Mikä kirja sykähdytti SINUA lokakuussa?

lukukuun_tarinatJotta en päätyisi hajamielisyyksissäni tekemään samaa virhettä kuin syyskuussa, olin kirjoittanut kalenteriini merkinnän tälle päivämäärälle isoilla kirjaimilla: MUISTA ESITTÄÄ KYSYMYS KUUKAUDEN PARHAISTA LUKUKOKEMUKSISTA! Tuumasta toimeen. Mikä kirja sytytti, kiehtoi tai hämmästytti sinua eniten lokakuun aikana?

Syyskuussa vastauksia tuli peräti 32. Liekö suosiossa kyse kirjamessulipuista, joita arvoin kyselyn yhteydessä, mutta silti lukuvinkkien määrä tuntui hienolta! Olen aina hyvilläni, kun löydän uusia kommentteja joko lukupiirisivuilta tai blogistani — vastaukset kun antavat vienosti ymmärtää, että tekstejäni luetaan. 

Miten mahtaa käydä lokakuussa, saisimmeko kasaan yhtä monta vastausta?

kirjat_lukukuun_tarinatKnasu pysäyttää lukijan

Oma valintani lokakuun parhaasta lukukokemuksesta kohdistuu ylivoimaisesti Karl Ove Knausgårdiin ja hänen Taisteluni-sarjan (Like) kolmeen ensimmäiseen kirjaan. Lukupiirialustuksestani voi lukea lisää Knasun herättämistä mietteistä (kommenttien joukossa on myös selitys, miksi Knasu on Knasu), mutta lyhyesti ilmaistuna muu viime aikoina lukemani kirjallisuus on maistunut enemmän tai vähemmän puulta Knasun rosoisen nerokkuuden rinnalla.

Tosin täytyy myöntää, että Hugh Howeyn dystooppinen Siilo (Like) koukutti ihan kympillä, Marissa Mehrin mielen särkymistä ja tuhoontuomittua rakkauskertomusta kuvaava Veristen varjojen ooppera (WSOY) värisytti taideviittausten kirjollaan, Tommi Liimatan dekkarimaisia piirteitä kätkevä (!) Rautanaula (Like) hämmästytti terävällä kielellään ja huumorillaan sekä Veera Niemisen salamarakkaudesta ja itäisen ja läntisen heimon kohtaamisesta kertova Avioliittosimulaattori (Tammi) virkisti suorasukaisuudellaan. 

Ei tämä nyt niin onneton kuukausi loppujen lopuksi ole ollut hyvien kirjojen suhteen.

Mikä mainitsemistani teoksista kiinnostaa muuten sinua eniten? Eli mistä tahtoisit minun kirjoittavan seuraavaksi?

Kommenttien aatelia

Lisäksi haluan nostaa esille lukupiirissä ”KnVe”-nimimerkillä kommentoineen henkilön analyyttisia pohdintoja ja peilauksia omaan elämäänsä Knausgårdin Taisteluni-sarjan pohjalta. Kokonaisuudessaan minua syvästi liikuttanut kommentti löytyy lukupiirisivuilta.

”– – Voi niitä hupsuja, jotka ovat ohittaneet nämä aarteet!

Itselleni melkein koko teksti on vahva peili, jota vasten tarkastelee omia kokemuksiaan. Parisuhdettaan, suhdettaan alkoholiin, lapsiin, muihin ihmisiin, perheeseen, elämään… Tähän havahduin konkreettisesti tuon kolmosen ensimmäisillä sivuilla, kun en meinannut pysyä kirjan tarinassa mukana laisinkaan, vaan ajatukset karkasivat jatkuvasti omiin lapsuusmuistoihin ja siihen, mihin ne oikeasti perustuivat. Jollain tasolla terapeuttinen kokemus. Kirjallisuus ja hyvinvointi -luentosarjaa parhaillaan seuraavana herää kiinnostus Knausgårdin tekstien käyttämisestä erityisryhmien kirjallisuustoiminnassa.

Jossain kakkososan aikanakin jäin miettimään sitä, miten paljon voi oikeasti muistaa yksityiskohtia, ja onko omaelämäkerrallisuudella ja aukkojen paikkaamisella mitään väliä, etenkin kun kokonaisuus on uskottava ja hyvinkin luettava. Knausgårdien alle osui toisen lukupiirin takia luettavaksi Murakamin Suuri lammasseikkailu, jonka etäisyys ja suoranainen onttous sekä tyhjäkäynti turhautti eilisessä keskustelussa lukemishetkeäkin enemmän. En uskonut Murakamin tarinasta ehkä sanaakaan. Hieman samanlaisia tunteita koen usein elokuvien äärellä, ja olenkin usein todennut, että kehnompikin dokumentti on parempi kuin keskivertoa parempi elokuva. Totuuden muokkaaminen taiteellisia tarkoituksia varten on usein välttämätöntä ja ymmärrettävää, mutta kerronnan perustaminen vahvasti tosiasioihin tuo vahvaa uskottavuutta tarinaan. Siitä nautin. Ja tulisin varmasti helposti huijatuksi, ellen olisi paatunut kyynikko.

Tuota mies/naislukija-asiaa pohdin myös, kun koin ensimmäisen kommentoijan tavoin pääseväni poikkeuksellisen lähelle kirjoittajaa, ja ajattelin tässä myös nimenomaan miehenä. Mutta miesten kirjallisuudeksi en tätä luokittelisi. Miehen kirjoittamaksi kylläkin.

Ja vielä lopuksi, alustuksessa mainittu arkiaskareista jaarittelu ja yksityiskohtiin takertuminen on minulle ehkä herkullisinta ainakin kakkososassa. Se tarkkuus, jolla kirjailija malttaa keskittyä esimerkiksi lasten liikkeiden kuvailuun on suorastaan liikuttavaa, kun seuraavalla sivulla saatetaan heittäytyä (itselleni turhauttavan) kirjallisuusesseen pyörteisiin. Ilman tällaista vaihtelua ei kokonaisuus olisi kuitenkaan sellainen kuin se on nyt. – –”

Jos et ole vielä ehtinyt kommentoida Knausgårdin teossarjaa, tee se nyt! Sitä ennen tahtoisin kuitenkin kuulla, mikä kirja sykähdytti sinua eniten lokakuussa. 

Comments

Teksti: Miia
Avainsanat: lokakuu, Lukukuun tarinat, Lukuvinkit

Kommentit

Nerium Black (tuleeko toi nikki muuten Siriukselta?), 5. aalto -teosta tutkin keskiviikkona kirjakaupalla, mutta päätin vielä siirtää sen ostoa lähemmäksi joulua. Todennäköisesti annan sen lahjaksi jollekulle, ja voisin ennen paketointia varovasti selailla kirjan lävitse. 🙂 Siilo varmasti kyllä vetää suakin ihan kympillä, suosittelen sitä lukemiseksi!

Pimmi, Kuolema ja pingviini kuulostaa niin viehättävältä, että pitää lisätä se myös omalle lukulistalle. Kiitos vinkistä!

Kirjakammarin täti, minkä sille voi, olen Knasun lumoissa. 😉 Ibrahimia en ole lukenut, vaikka muun muassa Ajan riekaleita -romaania olen selaillut muutamaan otteeseen kirjastolla. Laitan nimen ylös tarkempaa tutkiskelua varten. Pelon Jokapäiväinen elämämme on vielä lukemattomien listalla, mutta todennäköisesti tartun siihen ensi viikon aikana. Kirjoitan siitä lähempänä lukupiiriajankohtaa (sitä käsitellään siis Oulun pääkirjastolla kokoontuvassa lukupiirissäni marraskuun 19. päivä) ja Siilosta lähipäivien aikana.

Kynämatkailija, muistan, kun Svenskspråkig bokstävercockia kyseltiin enemmänkin kirjakaupalta. 🙂 Tuli itsekin ihmeteltyä nonsenseä! Mistä löysit sen noin halvalla? On ollut melkoinen löytö, näyttää Teoksen sivuilla olevan vieläpä tieto, että kirja on loppuunmyyty.

Pekka, sanopa muuta, Knasussa on Sitä Jotain! <3 Murakamin 1Q84:n kolmososan kanssa ajattelin odotella joululomaa, jolloin voin keskittyä tiiliskiveen ihan rauhassa, mutta voi! kun odotan jo sitä hetkeä, että pääsen Murakamin maailmaan. Kiitos linkkauksesta kirjamessuraporttiisi! Tuppas naurattamaan anonyymin kriitikon kommentti Risto Kormilaisen kirjan sivuilla. 😉

SUURI KIITOS kaikista kommenteista ja lukuvinkeistä!

Knasu kiinnostaa aina eniten. ♥

Lokakuun parhaaksi lukukokemuksekseni nousi Haruki Murakamin 1Q84:n kolmososa, jonka luin englanniksi, kun en jaksanut odottaa suomennosta kirjastosta. Aivan huikea kirja(sarja), jota suosittelen kaikille, jopa nimimerkille KnVe (minäkään en juuri välittänyt Suuresta lammasseikkailusta).

Ihan paras kirjoihin liittyvä kokemus oli myös kirjamessulauantai:
http://poplaari.blogspot.fi/2013/10/superhypermegamessulauantai.html
🙂

Olen aivan ihastuksissani Taru Staudigerin Svenskspråkig bokstävercock’ista, ruotsinkielisesti aapiskukosta (Teos 2007). Kahden euron löytö!

Kuinka sanoilla ja kuvilla voikaan leikkia, rikkoa rajoja, olla villi ja vapaa, oivaltaa ja ilahduttaa. Ah ja voih!

http://www.teos.fi/kirjailijat/taru-staudinger.html

Lempparini on Morotsmagisterin lisäksi Boksräverko – Lever av poesi!

Koska Minna on nyt reilun kuukauden hehkuttanut tuota Knausgårdia, niin minäpä valitsen jotain muuta, vaikka Taistelustakin pidin.

Ranskalainen kirjailija Marie NDiaye teki kansainvälisen läpimurron palkitulla teoksellaan Kolme vahvaa naista. Kirjaa ovat lukeneet muutkin, joten sen sisältöön voi tutustua esim. Kirjainten virrassa tai Erjan lukupäiväkirja -blogeista.

Ja koska Minnakin mainitsi useamman kirjan, niin perässä seuraan ja haluan huomioida Anilda Ibrahimin tänä vuonna ilmestyneen Ajan riekaleita, vaikkakin pidin ehkä kuitenkin enemmän alkuvuonna lukemastani Punaisesta morsiammesta.

Kotimaisista kirjailijoista nostan esiin uudet tuttavuuteni Katri Lipsonin ja hänen tämän vuoden kirjansa Jäätelökauppias sekä
Mikko Rimmisen Hipan.

Eikäpähän mainitsematta voi jättää Jari Tervon Esikoista, joka Kirjapiirissä sai Aalto-Setälältä ja Tuomiojalta yhteensä hulppeat 10 tähteä

(huom: Westön ja Hotakaisen uusimmat luin jo syyskuussa)

Ja mistäkö kirjoittaisit seuraavaksi. Joko Siilosta tai Rautanaulasta, mutta kaikkein mieluiten lukisin Jokapäiväisestä elämästämme (vai säästätkö sen Finlandia-ehdokkaaksi ja -saajaksi 🙂

Andrei Kurkov: Kuolema ja pingviini.
Kirja sattui hyppysiini kirjaston vaihtohyllystä aivan sattumalta, lukemisen puutteessa. Olipa viehättävä tuttavuus ja aivan outo kirjailija. Aikoinani luin paljonkin venäläistä kirjallisuutta ja samanlainen verkkainen, surumielisesti hymyilevä mutta kuitenkin vähän irvileukainen kerrontatapa tässäkin oli.
Miehellä on lemmikkinä pingviini jonka hän jostain syystä, jota ei itsekään tiedä, kävi hakemassa eläintarhasta kun niitä ilmaiseksi jaettiin. Hengenpitimikseen hän kirjoittaa muistokirjoituksia lehteen elävistä ihmisistä. Varoiksi. Kaikenlaista alkaa tapahtua josta hän joltain syrjältä ehkä on kartalla mutta suuremmaksi osaksi ei ole.
En ymmärrä kuka on raaskinut luopua tästä pienestä helmestä, mutta kiitos siitä sinulle, tuntematon lahjoittaja!

Kuukauden ristiriitaisimpia ajatuksia synnyttänyt teos oli Rick Yanceyn 5. aalto. En tiennyt kirjasta mitään siihen tarttuessani ja alun avaruusoliokohtauksen jälkeen olin valmis heittämään kirjan seinään. Mutta lopulta kirja alkoikin kiinnostaa ja luin lähes koko teoksen yhdeltä istumalta. Eikä ne allut olleetkaan niin inhottava teema kuin oletin.

Mainitsemistasi teoksista eniten kiinnostaa Siilo. Se on herättänyt paljon keskustelua mm. Risingshadown keskustelupalstalla. En taida vaan pysty lukemaan mitään siitä kirjoitettua, ennen kuin olen itse lukenut kirjan. 😀 Tahdon tarttua kirjaan ilman mitään suuria ennakkoajatuksia.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *