Day 5: Not Mine

lainakirjatKuvahaasteen viides päivä: lainakirjoja, lähdekirjallisuutta.

Tänään painin gradun kanssa. Luen, tutkailen ja hahmottelen kirjallisen julkisuuden tilaa muun muassa kuvassa näkyvien (laina)kirjojen avulla. 

Lauantaipäivän kysymys: minkä teoksen lainasit viimeksi kirjastosta?

Comments

Teksti: Miia
Avainsanat: haaste, Photo a Day

Kommentit

Mahtavaa! Kiitos nopeasta vastauksestasi, Kirjakammarin täti! 🙂 Pitää lisätä Karhunpesä lukulistalle.

Karhunpesää luettu liki 200 / 478 sivua ja minä kyllä pidän ja voin yhtyä Anni Valtosen sanoihin.
Tämähän on varsin erilainen kuin Hiidensalon esikoinen Mediahuora eli ei kannata sen vuoksi jättää tähän tutustumatta, jos ei pitänyt Hiidensalon mustasta huumorista.
Tosin ajattelin kyllä lukea (ainakin kursorisesti) Mediahuoran uudelleen Karhunpesän jälkeen ihan vertailun vuoksi.
Uskoisin, Minna, ettet ainakaan pettyisi tähän kirjaan.

Kiitos kommentista eevaannikillekin!

En ole Hiidensalon Karhunpesään vielä tarttunut, ehkä jossakin vaiheessa pitää tarkemmin tutustua siihen kirjakaupalla. Googlettamalla kirjasta ei vielä kovin paljon löytynyt arvio-/blogiosumia. Helsingin Sanomissa Anni Valtonen piti sitä monitasoisena, vetävänä ja samastumispintaa tarjoavana romaanina.

Kirjakammarin täti, sinulla kun on Hiidensalon teos jo lukupinossasi: mitä mieltä olet siitä? Joko olet ehtinyt tutustua?

Aivan liian ison pinon kirjoja ja vielä paksuja: Karhunpesä, Kultarinta, Mo Yanin Seitsemän elämääni ym. Tanizakin Varjojen ylistys oli lohdullinen koonsa puolesta. Tämä lähenee stressiä. Saa nähdä luenko niitä kaikkia. Karhunpesä tökki heti alkuunsa. Mitä siitä on yleensä oltu mieltä?

Kirjakammarin tädillä on hyvä kolmen H:n joukko. Eipä ainakaan kyllästyminen iske, kun on erilaisia kirjoja hollilla!

Kynämatkailija-Tarja, tiiätkö, minä niin jaan tuon tunteen Rimmon-Kenanin suhteen! Kertomuksen poetiikka on hiton kryptinen narratologiaa käsittelevä teos, mutta valitettavasti se on myös älyttömän hyvä lähdekirja erinäisiin tutkimuksiin/esseisiin. Tarttee vain tankata sitä järkyttävän kauan, että tajuaa, mitä tekstissä yritetään sanoa (enkä siltikään ihan kaikkea ymmärrä).

Opiskelutarpeisiin miäkin lainailen. Viimeksi toissaviikolla:
Joonas Konstig: Ahneet ja viattomat.
Asko Martinheimo: Parempi lause
Shlomith Rimmon-Kenan: Kertomuksen poetiikka.

Viimeinen noista meni ohi oikealta. Huh.

Vain kolme kirjaa tällä kertaa, koska kuvittelen lukevani aina välillä omia lukemattomia kirjojani:
Lehtinen Hiihtävän hautaustoimisto, Hiidensalo Karhunpesä ja Ropponen Kuhala ja Tuomitut eli hauskaa, historiaa ja huimaa menoa.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *