Day 2: In My Hand

Granta2Kuvahaasteen toinen päivä: kädessäni on Granta 2: Outo (Otava, toim. Aleksi Pöyry).

Granta on kulkenut koko päivän mukanani. Aamupäivällä BodyPumpin jälkeen luin kuntosalin saunassa (kyllä, paheksuttu saunalukemiseni yhä jatkuu!) Sami Lopakan novellin ”Uudet lasit”, joka oli riemastuttavan outo synkähkössä huumorissaan — ja silti hyvällä tavalla tuttu. Liikuttiinhan novellissa kotikaupunkini Oulun kaduilla ja kuppiloissa.

Matkalla yliopistolle syvennyin Naomi Aldermanin novelliin ”Pian meidän päivinämme” (suom. Maija Kauhanen), jossa profeetta Elia saapuu tulisten hevosten vetämillä vaunuilla pääsiäisvierailulle herra ja rouva Rosenbaumin luokse.

Kotiin tulessa aloitin Grantaan ujutettua otetta Daniel Galeran syksyllä 2014 ilmestyvästä romaanista Hyöky (suom. Antero Tiittula), mutta harmikseni (onhan se harmi, kun tahtoo lukea eikä puhua) viereeni istahti ryöppyävällä tahdilla puliseva ihminen, joten kaupunkiin saakka keskityin olemaan sosiaalinen. Aion vielä illan aikana palata Galeran pariin. 

Lukutyylini Grantan kanssa on poukkoileva: luen tekstejä sieltä täältä, enkä lainkaan välitä järjestelmällisestä etenemisestä ensimmäiseltä sivulta viimeiselle.

Miten sinä luet Grantaa tai muita tekstikokoelmia? Onko järjestyksellä merkitystä? 

Minna

  • Bloggauksessa mainitun kirjan alkuperä: Granta 2: Outo -teoksen olen ostanut kirjakaupasta

Comments

Teksti: Miia
Avainsanat: Aleksi Pöyry, Granta 2: Outo, haaste, Photo a Day

Kommentit

Kiitos kommenteista, ihanat naiset! <3 Aloitin paheeni (saunalukemisen siis) joskus lapsuudessa tai teini-iän kynnyksellä. En varmaan muuten muistaisi tai malttaisi istua paikallani kuumuudessa, jos minulla ei olisi jotain tekemistä. Suosin pääasiassa pokkareita saunassa mutta nykyään otan surutta mukaani myös kovakantisia kirjoja – omia toki kaikki. Lainakirjoja ei kehtaa märillä käsillä kosketella.

On tainnut joskus olla puhettakin tai siis on tullut kirjoiteltua, että pääsääntöisesti luen järjestyksessä alusta loppuun myös minä. Jostain varsin poikkeuksellisesta syystä voin poiketa; ehkä juuri silloin, kun on kyseessä useamman eri kirjailijan kokoomateos.

Saunassa joskus yrittelin lukea, mutta pelkäsin kirjan kostuvan niin pahoin, ettei siitä tullut mitään. Eikä se Hotelli Helpotus oikein iskenyt 🙂

Yleensä luen kirjan kuin kirjan järjestyksessä kannesta kanteen, poukkoilematta. Granta 2:n kohdalla teen poikkeuksen, heti kun vain saan kirjan kirjastosta luen ensimmäisenä juurikin tuon Lopakan tekstin.

Minä olen lukenut vain kylmässä saunassa 🙂 Saunan hiljaisuudessa oli hyvä lukea kokeisiin (taisi olla yläasteaikoja) eikä tullut houkutusta tehdä jotain muuta kun vierestä puuttui kaikki virikkeet joita omassa huoneessa tai muissa lukupaikoissa olisi ollut.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *