Kirjailijakuvassa Jenny Kangasvuo teoksellaan Sudenveri

Kirjailijakuvassa Jenny Kangasvuo”Näin Ullan ihmisenkatseessa katkeamattoman ja alati läsnä olevan muistin, joka heijastuu ja kimpoilee kaikesta. Kaikelle nähdylle annetut merkitykset, kerta toisensa jälkeen. Mikään ei ole mitään itsessään, vaan kaikki on sanojen ja tarkoituksen peliä, sokkoleikkiä sanoilla, eikä se koskaan pääty.

Sutena nälkä on nälkää ja ruoka ruokaa. Ei sanoja. Ei solmuja. Silti se ei tarkoita muistittomuutta.”

Sudenveri vaani mielessäni pitkään ennen kuin otin sen luettavaksi. Elokuussa 2012 ilmestynyt kirja sai syksyn mittaan aikaiseksi paljon positiivista kuhinaa sekä lehdissä että blogeissa. Kirja houkutteli minua, mutta ajanpuutteen vuoksi ehdin tarttua siihen vasta tässä kuussa. 

Jenny Kangasvuo sai kunniamaininnan ja kustannussopimuksen esikoiselleen Teoksen järjestämässä suuressa fantasia- ja scifikirjoituskilpailussa, johon osallistui yli 350 käsikirjoitusta. Kilpailun voitti Emmi Itäranta teoksellaan Teemestarin kirja.

Muun muassa Helsingin Sanomien Toni Jerrman ylisti arviossaan Sudenverta ja ihmetteli, miksei sitä valittu suoraan Teoksen kirjoituskilpailun voittajaksi: ”Sudenveri on huumaava lukukokemus, joka kutoo myyteistä, naiseudesta ja suomalaisesta kansallismaisemasta omaleimaisen kirjallisen helmen.”

Sudenveren luettuani voisin yhtyä Jerrmanin ihmettelyyn, sillä vaikka Teemestarin kirja oli kaunis ja sopusointuinen kieleltään, Kangasvuo kaivautui kirjansa kanssa teemoissa syvemmälle. Sudenveressä oli rosoa ja karheutta, mutta niiden vastapainona myös mykistävää kiehtovuutta.

Ilokseni sain tavata Jenny Kangasvuon haastattelun merkeissä ja keskustella kirjoittamisesta ja kirjan teemoista laajemmalti. Tämä haastattelu on ensimmäinen kirjailijakuva blogissani. Jatkossa pyrin ajoittain saamaan haastateltavaksi puhuttelevia ja ajankohtaisia kirjailijoita. 

Jenny Kangasvuo: SudenveriIdea sudesta

Sudenveri kuvailee kolmen eri naiskertojan näkökulmista identiteettiä ja sen muotoutumista, mutta myös sukupolvien katkeamatonta muistia. Jos fantasia- tai tieteiskirjallisuus ei oikein tunnu mielekkäältä, uskallan silti suositella kirjaa luettavaksi monenlaisille ihmisille, sillä Sudenveri lomittuu myyteistä ammentavana sukupolvikertomuksena muun muassa Johanna Sinisalon ja Pasi Ilmari Jääskeläisen imussa reaalifantasian kentälle. 

Martta on vanha matriarkka, joka pitää suvusta ja Lauman perinteestä kiinni salaisuuden puristavalla voimalla. Hanna on muuttanut nimensä Vargaksi ja erkaantunut Laumasta. Hänen minuutensa on hajautunut kieltämisen seurauksena anteeksiantamattomuuden rajamaille. Marraskuun ja Vargan suhde kärsii Vargan menneisyyden haamuista. Tästä kolmen naisen kudelmasta syntyy raadollisen hieno kokonaisuus, joka tarjoaa lukijalle näkymän suonissamme virtaavaan ihmisyyteen.

Jenny Kangasvuo kertoo kirjan saaneen alkunsa jo parikymmentä vuotta sitten suden hahmosta. ”Minua kiinnostaa susi eläimenä, kuinka siitä jalostamisen kautta on muotoutunut ihmisen seuralaiseläin.”

Sudenveri leikittelee muodonmuutoksella ja ihmissusimyytillä, mutta kirjassa ei mainita kertaakaan ihmissutta, ja sanaa on vältelty myös kirjan markkinoinnissa. ”Ihmissusi vie sanana mielikuvat kauhuun. Siitä tulee mieleen muoviset ja viihteelliset action-figuurit, joita voi kerätä.” Kirjailija pitää ihmissuden myyttiä outona ja ristiriitaisena: ”Suden jälkeläinen kulkee ihmisen rinnalla, mutta ihmissusi on sudesta hyvin kaukana hirviömäisessä olomuodossaan. Myytti kertoo suden hirviöksi.”

Kangasvuo on tehnyt laajaa taustatyötä kirjaa varten muun muassa suden biologiaan ja käyttäytymiseen liittyen. Hän näkee samankaltaisuuksia ihmisessä ja sudessa, sillä molemmat ovat sosiaalisia laumaeläimiä.

Sudenveressä on kaksi sosiaalista laumaa. Yhtäällä on Martan johtama susien Lauma ja toisaalla Marraskuun kommuuni, joka perustuu pakanalliseen luontoyhteyteen tai ainakin sen hakemiseen. Kirjan aikana käy ilmi, että Marraskuu on omassa ihmismäisessä ekologisuudessaan kuitenkin hyvin kaukana suden luonnollisuudesta.

Mikä ihmiselle on ominaista?

”Ennen minulla ei ollut mitään epäilyksiä. Tiesin, miten pitää olla susi, eikä minun tarvinnut teeskennellä sitä. Ihmisenä oleminen raamitettiin miljoonin säännöin, jotka muut ihmiset olivat opetelleet sillä aikaa, kun minä odotin ajan kuluvan ja itseni vanhenevan tarpeeksi, jotta voisin palata metsään, olla susi ja perustaa oman lauman.”

Jenny Kangasvuo on kulttuuriantropologi, joten varsin luonnollisesti Sudenveressä käsitellään ihmisyyttä. Mikä meissä ihmisissä kiehtoo? ”Ajattelin kirjoittaessa, että eivät ne sudet tai koirat tai porot mieti, mitä minä olen, ne vain toimivat ympäristössään. Ihmisillä on valtavat aivot, joita tarvitsee käyttää. Minua kiinnostaa pohtia, että mitä me olemme tai mitä minä olen. Miten täällä pitäisi olla ja mikä on meille ominaista?”

Yksi ihmisyyteen liittyvä peruskysymys liittyy ainutlaatuisuuden kokemukseen identiteetin muodossa. Kangasvuon mukaan sitä ei kuitenkaan voi koskaan löytää itsestään. ”Identiteetin muutos on loputon prosessi ja jatkuu kuolemaan asti.” Identiteetin problematiikkaa Kangasvuo sivuaa myös tekeillä olevassa väitöskirjassaan, joka käsittelee biseksuaalisuutta Suomessa.

Sudenveri pohtii naiseutta

”Tämähän oli minun ruumiini, minä itse valitsin mitä tein sillä, olinko sutena vai ihmisenä.”

Kangasvuo on opiskellut muun muassa naistutkimusta. Hän kokee sukupuolisuuden kiinnostavana, mutta kieltää ajatelleensa naiseutta kirjoittaessaan. ”Tajusin yhtäkkiä kirjoittavani naisista, mutta Martta olisi voinut olla myös Martti. Miehenä hahmosta olisi kuitenkin tullut patriarkaalinen ja arkkityyppinen hirviö.” Hän kertoo, että naisnäkökulmasta oli helpompi kirjoittaa neutraalisti: ”Martan hahmo oli lähestyttävämpi ja sympaattisempi naisena. Jos olisin kirjoittanut miehen, en olisi voinut kirjoittaa siihen hyvää.”

Sudenveri ei varsinaisesti ole rakkauskertomus, mutta siinä käsitellään myös rakkautta, joka kuuluu olennaisesti ihmisyyteen. Kirja keskittyy kuvailussaan erityisesti naisten väliseen rakkauteen. ”Biseksualisuus kulkeutui tarinaan sattumalta. En tehnyt päätöstä, että tarina tarvitsee naissuhteen, mutta yhdessä vaiheessa kokeilin käsikirjoitukseen pakanallista naishahmoa, joka osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Ratkaisu liittyi siihen, että tarina tarvitsee ulkopuolisen henkilön, joka ei tiedä mistä [susien ja ihmisten laumasta] on kyse.”

Kirjailija koki tärkeäksi tuoda kirjoitukseen eksplisiittisiä seksikuvauksia Vargan ja Marraskuun suhteesta: ”Naisten välisiä suhteita kuvataan usein romanttiseteerisen tyylin kautta: verhot heiluvat ja kynttilät palavat.” Ruumiillisuus korostuukin tekstissä nimenomaan seksuaalisuuden ja suden muodonmuutoksen kautta.

Pohjimmiltaan Sudenveri kiteytyy siihen, että rakastettava ihminen ei voi olla kuka tahansa ja nimenomaan inhimillisyys luo kehykset ihmisen rakkauden suuruudelle.

”Rakastinko minä urostani? Muistan vain ne talviset lempeät päivät, pakkaselta tuoksuvan turkin, lähellä olon, tyytyväisyyden, joka sai minut unohtamaan kaiken muun. Rakastinko häntä? Minä olin naaras urokselleni, ja niinä kevättalvisina kiiman päivinä urokseni olisi voinut olla kuka tahansa susiuros, niin kuin minä olisin voinut olla kuka tahansa susinaaras hänelle.

Mutta maatessani siinä Marraskuun vieressä, hän ei olisi voinut olla kuka tahansa nainen, enkä minäkään. Meidän yksilöllisyytemme on tärkeää. Marraskuu on minulle tärkeä, mutta en ole kokenut hänen kanssaan samanlaista tyytyväisyyttä ja lempeää onnea kuin urokseni kanssa. Olen enemmän minä Marraskuun kanssa kuin urokseni kanssa olin. Ja tämä minä ei voi koskaan unohtaa olleensa susi, niin kuin susiminä unohti olleensa ihminen.

Miten kertoa Marraskuulle menetyksestä? En menettänyt vain urostani, menetin mahdollisuuden olla susi. Miten sanoa, että ehkä sittenkin mieluummin olisin susi kuin rakastaisin häntä.”

Jenny Kangasvuon Sudenveri on verevä ja kaunis kuvaus ihmisyydestä loputonta muodonmuutosta tekevän identiteetin syleilyssä. Se myös antaa merkittäviä lupauksia Kangasvuon kaunokirjallisista kyvyistä. Jäänkin mielenkiinnolla odottamaan, mitä kirjailija seuraavaksi luo saatuaan väitöskirjansa valmiiksi. 

– Kirjallisena. Minna

Comments

Teksti: Miia
Avainsanat: arvostelu, haastattelu, Jenny Kangasvuo, Sudenveri, Teos

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *