”Kesä-yön on onni omanani”

Kesayo_MPHyvää Eino Leinon ja runon ja suven päivää!

Heinäkuun kuudes päivä juhlistetaan Eino Leinoa, jonka syntymäpäivä julistettiin runon ja suven päiväksi vuonna 1992. 

Epäilemättä monen muun suomalaisen tavoin suosikkini Leinon runoista on kesäöiden tenhon säilönyt Nocture. Runo on kaihomielinen, romanttinen, suomalaista luontomaisemaa mystisoiva — mutta myös kuolemaa ennakoiva. 

Leino ei kuitenkaan ole ainoa suomalainen runoilija, joka on tallentanut tekstiinsä tunnelmia kesäyöstä. Myös Uuno Kailaan runo Laulu kesäillasta on koskettava: luonnosta selvästi etsitään rauhaa ja onnea. Runon voi lukea kokonaisuudessaan Gutenberg-projektin sivuilta Kailaan runokokoelmasta Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja (1922). Tässä pieni maistiainen: 

”Veet tyyntyen odattaa syvin, selvin varjoin. Käy tuuli vielä leyhkinä lyhkäisinä, pian rinnemetsiin uupuen lennostaan. Pajut rannalla muistelevat salamyhkäisinä, mitä laine kertoa ties kotarantaa kaartain meren kaukaisimmilta ääriltä tullessaan.

Syvä rauha ja hartaus käy joka kukkulan saartain, meren yllekin laskeutuin sekä laaksoihin. Hedelmöittävä on jo sen siunaus hiljaisin. Tätä onnea kaipasi helteen hetkinä maa, joka taivasta päin ilouhrina suitsuttaa nyt kaste-rukouksia parahiltaan.”

Kailaan ja Leinon lisäksi kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi on pukenut sanoiksi kesäyön suomalaisessa agraarimaisemassa — ja samanlaisia teemoja luonnon tyyneydestä yön helmassa (kuin myös kuolemasta) on löydettävissä tästäkin:

Koivu”Sinne läksin vaeltamaan kesä-yönä.
Hetken astelin ja ehdiin vainiolle,
Suojaan lempeen koivun. Siinä kauvan seisoin
Äänetönnä äänettömässä yössä;
Vasten valkeet rankaa nojaten mä viivyin
Tyyneheenä kuin tää yö, tää niittu.
Hengitystä povestani en mä kuullut,
Kuullut en mä lehden liikahdusta koivus.
Mutta usein, täällä vallitsessa rauhan
Rinnassam ja kaikkialla ympärilläm,
Rauhan syvän niinkuin haudan kammiossa,
Kuni ehtis soma kuiskaavainen ääni
Meille hiljaisuuden kaaoksesta.
Tarkemmin me korvam teroitamme
Kuultelemaan–kaikki vaiti; toki ääni
Äänettömyydessä kaikuu; mutta mistä?”

Myös Kiven Kesäyö on luettavissa kokonaisuudessaan Gutenberg-projektin kautta.

Mikä on sinun suosikkisi kesäyöstä kertovista runoista? 

Vaakani taitaa kallistua Eino Leinon Nocturnen puoleen, vaikka se jonkinlainen itsestäänselvyys onkin. Leinon sanat koskettavat syvimpiä tuntojani, ja sitähän runous parhaimmillaan tekee.

Leino oli muuten Nocturnea kirjoittaessaan 24-vuotias ja palavasti rakastunut Freya Schoultziin.

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan, neiti kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie. 

Eino Leino (6.7.1878—10.1.1926)

Comments

Teksti: Miia
Avainsanat: Aleksis Kivi, Eino Leino, Eino Leinon päivä, kesäyö, runon ja suven päivä, Uuno Kailas

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *