Tv-viikko 20: Muotia, Tarantinoa ja uusi sairaalasarja

Vivienne Westwood – tee se itse! la 19.5. klo 21.00 Teema

DOKUMENTTI 1970-luvun lopun brittipunkia leimasi musiikin ohella räväkkä vaatetyyli, jonka yksi pariskunta keksi lähes kokonaan itse. Malcolm McLaren kuoli vuonna 2010, mutta seitsemänkymppinen Vivienne Westwood tekee yhä kokoelmia, joiden vaikutteet yltävät ketjuliikkeisiin vuosia myöhemmin. 1990-luvulta alkaen punkahtavat iskulause-t-paidat on daamin kokoelmissa yhdistetty usein rokokoo-tyylisiin kangasryöppyihin.

Kun kamerat seurasivat kevään 2009 valmisvaatekokoelman syntyä, muotitalon taiteellisena johtajana toimi jo Westwoodin nykyinen aviomies, itävaltalainen Andreas Kronthaler. Vivienne Westwood – tee se itse! (Ranska 2010) alkaa jäntevästi Kronthalerin kuvaillessa pariskunnan työnjakoa ja Westwoodin pyöräillessä asioilla. Sitten ote löystyy, ja kamera juuttuu toljottamaan häntä muun muassa kouluvierailun puhujanpöntössä. Ajan olisi voinut käyttää olennaisemmin vaikka kuvaamalla muotitalon sisäistä tiimityötä.

Teemaillan jälkimmäinen dokumentti kuvaa toista legendaarista lontoolaista, muotikuvaaja David Baileya.

Minna Kontkanen

Kunniattomat paskiaiset la 19.5. klo 21.00 TV5 ****

JÄNNITYSELOKUVA Rikoksia, huumoria ja pop-puhetta sekoittava ”tarantinomaisuus” oli 1990-luvun trendejä. Kun kaikki muut tekivät Pulp Fictionia apinoivia gangsteri-irrotteluja, Quentin Tarantino itse otti taiteensa malleiksi elokuvahistorian unohdetut marginaalit.

Henkilökohtaisen reviirin tarve huipentuu Kunniattomissa paskiaisissa. Elokuvahullu sotaseikkailu taikoo ikioman todellisuuden, jossa Euroopan historian voi tarvittaessa kirjoittaa uusiksi. Tyylilaji on naivistinen, mutta poikkeamat toisen maailmansodan faktoista ovat enemmän kuin leikkiä. Kunniattomat paskiaiset muistuttaa, että sotaelokuvakin on vain elokuvaa – aina ei tarvitse maksaa velkaa todellisuudelle.

Kliseistä nöyryyttä vihaavan vastamytologian selvä peruskivi on italowestern-genre ja sen omituisen toimiva kyky unohtaa Amerikan historiankirjat. Koteja ja perheitä uhkaavat SS-tunkeilijat ovat kuin Sergio Leonen ja kumppanien länkkäreistä, jotka sisälsivät saksalaismiehityksen kokeneiden miesten pelkoja ja vastarinta-aatteita siirrettyinä cowboy-sfääriin.

Lauri Lehtinen

(Inglourious Basterds, USA – Saksa 2009) 144 min. O: Quentin Tarantino. N: Brad Pitt, Diane Kruger, Eli Roth, Christoph Waltz, Mélanie Laurent.

Uusi Kino: Hypermarket Nation su 20.5. klo 22.14 Teema 

DOKUMENTTI Hypermarket Nation on upea elokuva! Ohjaaja Paula Korva onnistuu puolituntisessa dokumentissaan yhdistämään yhteiskunnallisuuden, nostalgian, arkisen huumorin ja audiovisuaalisen kunnianhimoisuuden.

Useasti palkittu dokumentti seuraa yhtä päivää veljesten Ingvar ja Stig Palménin lähikaupassa Vantaan perukoilla. Isältään kaupan perineet miehet ovat vuosikymmenien aikana nähneet ympärillä kasvavan automarkettikulttuurin. Lupsakkaat, suomenruotsalaisittain stadin slangia puhuvat veljekset eivät luovuta. He yrittävät pärjätä jättikauppakeskuksille hyvällä palvelulla ja lihalla.

Ohjaaja Korvalla on taitava ote erilaiseen materiaaliin. Hän leikkaa veljestarinan kanssa soljuvasti yhteen arkistokuvaa rakennusmiehistä ja kuvituskuvaa nuhjuisilta ostareilta. Elokuvan perusasetelma – että pikkukaupasta ostaminen olisi kauppakeskusshoppailua aidompaa – on hiukan yksinkertaistava. Korva ei kuitenkaan osoittele vaan tarjoilee katsojalle runsaasti Palménin veljesten hyväntahtoista sadattelua ja vitsinheittoa tupakkatauolla.

Aalto-yliopiston oppilastyönä tehty dokumentti lupaa hyvää jo nyt kukoistavalle suomalaiselle dokumenttielokuvalle. Myös sitä ennen Uudessa Kinossa esitettävässä oppilasdokumentissa Miten marjoja poimitaan on tyyli ja aihe kunnossa, mutta aasialaisista marjanpoimijoista kertova elokuva katoaa kuvalliseen masturbaatioon. Ohjaaja Elina Talvensaari on runollisessa dokumentissaan käyttänyt materiaalina kuvia marjanpoimintapaikoilta ja pohjoisista maisemista. Ääniraitana kuullaan paikallisten irrallisia mielipiteitä poimijoista. Ulkopuolisuuden tunne kyllä välittyy.

Tero Kartastenpää

Lakeview Terrace – tarkkailun alla to 24.5. klo 21.00 TV5   ***½

DRAAMAELOKUVA Abel on poliisi, kova rasisti ja katkera mies. Abel on mustaihoinen. Hitaasti kytevä taistelu alkaa, kun naapuritaloon muuttaa nuoripari, valkoinen mies ja musta nainen. Chrisin (Patrick Wilson) ja Lisan (Kerry Washington) suhdekaan ei ole yksinkertainen. Rotujännitteistä ei pääse eroon edes rakkaudessa – ja mitä juppi-Chris esittää olevansa, kun hän kuuntelee hiphoppia?

Neil LaBute on näytelmäkirjailija, teatteriohjaaja ja ehkä vasta sitten elokuvantekijä, jonka tuotannosta on Suomessa nähty vain osa. Arvostettu hän on jokaisella saralla, ja Lakeview Terrace näyttää miksi. Se on harvinaisen haastavaa tämän päivän amerikkalaista elokuvaa. Arka asetelma jätetään osin avoimeksi. Toisaalta sitä voi katsoa ihan trillerinä: Samuel L. Jackson luo Abelista todella pelottavan juonittelijan.

Tapahtumapaikka, keskiluokkainen Lakeview Terrace oli muuten se lähiö, jossa poliisit hakkasivat Rodney Kingin 20 vuotta sitten.

Kalle Kinnunen

(USA 2007) 99 min. O: Neil LaBute. N: Samuel L. Jackson, Patrick Wilson, Kerry Washington.

Mercyn sairaala pe 26.5. klo 21.00 MTV3

SARJA ALKAA Veronica on juuri palannut komennukselta Irakista. Vastavalmistunut Chloe vasta aloittaa työuraansa. Sonia tekee työtään rutiinilla haaveillen samalla helpommasta elämästä. He kaikki työskentelevät New Jerseyssä sairaalassa Mercy Hospital, jonka käytävillä sanaillaan letkeästi ja josta työpäivän päätteeksi suunnataan baariin tai yhteiseen softball-matsiin.

Liz Heldensin luoma sairaalasarja korostaa työväenluokkaisuutta päähahmonsa Veronican (Taylor Schilling) kautta. Hän on viinaanmenevää irlantilaissukua ja asuu vielä ensimmäisessä jaksossa vanhempiensa kanssa, koska välit raksalla työskentelevään aviomieheen Mikeen (Diego Klattenhof) ovat koetuksella. Avioliitto kohtaa lisää vastatuulta, kun Veronican kanssa samaan sairaalaan hakeutuu hänen Irakin-heilansa, lääkäri Chris (James Tupper).

Mercyn sairaalan asetelma muistuttaa monella tapaa samana vuonna 2009 startannutta Nurse Jackieta, paitsi että New Jerseyssä ei juuri nähdä naislääkäreitä tai aidosti kiherryttäviä tilanteita. Mutta myös Mercyssä on naiivi uusi tulokas (Michelle Trachtenberg), päihteistä nauttiva päähahmo sekä tämän paras ystävä (Jaime Lee Kirchner). Siinä missä Nurse Jackie maistuu tuoreelle pimeissä sävyissään, arjen huumorissaan ja ambivalenteissa tunteissaan, Mercyn sairaala maistuu kuitenkin pahville.

Sairaalasarjojen uusin tulokas loksahtaakin kaavoihin kangistuneiden saippuoiden kategoriaan. Hoitajat ylitunteilevat potilaiden vuoteiden äärellä ja potevat itse suhteitaan.

Mercyn sairaala lopetettiin yhden tuotantokauden jälkeen.

Kaisu Tervonen

Comments

Teksti: Plaza

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *