marras olla myös viimeinen naula Nuclear Nightclubiin sijoitettuun hautajaisarkkuun. Sentencedin tuntemus ei kuitenkaan lukukokemuksen kannalta ole välttämätön, onhan kyseessä loppujen lopuksi fiktiivisyyteen pohjautuva romaani. Sen sijaan suosittelen Lopakan järisyttävää esikoista kaikille mustaakin mustemmasta huumorista pitäville.

Luin romaanin tammikuun alkupuolella, mutta bloggaaminen venähti osittain siksi, että teoksen myötä ajauduin kuuntelemaan pitkästä aikaa kirjailijan edesmennyttä yhtyettä ja lainasin ystävältäni jopa Buried Alive -DVD:n, Sentencedin kuoppajaisten taltioinnin. Hautajaisissa laulaja Ville Laihiala heitti välispiikissään, että ”mikään ei kestä ikuisesti, ei edes Oulun pojan erektio”. Sentenced ei kestänyt, mutta toivoakseni Marras on vasta alku Lopakan kirjalliselle uralle. Miehellä on totisesti sanallinen mahti hallussaan.

Marraksen julkkareista kertoo blogissaan Paula, lisäksi romaanista ovat bloganneet ainakin Krista, Taika ja Jaana

Sami Lopakan Marras on ensimmäinen lukemani teos vuoden 2014 esikoiskirjahaastetta varten. 

Arvostelukappale.

Comments

Teksti: Miia
Avainsanat: esikoinen, Esikoiskirjahaaste 2014, road-romaani, Sami Lopakka, Sentenced, Sunnuntaiote

Kommentit

Ollaanpa yhteydessä, jos sattuu näkymään ilmoitus kirjailijan esiintymisestä!

Kyselin juuri tuolla oman blogini puolella, että tarkoititko kirjallista vai musiikillista esiintymistä, olisi näemmä kannattanut tulla ensin tänne kun vastaus selvisi heti 😀 Täytyy pitää silmät auki Lopakan keikkojen varalta, jos sattuisi pääsemään kuuntelemaan!

Sama juttu, tuli lueskellessa kuviteltua Hautamaan & kumppanien kasvoiksi Sentenced-tyypit. Haa, ja täysin samasta kohdasta minullakin alkoi soida päässä Excuse Me While I Kill Myself! 😉 Jännä nähdä, millainen mahtaa olla Lopakan seuraava teos, kun tämä ensimmäinen oli varsin omakohtaisista tuntemuksista ja kokemuksista kumpuava – mikä tietty on tyypillistä esikoiskirjailijalle. Joka tapauksessa odotan kovasti jatkoa Lopakan kirjalliselle uralle!

Hei, ja voisimmeko koittaa mennä yhdessä kuuntelemaan, jos Lopakka sattuu esiintymään Oulussa kirjansa tiimoilta?

Voi miten minä nautin Marraksen tarjoamasta matkasta! Sentenced-fanina löysin useita kiinnekohtia todellisen bändin taipaleeseen, tuotantoon ja jopa eleisiin enkä voinut välttyä siltä, että varsinkin Hautamaa ja Raunio saivat mielessäni Lopakan ja Laihialan kasvot. Upea kirja ja ehkä tosiaan tietynlainen kunnianosoitus kuopatulle Sentencedille. Toivottavasti Lopakka jatkaa romaanien kirjoittamista!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *