Arvostelussa Christina López Barrion Mahdottomien rakkauksien talo

Christina López Barrio: Mahdottomien rakkauksien talo”Meidät on tuomittu kärsimään rakkauden tähden, elämämme ainoan rakkauden, joka vie sielumme mennessään. Ei siis ole mitään taikaa, joka voisi katkaista kärsimyksemme ja saada meidät unohtamaan. Yksikään lemmentuskiin tepsivä taika ei tehoa ihmiseen, jolla ei ole sielua.”

Kokoonnuimme tiistaina Oulun pääkirjaston lukupiiriläisten kanssa viimeistä kertaa vuodelle 2012. Marraskuussa käsittelimme lumoavaa Alice Hoffmanin Punaista puutarhaa (Gummerus), nyt liikuimme riivatun puutarhan punaiseen taloon Christina López Barrion Mahdottomien rakkauksien talon (Bazar) myötä. Teemana kirjoissa on kulkenut maaginen realismi, jonka tutkailua jatkamme vielä tammikuussa Jenny Kangasvuon Sudenveren (Teos) myötä.

Olen viimeisten viikkojen aikana lukenut lähinnä surumielisiä kaunokirjoja ja vakavampihenkistä taideproosaa tenttikirjojen ohella, joten espanjalaiskirjailijattaren esikoisteos oli kuin viehkeä henkäisy kaiken raskaamman luettavan keskellä. Suorastaan hullannuin tarinaan ja luin sen yhdessä illassa (tai oikeammin yössä)!

”Ylistetty olkoon Herran pyhyys, täällähän haisee noituus!”

Mahdottomien rakkauksien talo kertoo kirotun Lagunan suvun naisista, joiden ympärille kietoutuu menneen elämän haamut, toiveet ja pettymykset. Naiset pyörivät rakkauden, koston ja epätoivon syövereissä; he lempivät estoitta ja murhaavat surutta sekä lankeavat rakkauden kiroukseen varoituksista välittämättä. Kirja oli kerronnassaan riemastuttavan rienaava ja hurmoksellisen herkullinen paikoittain melkein harlekiinisromanttiseksi yltyvissä kohtauksissa. Teemat olivat kuitenkin romanssia syvemmällä.

”Aivan niin kuin punaisen talon pihamaa oli jäänyt kevääseen, oli Claran sydän jäänyt kiinni kivetettyyn polkuun eikä se kyennyt kuulemaan muuta kuin päiväkakkaroiden suhinaa niiden kasvaessa ja kuollessa.”

Christina López Barrion kieli oli kaihoisan kukertelevaa. Elottomat luontokappaleet elollistetaan ja järjen ja tunteen kamppailussa aistit voittavat. Metsässä puhaltaa voihkeiden tuuli, kun rakkauden työkalut hiovat kostonsa kaksiteräistä miekkaa odotellessaan messiaanista poikalasta syntyväksi sukuunsa.

”Hänen rauhallinen äänensä huokui vuosien yksinäisyyttä lihojen, kalojen ja vihannesten hiljaisuudessa mutta voimistui sitä mukaa kuin hän pääsi selittämään ohjeitaan. Kyynelet, kosto, kaipuu ja nauru tulivat ulos punaisen talon keittiöstä, puhkesivat valloilleen sakastinviereisessä huoneessa ja lehahtivat sieltä radioaaltoja pitkin lentoon.” 

Lagunan naisten laittama ruoka oli yhtä lihallista ja hedelmällistä kuin tarina niiden ympärillä. Kirjaa lukiessa heräsi jopa vannoutuneen kasvissyöjän ruokahalut, kun keittiössä valmistettiin suvun reseptien mukaista sipulissa haudutettua kanipataa ja leivotaan sitruunapiirakkaa tai kanelipullia. Ruumiillisuus pureutuu makujen ja hajujen myrskyyn, mutta ruoanlaittoon liittyy myös anteeksiannon terapiaa.

”Tästä päivästä lähtien olet minun Sherezadeni.”

Jaakko Hämeen-Anttila ja Heli Hieta: Tuhat ja yksi yötäIntertekstinä kirjassa kulkee idän mystiikan Tuhannen ja yhden yön tarinat. Sinbad merenkulkijan ja seireenien kohtaamiset kulkevat Lagunan suvun tarinan lomassa. Ajattomat rakkauden ja vihan teemat osoittavat, että ihmiselämään kuuluu tiettyjä pohjimmaisia tunteita, jotka eivät ajassa ja kulttuurista toiseen liikkuessa muutu miksikään.

Kaksi vuotta sitten ilmestyi Jaakko HämeenAnttilan taidokkaasti kääntämä ja Heli Hiedan uskomattoman komeasti kuvittama Tuhat ja yksi yötä (Otava), jota olen kirjakaupalla useaan otteeseen ihaillut.

Minulla piti olla jokin vanhempi käännös Tuhannen ja yhden tarinoista kirjahyllyssäni, mutta tätä kirjoittaessani en sitä löytänyt mistään. Ehkä tämä onneton sattuma kääntyy onnenpotkuksi ja voin hankkia hyvällä syyllä mainityn Tuhat ja yksi yötä -kirjan hyllyyni. Joka tapauksessa Christina López Barrion jälkeen tahdon tarttua kyseiseen tarinamosaiikkiin uudemman kerran.  

 ”… sillä rakkaus voi toisinaan johtaa harhaan kun rakastaa liikaa, mutta se ei lakkaa olemasta rakkautta ja voi palata takaisin uomaansa.”

Mahdottomien rakkauksien talo olisi oikeastaan sopinut lumoavaksi joululukemiseksi, mutta nyt minun pitää miettiä muita teoksia joulupyhille. Jos sinä et ole vielä tätä kirjaa lukenut, ota vinkki talteen. Kirja on erinomaisen viihdyttävää luettavaa täynnä espanjalaismystiikkaa!

Kirjallisena. Minna

Comments

Teksti: Miia
Avainsanat: Bazar, Christina López Barrio, Heli Hieta, Jaakko Hämeen-Anttila, maaginen realismi, Mahdottomien rakkauksien talo, Tuhat ja yksi yötä

Kommentit

Hei Kirsi ja kiitos kommentistasi!

Huomiosi on osuva: minun olisi pitänyt mainita tekstissäni suomentajankin nimi – erityisesti kiittääkseni Taina Helkamoa erinomaisen kauniista työstä. Kääntäjällä on merkittävä rooli tekstin luettavuuden kannalta, ja laadukas käännöstyö on kaikkien tekstistä nauttivien yhteinen etu – koski työ sitten kirjaa tai vaikka elokuvien/televisiosarjojen tekstityksiä.

Jatkossa lupaan ottaa neuvosi käyttööni. 🙂

Ystävällisin terveisin

Minna

Hei Kirjallisena.Minna!

Kiitos lukemaan innostavasta arviostasi.

Haluaisin muistuttaa tärkeästä asiasta, joka näyttää usein unohtuvan kirjallisuusblogeista: SUOMENTAJAN nimi.

Suomentajalla – tässä Taina Helkamolla – on äärettömän tärkeä asema siinä, tuleeko Christina López Barrion kielestä kaihoisan kukertavaa myös suomeksi vai muuttuuko se kolkon karahtavaksi.

En suinkaan tarkoita tällä, että jokaisen kirjallisuusblogia kirjoittavan tulisi arvioida myös suomennoksen taso. Pyydän vain, että samalla kun mainitaan kirjan ja kirjailijan nimi, mukaan liitetään myös tieto suomentajasta.

ystävällisin terveisin
Kirsi K.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *