Kirjabloggaajien joulukalenteri 6.12.2013

joulukalenteriJoulukuun 6. päivä juhlitaan itsenäistä Suomea, joten kirjabloggaajien joulukalenterissa on juhlapäivän mukaisesti teemana suomalainen kirjallisuus.

”Ja synty heidän siellä ollessa puhe suomalaisista kirja keinoista, liiatenki Suomen kielestä, mitenkä sitä parahiten saataisi tointumaan kirjallisiin menohin”, kirjoitti Elias Lönnrot — Kalevalan kokoaja ja suomen kielen uudistaja — 16.2.1831 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustamispöytäkirjaan. ”Kirja keinot” muuttui viikkoa myöhemmin muotoon ”kirjallisuus”, ja näin sai alkunsa tuttu sana, jota käytämme tänäkin päivänä kuvaamaan erilaisia kirjoitettuja tai suullisena perinteenä säilyneitä kirjallisia tuotteita.

Kirjalliset menot ja keinottelut vuonna 2013

Kuluva kirjavuosi on muun muassa kustantaja Leena Majander-Reenpään toimesta julistettu ”mielenkiintoiseksi ja laadultaan erinomaiseksi”, mutta kotimaista kirjallisuutta kohtaan on heitetty myös epäilyn varjo. Suomen Kuvalehdessä (43/2013) julkaistu Riitta Kylänpään surullisenkuuluisa artikkeli ”Romaani sairastaa” leimasi suomalaisen proosan laimeaksi, joutavanpäiväiseksi ja turhan viihteelliseksi. Oli artikkelissa toki järkeenkäypiäkin ajatuksia, kuten huomio lehtikritiikin näivettyneestä tilasta, mutta silti se esitti tasapaksuisen kuvan kotimaisesta kaunokirjallisuudesta.

”Suomalaisilla on yksioikoinen lukutapa. Sitä kautta suomalaisilla kirjailijoilla on yksioikoinen tapa kirjoittaa”, kommentoi esseisti Tommi Melender SK:n artikkelissa. Näinkö on? 

Teatterinjohtaja Asko Sarkola tiivisti Finlandia-palkintoa jakaessaan diktaattorin roolinsa henkilökohtaiseen lukukokemukseen ja siitä syntyvään yhteyteen teoksen ja lukijan välillä.

”On kyse mieltymyksistä, puhuttelevuudesta, kirjan ja lukijan kohtaamisesta.”

Sitähän lukeminen pitkälti on. Jokaisella lukijalla on oma makunsa, ja lukukokemusta värittää muun muassa aiemmin luettu kirjallisuus sekä eri elämäntilanteiden tunnelmat ja mielentilojen liikkeet. Lukuharrastaminen ei yleensä kohdistu yhteen lajityyppiin tai kirjailijaan, joten väittäisin, että avoimin mielin lukemiseen suhtautuva, kustantajien luetteloita tai kirjakauppojen ja kirjastojen kokoelmia tarkasteleva lukija löytää kyllä hyvin monenlaista luettavaa julkaistujen teosten joukosta. 

Yksioikoisuutta tekee ainoastaan yksipuolinen lukumaku.

Tutkailin tätä bloggausta varten kirjahyllyjeni (lue: tongin kirjapinoja ympäri asuntoani) sisältöä ja palautin mieleeni, mitä kaikkea tämän vuoden aikana olen lukenut. Vastaan tuli Finlandia-mittareilla arvotettua kirjallisuutta, myyntilistojen kärkitiloja kutkutelleita teoksia, debytantteja suomalaisen kirjallisuuden kentältä sekä ihan liian vähälle mediahuomiolle jääneitä romaaneja.

Ohessa jokunen lukuvinkki ja suositus kotimaisten kirjallisuuden saralta — ensiksi minulta ja sitten vielä suomalaisilta kirjailijoilta.

Lisää lukusuosituksia saa ehdottaa kommenteissa!

joulukalenteri_historiJos pidät historiasta:

Sirpa Kähkösen Kuopio-sarja on historiallisissa yksityiskohdissa hiottua ja komeasti kirjojen sivuilla elävää kotirintaman kuvausta sotien aikaan. Luin kesällä Luekirja.fi-palvelussa muutaman sähköisen kirjan, ja yksi niistä oli Kähkösen vuonna 2012 ilmestynyt Hietakehto (Otava), joka on kuudes osa Kuopio-sarjasta. Hietakehdon tapahtumat sijoittuvat mikrohistoriallisesti muutaman päivän mittaiseen ajanjaksoon vuonna 1943.

Esikoisromaanien puolelta suosittelen Milja Kauniston Olavi Maununpojasta kertovan sarjan aloitusosaa Synnintekijä (Gummerus) ja Pekka Matilaisen murhamysteeriä Kupoli (Atena). Kumpikin romaani sijoittuu 1400-luvulle: Synnintekijä pääosin Ranskaan ja Kupoli Italian Firenzeen. Kauniston valttikorttina on rehevä kieli, joka herättelee aisteja historiallisen kuvauksen ohessa. Matilaisen teos taas vie Umberto Econ sekä Dan Brownin viihteellisessä hengessä murhamysteerin pariin koukuttavin juonenkääntein. 

Milja Kauniston Synnintekijän jatko-osa Kalmantanssi ilmestyy tammikuussa 2014. 

Riikka Pelon Finlandia-palkittu Jokapäiväinen elämämme (Teos) on romaani, jolle kannattaa antaa lukuaikaa. Se on proosarunollisuudessaan kaunis ja syvällinen romaani, vaativa lukukokemus, joka perustuu venäläisen runoilijan Marina Tsvetajevan (1892—1941) elämään. Pelon romaania käsitellään tarkemmin tammikuussa Lukeminen.fi:n lukupiirissä.

Toinen Venäjän historiaan linkittyvä suositus on Finlandia-ehdokkaana ollut Juha-Pekka Koskisen romaani Ystäväni Rasputin (WSOY), jonka kertojana ja silminnäkijänä toimii palavasilmäisen ja karismaattisen Rasputinin oppipoika, Vasili. Koskisen romaanissa Rasputinin myytti mystikkona ja viimeisen tsaarittaren vaikutusvaltaisena ystävänä herää henkiin. Kiistelty historiallinen henkilö saa romaanin myötä jälleen yhden mielenkiintoisen tulkinnan. 

joulukalenteri_romantiikkaJos tahdot romantiikkaa:

Inka Nousiaisen pienoisromaani Kirkkaat päivä ja ilta (Siltala) kiertyy teemassaan ja kahden aikakauden kuvailussaan rakkauden ja sen herättämien muiden tunteiden ympärille, mutta keskiöön kohoaa erityisesti runollisen kuulas ja herkkä kieli. Surumielinen kertomus piirtää eteen kohtaamisia ja eroja, joilla on vaikutuksia vuosienkin päästä.

1920-luvun Helsinkiin ja kieltolain aikaan kuljettaa Nina Hurman mainio esikoisromaani Yönpunainen höyhen (Gummerus), joka aloittaa romantiikkaa ja noir-henkistä salapoliisikertomusta yhdistävän sarjan. Yökerhoissa laulavan Rougen ja etsivä Korpelan kohtalokas leikittely johtaa aistikkaisiin seikkailuihin murhatutkinnan ohessa. Yönpunainen höyhen saattaa aiheuttaa hikoilua herkimmissä lukijoissa!

Suoraviivaisempaa ja virkistävän rehellistä maalaisromantiikkaa tarjoilee Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana ollut Veera Niemisen Avioliittosimulaattori (Tammi). Niemisen esikoisromaanissa itäsuomalainen Aino rakastuu länsisuomalaiseen maajussi-Jussiin, ja tästä eri heimojen välisestä kohtaamisesta syntyy kitkaa mutta myös hurttia huumoria.  

Vera Valan Arianna de Belliksen tutkimuksista kertova sarja on oma suosikkini kotimaisen romanttisen viihteen parissa. Luin sarjan ensimmäisen osan Kuolema sypressin varjossa (Gummerus) syksyllä 2012 ja hurmaannuin Valan tyyliin nivoa yhteen murhamysteeri sekä naisille suunnattu kevyt viihdekirjallisuus romanttisine elementteineen. Kesällä 2013 ilmestynyt Kosto ikuisessa kaupungissa (Gummerus) jatkaa yksityisetsivänä toimivan Ariannan tutkimuksia italialaisissa maisemissa — herkullisten ruokien kera.

joulukalenteri_lyhyetJos tahdot lyhyitä kertomuksia:

Anna-Leena Härkösen vuoden 2013 alussa ilmestynyt kolumnikokoelma Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia (Otava) sisältää nasevan ironisia ja suorasanaisia kommentteja muun muassa parisuhteesta, lapsen kasvatuksesta, tympääntyneistä myyjistä sekä elämää paikkaavista remonttimiehistä.

Huumorin tummempia sävyjä on löydettävissä Riikka Ala-Harjan novellikokoelmasta Reikä (Like). Nimensä mukaisesti novellien henkilöissä on reikiä: niitä ovat elämän upottavat kohdat, kuten yksinäisyys, ikääntyminen ja parisuhteen loppuminen.

Miehistä näkemystä lyhyessä mitassa suoltaa rakkauden salapoliisi, makuu- ja hotellihuonepsykologi sekä rokkitohtori Jouni Hynynen — kiireinen mies, tunnettu myös Kotiteollisuus-yhtyeen keulahahmona —, jonka kirjoituskokoelma Paskapuhetta (Like) tarjoilee piikikästä avautumista ja yhteiskunnallista analyysiä televisioviihteestä politiikkaan.

Ei Paskapuhetta suoraan sanoen mitään suurta (kauno)kirjallista taidetta ole, mutta ei kirjoittaja siihen pyrikään. Törkyilyn ja huumorin seassa Hynynen kuitenkin tekee teräviä huomioita muun muassa nykynuorisosta. Päästäessään irti semifiktiivisestä kolmannesta persoonastaan hänen tekstinsä on jopa liikuttavaa. Osuvimmillaan Hynynen on ruotiessaan nykymusiikin tilaa ja herkimmillään pohtiessaan Kovasikajuttua eli Pertti Kurikan Nimipäivät -punkyhtyeestä kertovaa elokuvaa.

Kyseinen elokuva muuten näytetään itsenäisyyspäivänä 6.12.2013 klo 13.00 Ylen TV2:ssa.

joulukalenteri_rikosJos tahdot rikoksia ja jännitystä:

Kirjailija Outi Pakkasella on aihetta juhlaan: hänen ensimmäinen romaaninsa Murhan jälkeen (Weilin+Göös) ilmestyi vuonna 1973 eli 40 vuotta sitten. Syksyllä 2013 julkaistu Rakastaja (Otava) on Pakkasen 23. romaani. Se on myös ensimmäinen häneltä lukemani teos. Rakastaja on psykologinen jännityskertomus, jonka keskiössä on espoolaisessa rivotaloyhteisöstä alkunsa saanut ruokapiiri. Kertomus pureutuu ihmisten välisiin suhteisiin Helsingin kaupunkimaisemassa.

Pääasiassa Helsinkiin sijoittuu myös Antti Tuomaisen tuotanto, jota yhdistää genrenä noir-henkinen rikoskirjallisuus, vaikka hänen kolmas, palkittu romaaninsa Parantaja (Helsinki-kirjat) tekeekin hybridinä hyppäyksen dystopian puolelle. Kesän alkupuolella ilmestynyt neljäs romaani Synkkä niin kuin sydämeni (Like) on yksityiskohtia myöten virittynyt tummassa soinnissaan. Rytmiä tekstiin tuo elokuvamainen, koukuttava dialogi.

Oululaissyntyisen Kati Hiekkapellon esikoisromaani Kolibri (Otava) maalaa esiin rajanvetoa ja toiseutta dekkarigenren sisällä. Miljöönä toimii pohjoinen nimeämätön merenrantakaupunki, jonka syyssateisessa maisemassa murhia ratkoo maahanmuuttajataustainen naispoliisi. Kolibri aloittaa Anna Feketestä kertovan sarjan, jonka toinen osa ilmestyy keväällä 2014. 

Kielellisesti elähdyttävintä ja juonellisesti ovelinta antia rikoskirjallisuuteen tuo Tommi Liimatan romaani Rautanaula (Like). Absoluuttisen Nollapisteen keulahahmon neljäs romaani kertoo naisia naurattavasta siasta, kaupparatsu Kai Malmirinteestä, joka palaa kotiinsa työreissun päätteeksi ja huomaa vaimonsa kadonneen. Enempää en Rautanaulasta paljasta, koska kyseessä on romaanimainen arvoitus, joka täytyy kokea ja selvittää lukemalla.

joulukalenteri_spefiLopuksi kaksi ”villiä” korttia rohkeille lukijoille:

Magdalena HainKellopelikuningas (Karisto) jatkaa Kerjäläisprinsessasta (Karisto) tuttujen Gigin ja Henryn seikkailuja höyrypunkkihengessä. 1860-luvulle ja vaihtoehtoiseen historiaan sijoittuva Kellopelikuningas on kaikin puolin edeltänyttä osaa kypsempi teos: tarinaan on lisätty käänteitä, hahmoihin mehevyyttä ja taustoja on rakennettu huolellisesti täydentämään Vihreän saaren maailmaa.

Gigi on höyrypunkin Ronja ryövärintytär.

Hain Gigi ja Henry -sarja on nuorille suunnattua spekulatiivista fiktiota, joka maistuu varttuneemmallekin lukijalle. Tällä hetkellä kirjailija kirjoittaa sarjan kolmatta osaa, Susikuningatarta.

Pasi Ilmari Jääskeläisen kolmas romaani Sielut kulkevat sateessa (Atena) on trillerimäisiä piirteitä ja lovecraftilaista mytologiaa yhdistävä sekä romaanitaidetta kyseenalaistava kertomus, jonka uskomattoman rikas kerroksellisuus herättää lukijassa loputtomasti ajatuksia ja analysoitavaa. Romaani käsittelee elämän perimmäisiä kysymyksiä: uskoa, sielun olemassaoloa ja kuolemanjälkeistä elämää. 

Sielut kulkevat sateessa jättää analyyttiselle mielelle pohdiskeltavaa vielä pitkään lukukokemuksen jälkeenkin. 

Mitä kotimaisia teoksia kirjailijat ovat lukeneet vuonna 2013?

Yksi ihminen voi suositella vain murto-osaa kaikesta ilmestyneestä kirjallisuudesta. Jotta erilaiset lukumaut tulisivat esille, lähetin muutamille suomalaisille kirjailijoille kysymyksen, mitä kotimaista vuoden 2013 aikana luettua teosta he suosittelisivat muille luettavaksi.

Lue heidän vastauksensa ja ota vinkit talteen!

magdalena_haiMagdalena Hai suosittelee Laura Gustafssonia

Laura Gustafsson: Huorasatu (Into 2011)

“Vuoden 2013 voimakkaimpia lukuelämyksiäni oli Laura Gustafssonin esikoisteos Huorasatu.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat kirjallisuudelta metakerrontaa, myyttejä ja vilunväristyksiä. Näin tinkimättömään visioon naiseudesta törmää harvoin, eikä Huorasatu päästä lukijaansa helpolla, mutta palkitsee kyllä senkin edestä. Järkyttävä, upea kirja.”

Magdalena Hain kuva saatu bloggausta varten kirjailijalta. 

harkonenAnna-Leena Härkönen suosittelee Päivi Alasalmea ja Niina Miettistä

Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu (Gummerus 2013)
Niina Miettinen: Israel-tyttö (Teos 2013)

”Päivi Alasalmen Joenjoen laulu on kolmessa aikatasossa liikkuva tarina saamelaisisten elämästä. Taidokkaasti ja uskottavasti kirjoitettu, lumoava romaani.

Niina Miettisen Israel-tyttö on koskettava, maanläheinen romaani perhesuhteista ja niiden jännitteistä. Taitava rakenne, persoonallinen kieli ja sopivasti huumoria. Ihana.” 

Anna-Leena Härkösen kuva: Otava / Jouni Harala.

pasi_jaaskelainenPasi Ilmari Jääskeläinen suosittelee Juha-Pekka Koskista

Juha-Pekka Koskinen: Paholaisen vasara (Helsinki-kirjat 2011)

”Luen nykyään varsin vähän, aika ei riitä eikä keskittymiskykykään, mutta Juha-Pekka Koskisen romaani Paholaisen vasara oli yksi niistä parista kirjasta, jotka olen saanut tänä vuonna luetuksi loppuun saakka. Tiukasti kirjoitettu kansainvälisen tason kauhutrilleri, koukutuin lujasti ja juoni veti loppuun saakka nopeassa tahdissa.

Lukuhetkellä Koskinen oli vielä hämmästyttävän aliarvostettu kirjailija kirjojensa tasoon nähden, nyt onneksi jo Finlandia-ehdokkaanakin.”

Pasi Ilmari Jääskeläisen kuva: Atena / Pasi Anttonen.

jp_koskinenJuha-Pekka Koskinen suosittelee Tapani Baggea

Tapani Bagge: Punainen varjo (Crime Time 2013)

Punainen varjo päättää Baggen historiallisten rikosromaanien värisarjan (Valkoinen hehku 2009, Sininen aave 2011, Musta pyörre 2012). Viimeisessä osassa valtiollisessa poliisissa työskentelevä Väinö Mujunen joutuu pahaan välikäteen jatkosodan päätyttyä 1944. Kun vanhoista ystävistä tulee vihollisia ja vihollisista ystäviä, on viranomaisten tasapainoilu välillä vaikeaa.

Baggen luoma ajankuva on tarkka ja uskottava. Erityisesti minua näissä kirjoissa on miellyttänyt historiallisen kuvauksen lisäksi Mujusen ihmismäisyys, hän ei ole supersankari eikä suinkaan aina tee oikeita valintoja. Samalla tavalla ratkottavat rikokset eivät ole nerokkaita, sillä rikolliset ovat tavallisia ihmisiä, joiden polku on kääntynyt jossakin risteyksessä ylämäen sijasta alamäkeen.

Mujusen maailma on täynnä yllätyksiä, usein ikäviäkin. Tarinat pitävät otteessaan ja sarjan päättyessä Mujusta tulee ikävä.”

JP Koskisen kuva: WSOY / Pertti Nisonen.

sirpa_kahkonenSirpa Kähkönen suosittelee Katri Tapolan ja Virpi Talviniemen teosta

Katri Tapola & Virpi Talvitie: Mahdottomuuksien rajoissa (Teos 2013)

”Suosittelen Katri Tapolan ja Virpi Talvitien kirjaa Mahdottomuuksien rajoissa. Tapolan tekstissä on suomalaiseen kirjallisuuteen kaivattua kepeyttä, huumoria ja ironiaa mutta myös syviä, tummia sävyjä. Talvitien monin tekniikoin toteutetut kuvat ovat hurmaavia niin käsittelytavaltaan, aiheiltaan kuin väritykseltäänkin.

Kaunis ja käteenkäypä teos.”

Sirpa Kähkösen kuva: Otava / Tommi Tuomi.

tommi_liimattaTommi Liimatta suosittelee Kimmo Miettistä

Kimmo Miettinen: Sukuviha (Like 2013)

”Peräti yhdeksänosaiseksi aiotun Imatra-sarjan avausosasta aistii suuren rakentamisen, näkyvillä on vasta nurkka. 1980-luvun alkupuolen Helsinki on elävästi ja eletysti kuvattu, Imatra-suvun henkilöt persoonia jokainen. Miettinen sujauttelee jännitysjuoneen popkulttuuriviittauksia lukijan nautinnoksi.

Kakkoskirja ilmestyy alkuvuodesta 2014.”

Tommi Liimatan kuva: Like / Tommi Tukiainen.

outi_pakkanenOuti Pakkanen suosittelee Philip Teiriä

Philip Teir: Talvisota — Avioliittoromaani (Otava 2013)

”Älykäs ja hauska, syvällinen ja kepeä, piikikäs ja ymmärtäväinen, itseironinen ja viiltävä, haikea ja toiveikas? Siis mikä? No, tietysti Philip Teirin Talvisota — Avioliittoromaani, veitsenterävää helsinkiläistä aikalaiskuvausta, sen kuuluisan ankkalammikon lempeää sohimista, silkkaa lukunautintoa alusta loppuun.

Panee jälleen kerran miettimään, pitääkö tosiaan olla suomenruotsalainen pystyäkseen kirjoittamaan niin ilmavaa, samanaikaisesti painavaa ja kepeää tekstiä, ilman ensimmäistäkään otsaryppyä?” 

Outi Pakkasen kuva: Otava / Pertti Nisonen.

antti_tuomainenAntti Tuomainen suosittelee Juhani Peltosta ja Timo Pusaa

Juhani Peltonen: Elmo (WSOY 1978) & Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä (WSOY 1991)
Timo Pusa: Onnen ruuma (WSOY 1992)

”Haluan suositella kahta kirjailijaa, joiden en soisi unohtuvan: Juhani Peltonen ja Timo Pusa. Vuonna 1998 kuollut Peltonen muistetaan etupäässä Elmostaan, traagisesta supersankariurheilijasta, joka muun urheiluvoittamisen ohella kukisti yksin Kanadan olympiajääkiekossa. Peltonen kirjoitti Elmon lisäksi kuitenkin hyvin paljon muutakin: esimerkiksi Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä on haikeudessaan ja loputtomassa kaipauksessaan suloisen kaunis kirja. Myös Peltosen runoihin kannattaa tutustua.

Timo Pusa kirjoitti hänkin kauniisti ja haikeasti, useimmiten myös karheasti ja jopa surullisesti. Kirjat kertovat enimmäkseen ihmisistä, jotka tavalla tai toisella ovat jääneet rannalle: entinen nyrkkeilijä, työtön sekatyömies, yksinhuoltajaisä, laivatyttö. Siinä joitakin päähenkilöitä, joiden arkeen ja syviin vesiin tarinat vievät. Pusan kieli on paikoin kerrassaan upeaa: ei ihme, että häneltäkin jäi kolme herkkävireistä runokokoelmaa. Parhaimmillaan Pusa on maalatessaan merta Kotkan edustalla, ihmisiä työssään ja tekemässä asioita, joita ei pitäisi tehdä; esimerkiksi Onnen ruuma on romaani, jossa päähenkilö, työtön mies, päätyy lopulta siihen, että pankkiryöstö on paras tapa saada pienen perheen raha-asiat kuntoon. Tarinan lopun lumimyrskykohtaus on jäänyt mieleen voimakkaana, kuin itse koettuna. Timo Pusa kuoli 1996.”

Antti Tuomaisen kuva: Like / Toni Härkönen.

vera_valaVera Vala suosittelee Terhi Rannelaa

Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo (Karisto)

”Tämän vuoden voimakkain lukukokemukseni oli Terhi Rannelan Punaisten kyynelten talo. Se kertoo kolmen eri sukupolven sanoin Kamputsean verellä maalatusta historiasta ja punakhmerien hirmuhallinnon vaikutuksesta menneisyydestä nykyisyyteen.

Tarina on julma, mutta kieli kaunista, ja vaikka kyseessä on fiktio, se on syntynyt faktoista. Totuus satuttaa hyvinvointivaltiossa kasvanutta lukijaa, mutta samalla on pakko pitää silmät auki ja lukea romaani loppuun. Koska jonkun on kerrottava myös ihmiskunnan pimeistä puolista.

Suosittelen kipeänkauniin kirjallisuuden ystäville.”

Vera Valan kuva: Gummerus / Allessandra Tinozzi.

Joulukalenteri jatkuu!

Torstaina 5. päivä joulukuuta kirjabloggaajien joulukalenterin luukku avautui Järjellä ja tunteella -blogissa, 7. päivä joulukalenteriin kirjoittaa Notko, se lukeva peikko. Koko joulukalenterilistauksen voi kurkistaa aiemmasta bloggauksestani

Suuret kiitokset kirjailijoille osallistumisesta kalenteriluukun rakennukseen!

Hyvää itsenäisyyspäivää ja iloista joulunodotusta toivottaen,

Minna

Bloggauksessa mainitut teokset ovat päätyneet luettavakseni:

Kirjakaupasta:

  • Pekka Matilainen: Kupoli
  • Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
  • Juha-Pekka Koskinen: Ystäväni Rasputin
  • Nina Hurma: Yönpunainen höyhen
  • Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa
  • Vera ValaKosto ikuisessa kaupungissa
  • Antti Tuomainen: Parantaja
  • Tommi Liimatta: Rautanaula
  • Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa
  • Magdalena Hai: Kellopelikuningas

Kustantamosta:

  • Sirpa Kähkönen: Hietakehto (Luekirja.fi-palvelun kautta)
  • Milja Kaunisto: Synnintekijä
  • Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta
  • Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
  • Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia
  • Riikka Ala-Harja: Reikä
  • Jouni Hynynen: Paskapuhetta
  • Outi Pakkanen: Rakastaja
  • Antti Tuomainen: Synkkä niin kuin sydämeni
  • Kati Hiekkapelto: Kolibri
  • Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa

Comments

Teksti: Miia
Avainsanat: 6. luukku, Kirjabloggaajien joulukalenteri 2013, kotimaiset kirjailijat, lukusuositukset, Lukuvinkit

Kommentit

Kiitos kun kävit lukemassa lukuvinkkejä! 🙂 Olen ihan pähkinöinä, kun näin moni kirjabloggaajakollega on käynyt kommentoimassa!

Kylläpä täältä avautui monipuolinen ja kattava joulukalenterin luukku 🙂 Kiitos lukuvinkeistä!

Kiitos kommenteista ihanat Elina, Paula ja Maria! <3

Hienoja kirjoja on tosiaan runsaasti tarjolla, mikä aiheuttaa paljon paineita aikataulurajoitteiselle lukijalle. Vielä on monta merkillisen kiinnostavaa teosta luettavana kuluvankin vuoden kirjasaldosta. En ole esimerkiksi lukenut kehuttua Pekka Hiltusen ISOa tai esikoisromaanien joukosta Auli Leskisen Petojen aikaa tai Miki Liukkosen Lapset auringon alla -teosta. Myös muun muassa Outi Pakkasen suosittelema Philip Teirin Talvisota – Avioliittoromaani on sekin TBR-listalla sekä Vera Valan suosittelema Terhi Rannelan Punaisten kyynelten talo. Oi näitä himolukijan ongelmia. 🙂

Upea luukku! Yhdyn täydestä sydämestäni suosituksiisi koskien Kähkösen ja Nousiaisen kirjoja, myös Vera Valan kirjat ovat ihania ja Kähkösen vinkki Tapolan ja Talvitien kirjasta laitetaan muistiin. Ah tätä hienojen kirjojen runsautta! 🙂

Vihdoin ehdin oikein ajatuksella lukea tämän upean luukun! Hienoja kirjavinkkejä, joista minulla on hävyttömän vähän luettuna – kaksi!

Ihanaa, että näit vaivaa ja kyselit kirjailijoiden kirjavinkkejä. Karismaattisia tyyppejä nämä kirjailijat ja hyviä vinkkejä ja perusteluja heilläkin. Eiköhän näistä löydy pukinkonttiin sisältöä…

Ilahduttipa mieltäni suunnattomasti saada kommentti bloggaajakaverilta. Kiitos Sara! <3 Oli mukava lähteä mukaan tähän yhteisölliseen kalenteriin ja miettiä vähän eri tavalla, mistä kirjoittaisi.

Odotan jo kovasti, mistä aiheesta sinä kirjoitat 23. päivä. Hyvää joulunodotusta!

Hieno luukku, tässä on tutkittavaa ja lueskeltavaa pitkäksi aikaa, ja luulenkin palaavani tänne useaan otteeseen vielä kauan joulun jälkeenkin. Kiitos Minna! <3

Hyvältä näyttää sun lista. 🙂 Arvostan sitä, että luet monipuolisesti erilaista kirjallisuutta ja kokeilet laajasti uusia kirjailijoita/genrejä!

Ihan kohtuullinen määrä bloggaamistasi ….

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
Nina Hurma: Yönpunainen höyhen
Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa
Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa
Antti Tuomainen: Parantaja
Sirpa Kähkönen: Hietakehto
Milja Kaunisto: Synnintekijä
Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta
Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Riikka Ala-Harja: Reikä
Outi Pakkanen: Rakastaja
Antti Tuomainen: Synkkä niin kuin sydämeni
Kati Hiekkapelto: Kolibri
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa

…. ja kirjailijoiden suosittelemista

Laura Gustafsson: Huorasatu
Niina Miettinen: Israel-tyttö
Kimmo Miettinen: Sukuviha
Philip Teir: Talvisota — Avioliittoromaani

… kirjoista olen lukenut 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *