Yhteiskuntavastuuta yksissä kansissa

Sadetta ja kipeytynyttä kankkuani uhmaten ennätin Eduskunnan Pikkuparlamentin Kansalaisinfoon maanantaina. Se pullisteli väkeä. Päättelin, että yritysten yhteiskuntavastuu kiinnostaa – infossa julkaistiin Vastuullinen liiketoiminta kansainvälisessä maailmassa -tietokirja (Gaudeamus).

UUSINTA tietoa kokoava opus on yhtä muhkea kuin sen aihekin. Viidessä osiossa käsitellään muun muassa yritysverotusta, kuluttajavaikuttamista, eettistä sijoittamista ja vastuullista liiketoimintaa tukevia innovaatioita. Teoksen ovat toimittaneet Maria Joutsenvirta, Minna Halme, Mikko Jalas ja Jukka Mäkinen. Valtaosa kirjoittajista on Aalto-yliopiston tutkijoita.

HAUKKASIN samantein vastuullisuuden viestintää käsittelevän osion. Siinä oli todentuntuista asiaa: monet suomalaisyritykset ovat ujoja viestijöitä. Viherpesun eli ylisuurten ympäristölupausten pelossa ollaan liki viherpiilottelijoita. Pysytään vaiti niin, etteivät kuluttajat saa vastuullisuudesta vähäisintäkään vihiä. Tästä saattaa syntyä noidankehä. Niukkasanaisuudesta päätellään helposti, että yrityksen vastuullisuus on yhtä vähäistä kuin siitä viestiminen. Puhuminen kannattaa, kunhan se on uskottavaa ja avointa.

TILAISUUDEN parasta antia oli paneelikeskustelu, jossa mukana olivat muun muassa Nokian ympäristöjohtaja Kirsi Sormunen, vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto sekä Greenpeacen ohjelmajohtaja Tapio Laakso (kuvassa).

Keskusteluissa kulkivat ainakin nämä teemat:
– Yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan yritysten vapaaehtoisia toimia. Yhteisiä sitovia pelisääntöjä ei ole, mutta niitä tarvittaisiin.
– Yrityksiä ja yhteiskunnan muita vastuunkannon mekanismeja ei voi tarkastella toisistaan erillään.
– Vastuullinen liiketoiminta on kannattavaa.
– Asioissa edetään vain yritysten ja sidosryhmien vuoropuhelulla.

Sormusen sanoin yhteiskuntavastuu ”ei ole erillinen toiminto vaan näkökulma kaikkiin asioihin”. Edellytys toiminnalle. Sormusen mukaan Nokia haluaa toimia esimerkkinä olemalla reippaasti edellä vaatimuksia. Se tarkoittaa käytännössä vaikka keskusteluja kansalaisjärjestöjen kanssa ihmisoikeuskysymyksistä.

PANEELI käynnistyi kysymyksellä, mistä yritykset haluttaisiin vastuuseen. Tutkija Minna Halmeen vastaus kuului: omasta liiketoiminnastaan. Hän peräsi myös ”globaalia köyhyyttä vähentäviä innovaatioita.” Ne eivät tosin lähde vain yrityksistä itsestään vaan myös kannustavasta lainsäädännöstä.

Greenpeacen Laakso otti tiukan roolin.

”Olen skeptikko vastuullisuuden suhteen. Vapaaehtoinen vastuullisuus on ollut yritysten lobbausstrategia välttää sitovaa lainsäädäntöä”, Laakso julisti. Hän kaipasi sääntelyä; ilman tiukempia sitoumuksia ei esimerkiksi ilmastonmuutokseen löydy ratkaisua. Tuoreena esimerkkinä Greenpeacen painostusvoimasta Laakso mainitsi urheiluvaatemerkki Adidaksen sitoutumisen poistaa ympäristömyrkyt tuotteistaan ja tuotantoketjuistaan vuoteen 2020 mennessä.

TILAISUUS jätti luettavaa ja pohdittavaa: millainen liiketoiminta tulevaisuudessa ylipäänsä kannattaa ja milloin saadaan tutkimustietoa vapaaehtoisen yhteiskuntavastuun vaikutuksista.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: Gaudeamus, kritiikki, media, politiikka, talous, tapahtumat, tietokirja, uutuudet, yhteiskunta, yhteiskuntavastuu, ympäristö

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *