Isille – arkipäivän sankareille

isanpaiva”Rakastakaa lapsianne”, toivoo ja toivottaa kirjailija Jari Tervo (HS, 10.11.2013) kaikille Suomen isille isänpäivähaastattelussaan.

Tuoreimpaan romaaninsa Esikoinen (WSOY) kirjailija on luonut isäänsä perustuvan (omien sanojensa mukaan parhaan) isähahmon(sa). ”Tämä hahmo ei voinut kuvitellakaan, että hänestä vuosikymmeniä myöhemmin tehdään romaanihenkilö. Sen vuoksi hän käyttäytyi hyvin vapautuneesti. Hän oli oma itsensä”, kuvailee Tervo.

Millainen on hyvä isä?

Kysymystä pohtii kirjallisuudessa muun muassa norjalaissyntyinen kirjailija Karl Ove Knausgård (jep, Knasu-hehkutukseni jatkuu!), joka tilittää ja puntaroi omaelämäkerrallisessa romaanisarjassaan Taisteluni (Like) muun muassa suhdettaan isäänsä, isyyteensä ja arkipäivän taisteluun perhe-elämän kaaoksen kanssa. Knasun mukaan ”[l]apsettomat ihmiset ymmärtävät vain harvoin mitä lapsiperheen elämä on, ovatpa he muuten miten kypsiä ja älykkäitä tahansa” (Taisteluni I) — ja myöntää olleensa yhtä sokea itse ennen kuin sai lapsia. 

No, en ole isä enkä edes mies, joten Knasun kuvailemaa tilannetta en pääse tarkastelemaan kuin kirjallisuuden kautta. Mutta miten paljon voikaan kirjallisuus avata isyyttä ja vanhemmuutta! 

Ihmisyyttä.

”Lapset painavat minua suohon. Siinä on jotakin hyvin alhaista. Sellaisissa tilanteissa olen loputtoman kaukana siitä ihmisestä joka haluan olla. Mistään tästä en aavistanut mitään ennen kuin sain lapsia. Silloin ajattelin että kaikki kyllä sujuisi hyvin, kunhan vain olisin heille hyvä. Ja niin on oikeastaan vieläkin, mutta mitkään siihenastiset kokemukseni eivät varoittaneet minua siitä elämän invaasiosta jota lapset merkisevät. Se uskomaton läheisyys jota heiltä saa, se miten oma temperamentti ja mieliala nivoutuvat heidän temperamenttiinsa ja mielialaansa, niin ettei kaikkia omia huonoja puolia voi enää pitää ominaan, salassa, vaan ne ikään kuin muodostuvat ulkopuolella, ja sitten ne paiskataan takaisin. Sama koskee tietenkin myös parhaita puolia.” (Taisteluni II)

Minulla on isä ja hyvä isä onkin. Hän on juhlapäivänsä ansainnut, kuten myös muut arkipäivän suossa tarpovat perheiden sankarit ympäri Suomen. 

Hyvää isänpäivää!

Minna 

PS. Kuvassa olevissa romaaneissa (Tua Harnon Ne jotka jäävät, Fredrik Backmanin Mies, joka rakasti järjestystä, Knausgårdin Taisteluni II ja Neil Gaimanin The Ocean at the End of the Lane) käsitellään monien muiden aiheiden ohessa isyyttä eri valossa.

Mistä lukemastasi teoksesta löytyy mielestäsi onnistunein kirjallinen isähahmo?

PPS. Knasua olen tuonut esille muun muassa aiemmassa sunnuntaiotteessani ja lukupiirialustuksessani.  

Comments

Teksti: Miia
Avainsanat: esikoinen, Helsingin Sanomat, isä, isänpäivä, Jari Tervo, Karl Ove Knausgård, Sunnuntaiote, Taisteluni

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *