Kirjavuosi 2012 oli naisten hallitsema, miesten mestaroima

Kirjapino‎”My New Year’s Eve Toast: to all the devils, lusts, passions, greeds, envies, loves, hates, strange desires, enemies ghostly and real, the army of memories, with which I do battle — may they never give me peace.”

– Patricia Highsmith: New Year’s Eve 

Huomenna avataan 365 sivun mittainen kirjallinen vuosi luvun 2013 alla. Vuoden 2012 viimeisen päivän tunnelmissa on hyvä luoda katse hetkeksi menneeseen ennen uuteen siirtymistä. Olen jakanut mietteeni kolmeen osioon ja nostanut jokaisessa esille viisi mieliinpainunutta seikkaa kuluneiden kahdentoista kuukauden aikana.

Caitlin Moran: Naisena olemisen taitoKirjavuosi 2012 oli naisten juhlaa!

Vaikka keväällä myyntitilastojen kärjessä keikkui David Lagercranzin kirjoittama miehinen elämäkerta huippujalkapalloilijasta, jäi Minä, Zlatan Ibrahimović (WSOY) kirjasensaatiossa naisten taakse. Voimakkaat naiskirjailijat nousivat vuoden aikana esille yhä uudestaan erilaisissa muodoissa. Allekirjoituksena toimikoon Tarja Halosen valitsema Finlandia-voittaja Ulla-Lena Lundberg

1. Fifty Shades of Grey. Stephenie Meyerin Twilightin fanifiktiosta sai alkunsa Britannian kaikkien aikojen myydyin kirjasarja: E. L. Jamesin Fifty Shades. Siis ajatelkaa: trilogia on myynyt Briteissä enemmän kuin Harry Potter tai Raamattu! Suomessa kuumaan ilmiöön tarttui Otava, ja kaikki kolme kirjaa julkaistiin syksyn aikana pokkareina. 

Fifty Shadesin (ja sen parodioiden) paistatellessa sosiaalisen median hehkussa olen tullut pohtineeksi mielipidettäni kyseessä olevaan kirjallisuuden alalajiin: ”äitipornoon”. Luin itse ainoastaan Jamesin trilogian ensimmäisen osan hammasta purren ja myötähäpeässä kelluen, sillä kömpelön ja naiivin tarinan ontuminen paheni mitä pidemmälle teksti eteni. 

Periaatteessa en kuitenkaan tahdo väheksyä yhtään teosta, joka houkuttelee lukemisen pariin ihmisiä, jotka eivät muuten kirjoja elämäänsä kaipaa. Toivon kuitenkin vilpittömästi (elitismiä varoen) Fifty Shadesin houkuttelevan lukijoita tarttumaan myös muihin kirjoihin ja kirjailijoihin. Kaikki lukeminen on hyvästä. Vai kuinka?

2. Kun kyyhkyset katosivat. Sofi Oksasen hartaasti odotettu uusi romaani ilmestyi Liken kustantamana elokuun viimeisenä päivänä ja ehti silti kyseisen kuukauden myydyimmäksi kaunokirjaksi. Vaikuttava ja vakuuttava Kyyhkyset julkistettiin Tallinnassa suuren mediaryöpyn voimin, ja päivää höysti Puhdistus-elokuvan ensi-ilta.

3. Maihinnousu. Riikka Ala-Harjan romaani ravisteli myrskyn tavoin pohdintoja kirjallisuuden etiikasta. Keskustelu sai alkunsa, kun Helsingin Sanomat paljasti kirjan järkyttäneen Ala-Harjan siskon perhettä. Mistä kirjailija saa kirjoittaa? 

Sama aihe nousi esille muun muassa Alex Capus’n teoksen Léon ja Louisen (Atena) kohdalla, kun Capus kertoo oman isoisänsä tabusta rakkaudesta. Kirja on asetelmastaan huolimatta hurmaava ja suloisen haikea! Toisena esimerkkinä toimii Karl Ove Knausgård, joka pahastutti sukulaisensa kirjoittamalla intiimejä paljastuksia sekä läheisistään että itsestään. 

4. Casual Vacancy. Harry Pottereilla maailmanmaineeseen noussut J. K. Rowling kirjoitti ensimmäisen aikuisten romaanin, joka julkaistiin suomennettuna nimellä Paikka vapaana (Otava). Teos on kerännyt ristiriitaisia mielipiteitä – mutta on siitä huolimatta ollut yksi myydyimmistä kaunokirjoista ympäri maailman tänä syksynä. 

5. The (wo)Man Booker -palkinto. Hilary Mantelin loisteliaan Susipalatsin jatko-osa Syytettyjen sali (molemmat julkaistu Teoksen kautta) saa polvilleen. Nöyränä olivat myös Booker -palkinnon jakajat: Mantel voitti kyseisen kisan sekä Susipalatsilla että Syytettyjen salilla kohoten kolmanneksi – ja ensimmäiseksi naiseksi – koskaan saamaan toistamiseen arvostetun kirja-alan palkinnon.

David Foster Wallace: Hauskaa mutta ei koskaan enääKirjasatoni sykähdyttävimmät lukukokemukset:

Kustannusala käy läpi edelleen suurta murrosta, kuten mediassa vilkkuneet uutiset kustantamojen yhtymisistä ja YT-neuvotteluista ovat todistaneet. Silti on ilo huomata, että meillä Suomessa julkaistaan rikasta lukemistoa, joka on saanut minut tänä vuonna huokailemaan laadukkaan tarjonnan keskellä. 

Huolimatta naiseuden ylivallasta mediasensaatioiden suhteen huomaan itse tykästyneeni tänä vuonna enemmän miesten kirjoittamiin teoksiin – ja kustantajana Siltalaan. Lukusaldoni jäi notkumaan suurin piirtein 220 teoksen kieppeille, sillä syksyn opinnot pitivät minua turhan kaukana houkuttelevista kaunokirjahyllyistä.

Ohessa viiteen supistettu kärki kirjailijoista, jotka jäivät mieleeni vuoden kirjasaldosta.

1. David Foster Wallace. Surullista, että yhdysvaltalaisen nykykirjallisuuden suuruus päätti päivänsä ennenaikaisesti muutama vuosi takaperin. Esseekokoelma Hauskaa, mutta ei koskaan enää (Siltala) oli ensikosketukseni Wallacen tuotantoon, mutta se ei taatusti tule olemaan viimeinen. Viiltävä älyllisyys ja loisteliaat kielelliset ratkaisut pitivät minua otteessaan viimeiselle sivulle asti.  

2. Karl Ove Knausgård. Lainaan heti aluksi Juha Itkosen loistavaa Knausgård-haastattelua Imagessa (08/2012):

”Kirjoitin nopeasti, koska halusin tukahduttaa tietoisen minäni. Ohittaa häpeän ja itsesensuurin. En ole lukenut kirjaa sen kirjoittamisen jälkeen, mutta tiedän kyllä kirjoittaneeni myös huonoa tekstiä. Ja niin on hyvä, niin pitääkin olla. Hyvän kirjallisuuden käsite voi olla kirjoittamisen tiellä, estää kirjailijaa tavoittamasta sitä, mistä kirjoittamisessa oikeasti on kyse. Kyse on elämästä. Ihmisistä, heidän ajatuksistaan ja heidän tunteistaan. Pyrkimys älykkyyteen voi olla hyvän kirjoittamisen vihollinen.” 

Vuonna 2011 Like julkaisi käännöksenä norjalaisen Karl Ove Knausgårdin tunnustusromaanisarjan Taisteluni ensimmäisen osan. Knausgård kertoo itse kirjoittaneensa yhden ylipitkän romaanin, joka sitten päätettiin jakaa kuuteen osaan. Suomennoksissa ollaan vasta toisessa osassa, mutta jatkoa odotan palavasti. Knausgårdin intiimit paljastukset riisuvat kirjoittamisprosessia ja saavat uskomaan sanojen voimaan. 

3. Patrick deWitt. Lännenmiehen myyttiä veijarimaisesti purkava Sistersin veljekset (Siltala) sai aikaan myhäilyä, naurua ja hyvää mieltä sekä paljon pohdintaa yhdessä viime kevään lukupiiritapaamisessa. Villistä lännestä tutut symbolit asesankareista intiaaneihin, kullankaivajista kohtalokkaisiin naisiin käydään läpi hurjalla huumorilla – unohtamatta lämpöä ja lojaaliutta. 

4. Aki Ollikainen. Onko häpeällistä tunnustaa, että otsikostaan ja teemastaan huolimatta Nälkävuosi (Siltala) sai minut janoamaan nälkäisenä lisää Ollikaista? Hän sai oikeutetusti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon, ja toivon pääseväni pian lukemaan lisää hänen tuotoksiaan. Nälkävuodesta voi lukea lisää aiemmasta bloggauksestani

5. Deborah Harkness. Tartuin tammikuussa sattuman oikusta kirjakaupalla Harknessin romaaniin Discovery of Witches, joka lumosi minut ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Kirja on merkillinen yhdistelmä kohtalokasta (paranormaalia) romantiikka, magiaa ja historian pyörteitä. Twistiä tarinaan tuovat mystisen alkemian ja salaliittoteorioiden vyöryt.

Kirjan suomennos Lumottu saatettiin markkinoille WSOY:n toimesta myöhemmin keväällä, mutta harmikseni olen saanut kuulla, ettei käännöksiä aiota enää jatkaa. Sääli, sillä sarjan toinen osa Shadow of Night oli vielä ensimmäistä lumoavampi.

Karl Ove Knausgård: Taisteluni IIOman kirjavuoteni huippukohdat:

1. Helsingin Kirjamessut eivät pettäneet tälläkään kertaa. Tein paljon löytöjä, kuuntelin mielenkiintoisia kirjailijahaastatteluja sekä keskusteluita, tapasin kirja-alan ihmisiä ja ihastelin tunnelmaa. Helsingissä järjestetään eittämättä Suomen parhaat kirjamessut. 

2. Kirjamessujen sykähdyttävin anti oli charmantilta Karl Ove Knausgårdilta saatu omistuskirjoitus kirjaan Taisteluni II. 

3. Opintovapaa oli henkilökohtaisen elämäni suurin harppaus tänä vuonna. Vaikka ikävä työhöni kirjakaupalle on kova, tein oikean päätöksen, kun päätin viedä opintoni viimein loppuun. Kiitokset rohkaisuista kuuluvat eritoten työkavereilleni Marjukalle ja Johannalle. Terveiset heille!

4. Kirjablogini on lähtenyt vähitellen käyntiin. Vaikka viihdyn enemmän kirjoja lukiessa, kirjoittaminen on tuonut uusia näkökulmia lukemiseen. Kiitos tästä haasteesta kuuluu Kirsille

5. Uudet lukupiirit ovat tuoneet monenlaisia tuoreita makuja lukemistoni suhteen. Kirjakaupan lukupiiri hurmaavine henkilöineen siirtyi kirjastolle, ja Varjolukupiiristäkin näyttäisi muodostuvan mukava yhteisö. 

Verkkolukupiirimme ensimmäinen keskustelu ei ole ollut mitään kommentoinnin ilotulittelua, mutta alku on aina hankalin – lukupiireissäkin. Luovuuden ja sinnikkyyden turvin saaamme kyllä luotua sivuillemme tulevaisuudessa värikästä ja soljuvaa keskustelua sekä kirjoista että kirjallisuudesta.

Olen myös luomassa Lukeminen.fi-sivustolle erilaisia kirjahaasteita. Niistä tulen kertoilemaan lisää vuoden 2013 puolella. Ja sehän on ihan kohta!

Tuleva vuosi on avoin tarinoiden suhteen. Neil Gaimanin sanoin:

‎”May your coming year be filled with magic and dreams and good madness. I hope you read some fine books and kiss someone who thinks you’re wonderful, and don’t forget to make some art – write or draw or build or sing or live as only you can. And I hope, somewhere in the next year, you surprise yourself.”

Hyvää uutta vuotta!

– Kirjallisena. Minna

 

Comments

Teksti: Miia
Avainsanat: 2012, 2013, kirjat, lukeminen

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *