Noirin viemää

Tuomaisen_kirjatOnko tänään lukuvuorossa kenties jännitystä tai romantiikkaa? Historiallinen romaani vai tulevaisuuteen sijoittuvia scifi-novelleja? Ajatuksia ja tunteita herättävää runoutta vai maailmaa avartavaa tietoa? On perjantain lukukyselyn vuoro: Mitä SINÄ olet lukemassa?

Mikä noirissa kiehtoo?

Vaikka eletäänkin vasta heinäkuun alkupuoliskoa, valmistaudun jo hiljalleen elokuun lukupiiriä varten.

Odotan mielenkiinnolla seuraavaa 15.8. alkavaa keskustelua, jolloin käsiteltävänä on Antti Tuomaisen noir-henkinen romaani Synkkä niin kuin sydämeni (Like). Odotan sitä siksi, että Aamulehti ylistää Tuomaista ”Helsinki Noirin kuninkaana” (ks. kuva Antti Tuomaisen Facebook-sivuilta) ja Helsingin Sanomien mukaan kirjailija ”nousee nyt huipulle”. Millaisia muita ajatuksia kehuttu teos mahtaa nostaa esille?

Olen lukenut Tuomaisen neljästä teoksesta vasta Johtolanka-palkitun dekkarin Parantajan (Helsinki-kirjat) sekä elokuun keskustelua odottavan romaanin Synkkä niin kuin sydämeni, joten ajattelin tutustua myös hänen aiempiin töihinsä. Tiedän ennakkoon, että Tuomaisen kaksi ensimmäistä teosta muistuttavat enemmän lukupiirikirjaamme (jonka muuten ahmin yhdessä yössä) kuin dystooppista Parantajaa, jonka tapahtumat sijoittuvat ilmastonmuutoksen runtelemaan Helsinkiin. 

Kuinka paljon kirjailijan tyyli on ehtinyt muuttua ja kehittyä esikoisteoksen jälkeen?

Aloitin itse asiassa Tuomaisen esikoisen Tappaja, toivoakseni jo kotonani Oulussa, mutta unohdin sen yöpöydälle, kun lähdin viikonlopuksi maalle. Kyllä harmittaa! Onneksi olin kuitenkin muistanut pakata laukkuuni isistä ja pojista kertovan Veljeni vartijan (neljän muun kirjan ohessa), joten en jäänyt tyhjän päälle dekkari-intoni kanssa. 

Kirjallisena. Minna

PS. Antti Tuomaisen kahdesta ensimmäisestä noir-dekkarista on muuten julkaistu tänä kesänä pokkaripainokset Liken kustantamina. Heinäkuun aikana myös Parantaja ehtii kauppoihin pehmytkantisena versiona, mutta vinkkinä sanon, että sitä saattaa hyvällä tuurilla löytää kovakantisena kirja-alestakin. (Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä mainostamalla omaa työpaikkaani, mutta ainakin Oulun Suomalaisessa Kirjakaupassa Parantajaa myytiin hinnalla 4,95 €.)

Comments

Teksti: Miia
Avainsanat: Antti Tuomainen, Like, Lukuvinkit, Parantaja, Perjantain luetut, Synkkä niin kuin sydämeni, Tappaja, toivoakseni, Veljeni vartija

Kommentit

Synkkä niin kuin sydämeni taitaa olla pisin näistä Tuomaisen teoksista, ja hän kirjoittaa nopeasti etenevää (= ahmittavaa) tekstiä, joten kaksi ensimmäistä on myös nopeasti selätetty. 🙂 Olet kyllä ihanan ahkera lukija!

Antti Tuomaiseen ehdin jo tutustua menneellä viikolla ahmiessani kerta heitolla Parantajan. Ihana oli seurata kirjan henkilöitä tutuissa maisemissa syntymä- ja pitkäaikaisen asuinkaupunkini katuja ja kujia.

Vähän jäi taas vaivaamaan, kun ”pahat sedät” mukiloivat aika kovakouraisen tuntuisesti Tapani Lehtisen, mutta ei siinä paljon haavoja paranneltu, kun matka jo jatkui 😉

Arpaonnen tuoma Synkkä niin kuin sydämeni odottaa vielä vuoroaan ja elokuun lukupiiriä. Jos saisi sitä ennen saalistettua nuo vielä aikaisemmat teokset luettavaksi kirjastosta.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *