Yousif Abu al Fawz: Taikalintu

Oma laki

Yousif Abu al-Fawz, TaikalintuSuomessa elää muslimeita, joille oma uskonkäsitys on Suomen lakia tärkeämpi, väittää irakilaiskirjailija Yousif Abu al-Fawz. He hyväksyvät esimerkiksi moniavioisuuden.

Pilakuvakohu oli viimeinen pisara», suomalaistunut irakilaiskirjailija ja toimittaja Yousif Abu al-Fawz toteaa. Radikaalin poliittisen islamin kannattajat saivat siitä polttoainetta värväämistyöhönsä ja ideologiansa levittämiseen Euroopassa. »Myös Suomessa uusvanhoilliset islamistit ovat ottaneet hyödyn tilanteesta. Ja mitä on media tehnyt?» al-Fawz kysyy.
»Se on tyytynyt haastattelemaan lähes pelkästään uskonnollisten yhdistysten johtajia, imaameja.»
»Muillakin olisi ollut sanottavaa», hän toteaa lyhyesti.

Nyt tilanne on kärjistynyt maahanmuuttajien välillä myös Suomessa niin, etteivät »vaihtoehtoiset arabiäänet» uskalla al-Fawzin mukaan enää oikein avata suutaan, vaikka juuri nyt olisi aika keskustella.

Keravalainen Irakista

Kuka Yousif Abu al-Fawz on?
»Pidän itseäni suomalaisena. Olen keravalainen Irakista», al-Fawz sanoo ja nostaa pöytään puolisonsa Fatiman leipoman omenapiirakan. Kahvissa maistuu kardemumma. Al-Fawz tuli Suomeen kymmenen vuotta sitten niiden sadan irakilaisen kiintiöpakolaisen joukossa, jotka Suomi vastaanotti Virosta. Virossa ei vielä silloin ollut turvapaikkapolitiikkaa, joten pakolaisia säilytettiin vankilassa. Vankeus ehti kestää melkein vuoden ennen kuin Suomi tuli apuun.

Al-Fawz olisi halunnut Ruotsiin, missä hänen kaksi veljeään ja sisko asuvat, mutta on nyt kotiutunut tänne. »Minä rakastan Suomen talvea, sen raikkautta ja kirkkautta. Suomalainen luonto antaa minulle tunteen rauhasta», al-Fawz hehkuttaa auringon valaisemassa keittiössään. Al-Fawzin rautatieläissuku joutui vaikeuksiin Irakissa vasemmistolaisten ajatustensa takia, ja al-Fawzin onnistui paeta maasta vain muutama viikko Saddam Husseinin valtaannousun jälkeen 1979. Jalan autiomaan poikki Saudi-Arabiaan ja sieltä Kuwaitiin. Sitten takaisin kotimaahan Pohjois-Irakin vuorille pääosin kurdisisseistä muodostetun vastarintaliikkeen riveihin. Pako Venäjälle, sitten Tallinnaan.

Opettajana Irakissa toiminut Fatima opiskelee nyt lähihoitajaksi Keravan ammattikorkeakoulussa. »Hän on kurdisunni, minä olen arabisiia. Minun nuoruudessani edustamiamme ryhmiä ei eroteltu Irakissa, mutta nyt tilanne on hyvin jännittynyt», al-Fawz toteaa surullisena. Siitäkin asiasta hänellä olisi paljon sanottavaa.

Monikulttuurisuus ymmärretty väärin

Valtiotieteitä Jemenissä opiskellut al-Fawz on elättänyt itsensä sekalaisissa pätkätöissä, mutta hän on ollut myös työttömänä. Hän avustaa säännöllisesti kansainvälistä arabiankielistä Al Asharq al-Awsat -lehteä ja Bagdadissa ilmestyvää al-Madaa. Viimeksi hän kirjoitti artikkelin Klaus Härön moninkertaisesti palkitusta elokuvasta Äideistä parhain.

»Haluan antaa Suomesta hyvän kuvan», hän sanoo ylpeyttä äänessään.

Parhaillaan hän valmistaa TV 1:lle dokumenttia vuoden takaisesta sukulaisvierailustaan Bagdadiin. Al-Fawz on purkanut näkemäänsä ja kokemaansa myös kirjoiksi. Kuusi vuotta sitten ilmestyi Liken kustantamana hänen novellikokoelmansa Taikalintu. Hänen viisi aiempaa kirjaansa ovat saatavina vain arabiankielisinä. Nyt al-Fawz on saanut valmiiksi ensimmäisen romaaninsa, sitä suomennetaan parhaillaan. »Tein muistiinpanoja ensimmäisestä Suomen päivästäni lähtien tietäen, että käytän kokemuksiani kirjassani. Liikun laajasti maahanmuuttajapiireissä, joten romaanini on kasvanut kuvaukseksi maahanmuuttajien todellisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Se on eräänlainen sosiologinen tutkielma. Silti se on fiktiota», al-Fawz painottaa.

Mutta palataanpa keskustelumme alkuun. Al-Fawz on huolissaan siitä, että uudet vanhoilliset islamistit ovat voimistamassa toimintaansa myös Suomessa. Paitsi mediaa hän arvostelee myös suomalaisia viranomaisia tukeutumisesta liikaa uskonnollisiin johtajiin. »Suomessa monikulttuurisuuspolitiikka on tarjonnut uskonnollisten yhdistysten johtajille runsaasti poliittista sananvaltaa, jota heillä ei ole alkuperämaassa. He ovat keskeisiä välittäjähahmoja valtion ja kansalaisten välisessä keskustelussa.» »Aina kun tapahtuu jotakin, he ovat neuvottelemassa eduskuntaa ja hallitusta myöten vähemmistöasioissa. Koulut, sosiaali- ja terveydenhuolto, asuntovirastot kääntyvät heidän puoleensa.»

»Monikulttuurisuus ei ole sitä, että kysytään uskonnollisilta johtajilta, saavatko muslimioppilaat kuunnella koulussa musiikkia. Siihen kysymykseen antaa vastauksen Suomen laki.»
»Sen sijaan viranomaisten pitäisi syvällisesti pohtia muslimiyhteisöjen kanssa asettuvatko uskonkäsitykset ja lainsäädäntö ristiriitoihin.»

Moniavioisuutta Suomessa

Al-Fawzille on selvää, että maahanmuuttajan tulee noudattaa uuden kotimaan, Suomen lakeja ja asetuksia, mutta hänen mukaansa asia ei ole selvä kaikille muslimeille. »Suomen uudet vanhoilliset islamistit kuvittelevat voivansa elää edelleen kaikin osin uskonkäsityksiensä mukaan.» »Tiedän tapauksia, joissa imaami on hyväksynyt suomalaisessa moskeijassa miehen ja naisen suhteen, vaikka miehellä on jo laillistettu aviovaimo. Sillä tavalla he hyväksyvät moniavioisuuden. Tästä ei jää merkintää mihinkään, mutta se sitoo naista ja erotapauksissa nainen on vailla lain suojaa.» Selvennykseksi al-Fawz kertoo, että islamilaisessa maailmassa avioliitto on laillinen sopimus, joka kirjataan notaarin, ei imaamin auktoriteetin alaisuudessa. »Imaamit ovat ottaneet täällä itselleen uusia oikeuksia.»

Romaanissaan al-Fawz kertoo musliminaisesta, joka haluaa itselleen enemmän elintilaa, menee töihin ja ostaa auton. Tuloksena on avioero. »Länsimaista tasa-arvoihannetta tavoittelevat musliminaiset joutuvat usein altavastaajiksi perheissään. Myös nuoria painostetaan noudattamaan perinteisiä tapoja. Olen huolissani erityisesti lasten tilanteesta. Kulttuurien törmätessä lapset joutuvat usein laskun maksajiksi.»

Romaanin lopussa poliisi etsii syyllistä naisen murhaan. Kunniamurhaan. Myös sille tarinalle löytyy hänen mukaansa todellisuuspohjaa – ainakin Ruotsista. »Pinnan alla tapahtuu asioita, joista olen suomalaisena huolissani.» Al-Fawz on huolissaan myös siitä, että kysymys varastamisesta on saanut joidenkin nuorten muslimien keskuudessa islamilaisesta laista tulkinnan, joka on ristiriidassa  Suomen lain kanssa. »Ihmiseltä, joka ei ole muslimi, saa varastaa.» »Toivon, että muslimiyhteisöt puuttuisivat itse ponnekkaammin asiaan.»

Rahoitusta islamilaisista maista

Al-Fawz ymmärtää toki myös syitä, jotka johtavat uskonnollisuuden vahvistumiseen maahanmuuttajien keskuudessa. »Kun on aikansa etsinyt työpaikkaa kielitaidottomana, eikä sitä ole löytänyt, jää uskonto usein ainoaksi oljenkorreksi. Tällaisten nuorten ’turhautuneisuutta ja tietämättömyyttä’ on  helppo käyttää hyväksi uskonnollisissa yhteisöissä.» Hän kertoo, kuinka musliminuorukaisia katoaa, ja kun he palaavat, he ovat kasvattaneet parran ja kulkevat kaapuun pukeutuneina. Heidän puhetapansakin on muuttunut.

Al-Fawzin tietojen mukaan myös monet Suomessa toimivat epäviralliset uskonnolliset yhteisöt saavat rahoitusta arabimaiden vanhoillisilta islamilaisilta piireiltä, joilla on poliittiset tarkoitusperät. »Suomessa lahjoituksista ei vain puhuta julkisesti. Esimerkiksi Italia, Espanja ja Ranska ovat rajoittaneet saudiarabialaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen rahoitustoimintaa maassaan.»

Pelkona väärinymmärrys

Al-Fawz kaataa lisää kardemummakahvia. Hän ihmettelee, kuinka vähän suomalaiset viranomaiset tietävät muslimiyhteisöjen sisäisestä keskustelusta ja siitä, mitä maahanmuuttajien todellisuus oikeasti on. »Tärkeintä on, että asioista alettaisiin vihdoin keskustella, mutta myös konkreettisia toimia tarvitaan. Maahanmuuttajien suomenkielenopetus pitäisi saada nopeasti kuntoon. Mutta siitäkään ei ole iloa, jos he kolmen kuukauden kielikurssin jälkeen istuvat työttöminä kotonaan ja tapaavat vain maahanmuuttajaystäviään.»

Al-Fawz toivoo, että opettajat ja muut viranomaiset selvittäisivät välittömästi ne tapaukset, joissa on pieninkin epäilys perheväkivallasta. »Maahanmuuttajien suurimmat ongelmat liittyvät oman identiteetin löytämiseen vieraassa kulttuurissa. Irakilaisten kohdalla oman lisänsä tuo vaikea suhde kotimaahan.»

Al-Fawz on kuitenkin toiveikas ja uskoo, että muuttajien on mahdollista »risteytyä» uuden kulttuurin kanssa. Onhan se onnistunut häneltäkin, mutta hän onkin lukenut mies kosmopoliittisesta kodista.

Hän palaa romaaniinsa. Sen päähenkilö, Irakissa aikoinaan historianopettajana toiminut himolukija näkee unen, jossa Väinämöinen puhuttelee Gilgameshia isoisänään – sumerilainen ja kalevalainen tarina yhdistyvät. Myös Väinö Linna ja irakilainen kirjailija, entinen sotilas, jakavat unessa tunteensa. »Suomalainen ja irakilainen kokemus sodan kauhuista, pelosta ja nälästä on samanlainen. Pelko on pelkoa kaikkialla.»

Al-Fawz selailee kirjansa käsikirjoitusta. Hän miettii, mitä seurauksia tällä haastattelulla on. »Aina on mahdollista, että minut ymmärretään väärin. Vanhoillisten islamistien toiminnan arvosteleminen on helppo kääntää koko uskonnon vastustamiseksi ja siitä tässä ei ole kyse. Vaikka olen liberaali uskonasioissa, kunnioitan muiden uskonnollisia käsityksiä.» »Ennen kaikkea haluan olla  kehittämässä suomalaista yhteiskuntaa, joka on antanut minulle ilmaisun vapauden.»

Teksti: Riitta Kylänpää/ SK

 

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Taikalintu, Yousif Abu al Fawz

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *