Lukukuun tarinat: mikä kirja sykähdytti toukokuussa?

Lukukuun_tarinatKuukausi on taas vierähtänyt viimeiseen päiväänsä. Blogissani tämä tarkoittaa tietysti Lukukuun tarinat -kyselyä, jonka perimmäinen tarkoitus on udella kuukauden parhaita lukukokemuksia ja kerätä yhteen lukuvinkkejä. 

Kirkkaat_paiva_ja_iltaMinä tykästyin tässä kuussa erityisesti lukupiirikirjaamme eli Inka Nousiaisen romaaniin Kirkkaat päivä ja ilta (Siltala). Kirjoitin teoksesta muun muassa seuraavasti lukupiirialustuksessani:

”Voin sanoa, että rakastuin teosta lukiessani, mutta rakastuminen ei ole ainoa tunne, joka minulla heräsi romaanin myötä: koin myös kaipausta, pettymystä, surua ja luopumista. Lukeminen herätti voimakkaita tunteita, jopa niin väkeviä, että muutama kyynelkin tuli vuodatettua tekstin herättämien ajatusten takia.”

Kirkkaat päivä ja ilta oli haikea ja kaunis teos, joka antoi minulle lukijana enemmän kuin osasin odottaa, sillä pienoisromaanin sisälle kätkeytyi elämää suurempi tarina.

Suosittelen lukemaan Nousiaisen teoksen — ja myös kommentoimaan sen herättämistä tuntemuksista ja ajatuksista lukupiirissämme!

Mikä teos antoi Sinulle parhaan lukukokemuksen toukokuun aikana?

Kerro ja anna lukuvinkki!

Comments

Teksti: Miia
Avainsanat: Inka Nousiainen, Kirkkaat päivä ja ilta, Lukukuun tarinat, Lukuvinkit, Siltala

Kommentit

Nyt on niin, etten millään pysty valitsemaan vain yhtä.

Epäoikeudenmukaisuudessaan koskettava oli Laura Saven Paljain jaloin. Nuori lääketieteenopiskelija elää elämänsä onnellisinta aikaa Sofia-puolison ja Otso-vauvan kanssa, kun selviää, että reisiluuhun on pesiytynyt osteosarkooma. Elämä syövän, hoitojen, sairaalaelämän, toiveikkuuden, kohtalotovereiden ja opiskelun keskellä jatkuu. Kunnes ei enää ole mitään tehtävissä.

Toinen koskettavan kaunis lukukokemus oli Petter Sairasen Muisti on unta. Romaani rakkaudesta, menetyksestä ja muistoista. Luonto toimi väärässä järjestyksessä. Tyttärenhän piti muistella aikanaan isäänsä, eikä päinvastoin. Pysyvää on kuitenkin rakkaus ja muistot.

Kolmantena on pakko mainita Hanna Jensenin 940 päivää isäni muistina. Tytär huomaa yksin asuvan isänsä käyttäytmisen muuttuneen ja yllätyksenä tulee diagnoosi Altzheimerin tauti ja keskivaikea dementia. Tytär ryhtyy omaishoitajaksi ja saa seurata läheltä taudin etenemistä, miten se vaikuttaa hänen omaan elämäänsä ja miten sairautta hoidetaan Suomessa. Omakohtaista kerrontaa, mutta myös paljon faktatietoa.

Nämä edelliset koskettivat kaikki omalla tavallaan ja kaikissa niissä oli kuolema läsnä. Sehän ei voi olla koskettamatta.

Mutta vielä on mainittava tuo lukupiirissä ollut Nousiaisen kirja ja Marisha Rasi-Koskisen Valheet, kun pääsin juoneen sisälle kuunneltuani kirjailijan haastattelun.

Listalla minullakin olisi Jokapäiväinen elämämme ja Kuolema Ehtoolehdossa, jonka tekijän haastattelu oli tällä viikolla ylen Aamun kirjassa. Molemmat vain kovin kysyttyjä kirjastossa. Noita odotellessa, luen Pelon Taivaankantajan ja Tsvetajevan Piru ja muita kertomuksia.

Saven teos on minunkin lukulistallani! Olen myös kuullut hurjan paljon hyvää sekä Minna Lindgrenin romaanista Kuolema Ehtoolehdossa, joka kuvaa satiirisesti vanhustenhoitoa nykyaikana, että Riikka Pelon teoksesta Jokapäiväinen elämämme, joka taas kertoo on yhdestä merkittävimmästä venäläisestä runoilijasta, Marina Tsvetajevasta ja hänen tyttärestään Aljasta. Molemmat ovat Teoksen kustantamia.

Lisätietoja teoksesta Kuolema Ehtoolehdossa: http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2013-kev%C3%A4t/kuolema-ehtoolehdossa.html

Ja lisätietoja Pelon romaanista: http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2013-kev%C3%A4t/jokapaivainen-elamamme.html

Laura Save: Paljain jaloin. Surullinen, rehellinen, todella vaikuttava omaelämäkerta. Lukekaa.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *