Kirjojen juhlaa Helsingissä – Sunnuntaiotteessa kirjamessumuistelua

Alan vähitellen toipua kirjamessuhurmoksesta. 

Kulunut viikko on ollut melkoista vuoristorataa johtuen erinäisistä yllätyksistä, joita elämässä välillä tuppaa kohdalle osumaan. Sattumusten takia en ole saanut luettua koko viikon aikana yhtään ainutta kirjaa loppuun saakka. Sitä vastoin minulla on neljä romaania kesken, koska keskittymiskykyni on ollut karkuteillä. Koitan saada siitä jälleen otteen, jotta uusi viikko olisi hedelmällisempi sekä lukemiston että muun tekemisen suhteen. Hyvää ennustetta antaa ainakin nelipäiväisen migreenin taittuminen (toivoakseni) voiton puolelle. 

Nyt kuitenkin palaan vielä pienen katsauksen voimin vuoden merkittävimpään kirjatapahtumaan. Helsingin Kirjamessut järjestettiin 24.—27.10. Messukeskuksessa, ja matkustin uskollisena (= uteliaana) kirjanörttinä Oulusta saakka paikan päälle ihmettelemään tunnelmaa. Oli minulla kutsuvierastehtäväkin: raportoida bloggarina lukupiiristä, joka käsitteli Outi Pakkasen Rakastaja-romaania.

Roolin myötä sain ilmaisen sisäänpääsyn messuille kaikkina päivinä. Kiitos bloggaripassista Messukeskukselle!

Neljä päivää messuilla – hulluutta vai hurmiota?

Kirjamessut

Olen toki ennenkin käynyt Helsingin Kirjamessuilla, mutta kertaakaan ennen en ole ollut paikalla kaikkia neljää päivää. Messualue järkytti jälleen suuruudellaan. Sen huomasin jo torstaina, kun iltapäivän aikana kiertelin messuhallia ristiin ja rastiin ja koitin sisäistää pohjakarttaa mielessäni. Toivoton tehtävä, tunnustin itselleni sunnuntaina, kun jälleen kerran olin miltei eksyksissä etsiessäni tietä Mika Waltari -lavalta Louhi-lavalle. 

Äänten kakofonia nostatti henkeä mutta välillä haastatteluiden kuunteleminen kävi vaikeaksi pienemmillä lavoilla, kun joka puolelta kuului myös muuta hälinää. Ja lavojahan oli paljon: 12 ohjelmapisteen lisäksi kustantajat ja kirjakauppiaat haastattelivat osastoillaan kirjailijoita, ja lisäsivät näin mahdollisuuksia lukijoiden ja kirjailijoiden kohtaamiselle. 

Vaikka olin kaikkina päivinä messuilla, minulta silti jäi näkemättä monta mielenkiintoista paneelia ja haastattelua, koska samaan aikaan jossain toisaalla tapahtui jotain yhtä kiinnostavaa. Päällekkäisyyttä siis ilmeni, ja kun samaan aikaan käytävillä tuli vastaan tuttuja sekä kirjallisista piireistä että muista yhteyksistä, jätin tarkemmin Oulussa laatimani aikatauluohjelman oman onnensa nojaan ja ”tyydyin” suurimmaksi osaksi sattumusten varaan, mitä tulee kirjailijahaastatteluihin ja -kohtaamisiin. Kyllähän niitä riitti tälläkin metodilla.

Kaiken kaikkiaan messuilla esiintyi noin 1000 kirjailijaa ja kävijöitä oli 79 600 — tosin pitää ottaa huomioon, että samaan aikaan Messukeskuksessa järjestettiin myös Helsingin Musiikkimessut, Viini, ruoka & hyvä elämä –tapahtuma sekä Art Forum Helsinki. Silti minusta tällainen väkimäärä osoittaa sen, että kirjallisuus kiinnostaa ja se on positiivista.

Vuonna 2013 kirjamessujen teemamaana oli Saksa, kuten kävin itseäni muistuttamassa muun muassa Sammakon osastolla. 

Wladimir_Kaminer

Sairastaako romaani?

Riitta Kyläpään artikkeli ”Romaani sairastaa”, joka julkaistiin Suomen Kuvalehdessä kirjamessujen alla, herätti ymmärrettävästi rönsilevää keskustelua kirjanystävien parissa koko messujen ajan. Kävin kuuntelemassa sunnuntaina, kun neljä kustannusalan naisjohtajaa keskusteli, millainen on hyvä romaani. Pohjalla pyörteili selvästi myös Kyläpään artikkelin herättämät tuntemukset. Paneelia johti Minna Castrén (Otava), muut keskustelijat olivat Silja Hiidenheimo (Teos), Mari Koli (Schildts & Söderströms) ja Anna-Riikka Carlson (WSOY). 

Tiivistys keskustelusta menee suurin piirtein näin:

  • Hyvän romaanin ytimessä on uskottava tarina, ja romaani itsessään kysyy lukijalta, millainen on hyvä romaani. 
  • Hyvä romaani haastaa lukijan ulos mukavuusalueiltaan; se avaa lukijan silmiä näkemään ympäristöä, maailmaa ja ihmisyyttä mutta se voi myös sulkea lukijan silmät eskapismillaan. 
  • Hyvä romaani voi liikuttaa, viihdyttää tai luoda jännitystä. Tarinan on koskettava lukijaa.
  • KAIKKI lukukokemukset ovat arvokkaita ja erilaisten näkemysten pitäisi päästä esille demokraattisemman kokonaiskuvan vuoksi. Lukemisesta pitää puhua eri tavoilla, esimerkiksi kirjallisuuskritiikillä, kirjablogeilla ja lukupiireillä on erilaiset kriteerit lukemisen suhteen. Kaikki ovat yhtä tärkeitä.
  • Se, että ihmiset uskaltavat entistä enemmän puhua romaaneista ja suositella lukemista, on erinomainen asia.
  • Koskaan ei voi määrittää reseptiä, miten hyvä romaani syntyy. Kustantaja pitää tärkeänä kipinää, jonka kautta näkee käsikirjoituksen potentiaalin.
  • Kirjavuosi 2013 on hyvä ja korkeatasoinen. Se on myös luonut positiivisen ongelman ainakin raatilaisille: huolestuttavaa on se, kun ei millään ehdi lukea kaikkea mielenkiintoista kaunokirjallisuutta.

Kyllä! Voin samastua raatilaisiin: minulla on sama ongelma ja sen kanssa painin messuillakin, kun teki mieli ostella melkein jokaiselta osastolta jotakin lukemista. 

Mieleni minun tekevi

… lukea vielä jokunen Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoa tavoittelevista ehdokkaista. Antti Heikkisen humoristinen sukupolvikertomus Pihkatappi (Siltala) on yksi aiemmin mainituista keskeneräisistä mutta loppuun saakka luettavista teoksista. Lisäksi Auli Leskisen Chilen lähihistoriaa valottava Petojen aika (WSOY) härnää mielikuvitustani kuunneltuani kirjailijan haastattelua messuilla.

Leskisen mietteisiin ja teoksen teemoihin voi tutustua esimerkiksi Ylen sivuilla Seppo Puttosen ja Nadja Nowakin haastattelun myötä. 

WSOYn_kirjoja

Vaikka en varsinaisesti ole tietokirjallisuuden ystävä, kävin Atenan osastolla tutkimassa päivittäin muun muassa Tarmo Kunnaksen tiiliskivimäistä Fasismin lumousta, joka täytyisi lukea jo yleissivistyksen takia. Miksi fasismi puri Euroopan intellektuelleihin?

Atena

Liken osastolta bongasin kauhua: Glen Duncanin Viimeinen ihmissusi ja Rob Zombien Salemin kirous ovat molemmat hipelöitävän houkuttelevia.

duncan_zombie

Otavan osastolla törmäsin myös muistutukseen: yöpöydälläni odottelee edelleen Robert Galbraithin (eli J. K. Rowlingin) Käen kutsun englanninkielinen alkuperäisversio The Cuckoo’s Calling. Helen Fieldingin Bridget Jones -sarjan kolmanteen osaan en ehkä henno tarttua — olen itsepäisesti (Mark) Darcyn fani — mutta aika näyttää, kuinka minulle Bridgetin kanssa käy.

Galbraith_Fielding

Vielä on paljon klassikoita, joita pitäisi jossain vaiheessa kahlata läpi. Yksi niistä on James Joycen järkälemäinen Ulysses (Gaudeamus).

Ulysses

WSOY:n ja Tammen yhteisellä osastolla tuli vastaan suuri määrä romaaneja, jotka tahtoisin lukea. Kuvassa näkyy muun muassa Pekka Hiltusen kehuttu lihavuudesta kertova ISO, JP Koskisen jännitystä ja mystiikkaa yhdistävä Ystäväni Rasputin ja Miki Liukkosen vinksahtanut kasvukertomus Lapset auringon alla.

wsoy

Myös Nobel-voittaja Alice Munroa pitäisi lukea jossakin vaiheessa. Voiton innostamana Tammi sai muuten ennakoitua aiemmin julkaistua Munron uusimman novellikokoelman Kallis elämä. Siinäpä yksi toive joulupukille.

Alice_Munro 

Bloggareita hemmoteltiin

Parasta antia kirjamessuille tarjosivat bloggarikollegat ja kustantajien järjestämät erityiset tilaisuudet meille bloggareille.

Lauantaipäivä lähti käyntiin WSOY:n ja Tammen kirjallisella aamiaisella, joka oli runsas tarjonnaltaan: paikalla olivat Siiri Enoranta (Nokkosvallankumous), Tuula Karjalainen (Tove Jansson — Tee työtä ja rakasta), Jyrki Kiiskinen (Jonglööri), Tero Liukkonen (Vihreän lohikäärmeen kylä), Pasi Lönn (Lunastaja), Miina Supinen (Säde) ja Susanna Vento (OK — Omin käsin, kirjan toinen tekijä Riikka Kantinkoski ei ollut paikalla). 

Yksi messujen sykähdyttävimmistä keskusteluista käytiin nimenomaan WSOY:n ja Tammen aamiaistilaisuudessa. Puhuimme kirjailijoiden, kustantajien edustajien ja bloggareiden kesken kirja-alasta ja sen nykytilasta (jep, Kyläpään artikkeli mainittiin sielläkin!) sekä eräästä viime aikoina pinnalla olleesta aiheesta: kirjabloggareiden (kasvavasta?) merkityksestä ja ammattikritiikin harmittavasta vähäisyydestä. Selvää on, että kirjailijat toivotat palautetta teoksistaan. Ammattikriitikoiden tehtävä on punnita ja arvottaa teosta, blogeista taas kumpuaa tärkeää lukijapalautetta ja lukukokemuksen pohdintaa. Molemmilla on tarkoituksensa ja puolensa.

Täytyykö ammattikritiikin ja kirjablogien olla vastakkain kirjallisuuskeskustelussa? Mitä mieltä olet?

tero_liukkonen

Lauantai-iltapäivällä Atena jatkoi tarjoilua Pasi Ilmari Jääskeläisen ja punaviinin kera. Harmittelen vieläkin sitä, että tilaisuuden jälkeen minulla oli hoppu toiseen tapaamiseen, enkä ehtinyt jutella pidemmän aikaa muiden bloggareiden tai kirjailijan kanssa ja että Jääskeläisen romaani Sielut kulkevat sateessa jäi kotiin Ouluun, joten en saanut signeerausta kirjailijalta opukseeni.

Sunnuntaiaamupäivä valkeni Hugh Howeyn (Siilo) ja Laura Gustafssonin (Anomalia) seurassa Liken ja Innon bloggaritapaamisessa. Kuvassa keskellä kirjailija Howey. 

hugh_howey

Saldo?

kirjasaldo

Minua lahjottiin:

  • Riikka Kantinkoski & Susanna Vento: OK — omin käsin (WSOY)
  • Pasi Lönn: Lunastaja (Tammi)
  • Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous (WSOY)
  • Miina Supinen: Säde (WSOY)
  • Tero Liukkonen: Vihreän lohikäärmeen kylä (WSOY)
  • Jyrki Kiiskinen: Jonglööri (Tammi) 
  • Laura Gustafsson: Anomalia (Into)
  • sekä etukäteen sain Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa (Atena), Hugh Howeyn Siilon (Like) ja Outi Pakkasen Rakastajan (Otava)

Minä ostin:

  • Eleanor Catton: Harjoitukset (Siltala)
  • Antti Heikkinen: Pihkatappi (Siltala)
  • Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu (Teos)
  • John Keats: Yön kirkas tähti (Teos)
  • Saara TiuraniemiKukkia Birgitalle (Minerva)

Enemmänkin olisin ostanut, mutta pelkäsin lentolaukun räjähtävän kirjoista. Ja enemmänkin olisi kerrottavaa messuista, mutta lopetan raporttini ja muistelmani tällä kertaa kysymykseen:

Kävitkö Helsingin Kirjamessuilla? Mikä oli messujen parasta antia, mikä ärsytti? 

Comments

Teksti: Miia
Avainsanat: Helsingin kirjamessut

Kommentit

Kiitokset KultTV:n tiimille vinkistä! Mahtava saada kuulla myös kirjailijoiden ajatustenvaihtoa kirjamessuista. Olen samaa mieltä JP:n kanssa: Louhi-lavan ohjelma, joka oli Kallion ilmaisutaidon lukion nuorten järjestämää, oli inspiroivaa ja aitoa.

Kiitos myös Kirjakammarin tädille kommentista! Kirjallisuuskritiikin nykyinen vähäisyys on monen asian summa. Mediakonsernit ovat säästökuurilla ja samoja kritiikkejä kierrätetään useissa lehdissä. Tässä on muutamakin ongelmakohta:

1. Yhden ihmisen mielipide kirjasta korostuu, kun sama kirjoitus leviää eri lehdissä ympäri Suomen. Erilaiset näkemykset, erilaisten teosten kirjo lehdissä ja kritiikkien vuoropuhelu vähenee.

2. Kriitikolle ei käsittääkseni makseta yhtään ylimääräistä, vaikka hänen tekstinsä julkaistaisiin useammassa lehdessä. Tämä varmasti vähentää kunnianhimoa tehdä hyvää jälkeä kirjoittaessa.

3. Kritiikille annettava palstatila on surkean pieni, joten arvostelusta tulee väkisinkin suppea; siinä ei ole tilaa minkäänlaiselle analysoinnille eikä monesti myöskään perusteluille, miksi kriitikko väittää mitäkin teoksesta.

Ratkaisua minulla ei ole antaa ongelmaan. Jollakin tavalla median olisi säästötarpeistaan huolimatta ymmärrettävä, että kritiikillä on tärkeä sijansa taiteen ja kulttuurin kentällä.

En ollut Kirjamessuilla, mutta vastaus tuohon aiempaan kysymykseesi. Kyllä, sekä kirja-arvosteluilla että bloggauksella on paikkansa.

Bloggaus on nyt ehkä hieman ”räjähtynyt hurjaan kasvuun”, mutta luulenpa sen muutaman vuoden kuluessa tasoittuvan ja vain sitkeimpien sissien jäävän joukkoon.

Miksi sitten ammatillisia kirja-arvosteluja on niin vähän? Ehkäpä siinä selitys blogien suosiolle Ei kai se arvostelujen vähyys nyt kuitenkaan bloggaajien ”vika” ole,

Eikö ole tarpeeksi ammattitaitoisia arvostelijoita / kriitikoita? Eivätkö lehdet anna riittävästi palstatilaa kirja-arvosteluille? Onko liian vähän kirja-arvosteluja julkaisevia erikoislehtiä (kirjallisuuslehtiä)? Vai mistä moinen mahtaa johtua.

Eivätkähän blogaajatkaan mitään liirumlaarum höpöttäjiä ole. Useimmmilla kirjallisuusopintoja tai -opiskelua meneillään, äidinkielen opettajia ym. ns. akateemista koulutusta. Myö kommentoijat voidaan ja saadaan olla sitten ihan tavan tallaajia

On vaan surkuteltu asiaa, mutta missään en ole huomannut vastausta ongelmaan. Tuliko messukeskusteluissa esiin?

Sitä paitsi uskon, että kirjailijat ottavat yhtä mielellään ammattikritiikkiä kuin lukijoidenkin palautetta vastaan.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *