Naisen ja vähän miehenkin logiikkaa Anna-Leena Härkösen Laskevassa neitsyessä

Anna-Leena Härkönen: Laskeva Neitsyt (Otava)”Uteliaisuus on elintärkeä piirre ihmisessä. Se pelastaa varmasti vähintään dementoitumiselta. Niin kauan kuin iskelmätähtien ja/tai nahkatakkimiesten sättäämiset kiinnostavat, ihminen on elämässä kiinni.”

Vuoden 2013 lukemisto on avattu. Tätä kirjoittaessani menossa on 2. päivä tammikuuta ja olen lukenut Marisa Macklen Mr. Right for the Nightin (ala-arvoinen, en edes tiedä miksi luin kirjan loppuun asti) ja Chloe Neillin kirjan Drink Deep (kohtalainen, vaikka Chicagoland Vampires -sarjan lähtökohtana lienee Charlaine Harrisin Sookie Stackhousen – ja erityisesti Harrisin kirjoista tutun Eric Northmanin – fanifiktio). Kummatkin olivat Kindlen e-kirjalukemistoa myöhäisyössä, jonne sijoitan höttöistä hömppää. Aamupalaa nauttiessa jatkoin kevyttä linjaa lukemalla Anna-Leena Härkösen uutuuden, joka solahti mukavan sulavasti alas kahvittelun ohessa.

Kolumneista kootut teokset eivät kuulu vakiolukemistooni, koska luen mieluummin kokonaisia pitkällistä juonenkaarta noudattavia romaaneja. Tosin vuonna 2011 julkaistu Tuomas Kyrön Urheilukirja (Teos) oli hurmaava poikkeus kolumnikokoelmien joukossa, sillä Kyrö osaa kirjoittaa jopa urheilusta niin hersyvän terävästi, että viihdyin tekstien äärellä hörötellen.

Nyt uteliaisuus sai minut tarttumaan Härkösen kokoelmaan Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia (Otava). Teokseen on koottu 40 vuosina 2003 – 2011 Anna-lehdessä ilmestynyttä kolumnia. Koska minulta on jäänyt välistä sekä lehtenä Anna että Härkösen aiemmat kokoelmat Kauhun tasapaino, Terveisiä pallomerestä ja Palele porvari, tutustuin Laskevan neitsyen myötä tuoreeltaan kirjailijan lyhyempään kirjoittamismuotoon.

Näppärää viihdettä 

Kolumnit paljastuivat näppäriksi ja helppolukuiseksi viihteeksi. Kun alkuperäisenä julkaisuforumina on naistenlehti, ovat aiheet osuvia käsitellessään muun muassa parisuhdetta ja lapsen kasvatusta. Suurin osa päällisistä teemoista ei kuitenkaan koskettanut minua ja koin tekstien olevan jossain määrin etäännyttäviä sinänsä kantaaottavissa teemoissaan. Ehkä syynä on se, että olen yksinasuva lapseton vanhapiika, joka lukee lehtinä pääasiassa Parnassoa ja Imagea. Naistenlehtiä selailen ainoastaan pikaisesti kynsisalongissa vuoroani odottaessa.

”Kun markkinoille tulee kosmetiikkauutuuksia, nainen on kuin kissa pistoksissa: tuotteen haluaisi heti, mutta on moraalitonta ostaa se ennen kuin entiset ovat lopussa.”

Minulle käy edellä mainitun tavoin ainoastaan kirja- ja kenkäkaupoissa. Teemat karkaavat otteestani, sillä esimerkkinä mainitusta kosmetiikasta en välitä lukea ellei sitä ole upotettu taitavasti kaunokirjallisen teoksen kuvaukseen osana juonta.

Olen tottunut odottamaan Härköseltä nasevia ja suorasanaisia kommentteja asioista. Pidän hänen romaaneistaan sekä omaelämäkerrallisista teoksistaan, jotka käsittelevät koskettavan tarkasti ihmisyyttä eri kanteilta. Kolumnikirjoitukset jäivät kuitenkin ironiassaan puolitiehen kommenttien taipuessa aikamme ilmiöiden ja persoonien sekaan – olivat ne sitten elämää paikkaavia remonttimiehiä, suvaitsemattomia Maija-tätejä, tympääntyneitä myyjiä tai thaimaalaisia itkeviä korukauppiaita. Löytyy keveiden aiheiden sisältä toki jotain syvällisempääkin: narsismi ja kiusaamisen eri muodot sekä yhteisöllisyyden hakeminen pirstaleisessa nyky-yhteiskunnassa. 

Parasta antia kokoelmassa olivat viittaukset lukuisiin kirjoihin. Näiden lisäksi minua kiinnosti melkein sivuhuomautuksen virkaan jääneet huomiot kirjailijan työstä: 

”Mietin viimeksi eilen illalla, mikä tästä ammatista tekee niin vastenmielisen. Tajusin, että se on jatkuva itseluottamuksen puute, joka syö kirjailijaa. Jos kirurgi harjoittaa ammattiaan kaksikymmentä vuotta, hän todennäköisesti tietää hallitsevansa asiat. Mutta kirjailija joutuu yhä uudelleen aloittamaan nollasta. Jokainen romaani on omalla tavallaan vaikea. Koko ajan joutuu pelkäämään sitä, ettei osaakaan.”

Kyllä Anna-Leena Härkönen kirjoittaa osaa. Minä vain olin väärää kohderyhmää kolumnikokoelmalle. Suosittelenkin Laskevaa neitsyttä lämmöllä erityisesti parisuhteessa eläville naisille (sekä ura- että kotiäideille), jotka lukevat perinteisiä naistenlehtiä. Kiiltäväsivuisen aikakauslehden mainoksien ohessa nämä pienet kirjoitukset nimittäin nousevat esille oivallisina välkähdyksinä ja osuvina ilonpilkahduksina.

Minä jään odottamaan Härkösen seuraavaa romaania. Mitähän se mahtaa käsitellä?

– Kirjallisena. Minna

 

Comments

Teksti: Miia
Avainsanat: Anna-Leena Härkönen, Anna-lehti, kolumnit

Kommentit

Kiitos kommentista – ja onpa mukava toimia yllättävän iloisten uutisten toimittajana! 🙂

Minullakin oli ehkä kovat odotukset Laskevan neitsyen suhteen ja hivenen petyin lukiessani, mutta luulenpa palaavaani joihinkin teksteihin myöhemmin toisen mielentilan turvin. Silloin uskoisin nauttivani vielä enemmän kirjoituksista.

Toivottavasti Anna-Leena Härkönen julkaisee lähiaikoina (vuosina!) uuden romaanin!

Tämä kirja tulikin ihan yllätyksenä, en osannut odottaa! Olen tainnut lukea Härkösen kirjoista kaikki, mutta enää en osta omaan hyllyyn kaikkea. Ehkä ongelma onkin siinä, että minulla on aina niin kovat odotukset, vaikka välttämättä en ole aina sitten tykännytkään ihan 100 %:sti. Tämä kirja pitää laittaa varaukseen kirjastoon. Olen lukenut luultavasti useimmat kolumnit, olen jopa ostanut irtonumeroita joskus sen perusteella, että jos Härkönen on vuorossa, niin lehti lähtee mukaan. Siinä mielessä kolumnikokoelma tuskin pääsee yllättämään. Odotan kaikesta huolimatta minäkin uutta romaania!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *