Vladimir Sorokin: Pyhän Venäjän palveluksessa

Pimeän voiman maa

Venäjällä vallitsee sortojärjestelmä, joka muistuttaa Iivana Julman aikaa, sanoo kirjailija Vladimir Sorokin.

Vladimir Sorokin kuvaa kirjassaan Pyhän Venäjän palveluksessa  (Den opritšnika) autoritaarista, salaisen poliisin hallitsemaa Venäjää. Tapahtumat on sijoitettu tulevaisuuteen, joka muistuttaa Iivana Julman aikaista menneisyyttä.

Tarkoitatteko todellisuudessa nykypäivän Venäjää?
”Totta kai, mutta valitettavasti nykyaikaa ei voi vielä kuvata muuten kuin satiirin keinoin. Elämme edelleen Iivana Julman perustamassa valtiossa.”
Hän hallitsi 1500-luvulla. Tsaarinvallan jälkeen tuli Neuvostoliitto, sitten Jeltsinin ja Putinin mukana demokratia. Eikö pesäeroa menneisyyteen ole vieläkään tehty?
”Kansan ja valtion välinen kuilu on ennallaan. Valtio vaatii kansalta valmiutta uhrautua pyhän asian puolesta.”
Kirjanne yksinvaltiaassa on presidentti Vladimir Putinin piirteitä…
”…mikä ei suinkaan ollut tarkoitukseni. Putin-satiirin tekeminen ei olisi lainkaan jännittävää. En ole journalisti, olen taiteilija. Etsin kirjassani vastausta kysymykseen siitä, mikä erottaa Venäjän todellisesta demokratiasta.”
Minkä selityksen löysitte?
”Saksalainen, ranskalainen ja englantilainen voivat syystä sanoa: ’Valtio olen minä.’ Minä en voi moista väittää. Sen voi Venäjällä tehdä vain Kremlin väki. Kaikki muut kansalaiset ovat pelkkää ihmismateriaalia, jolle voi tehdä ihan mitä mieleen tulee.”
Opritšnik tarkoittaa muinaisvenäjässä erityistä, muista erossa olevaa ihmistä. Pidättekö nykypäivän Venäjällä vallitsevaa ylhäisten ja alhaisten juopaa ylittämättömänä?
”Meillä on erityisihmisiä, jotka saavat tehdä mitä vain. Ken ei kuulu tähän joukkoon, hänellä ei ole valtioon nähden mitään sanomista. Voi olla vaikka kuinka rikas – niin kuin pohatta Mihail Hodorkovski oli – ja silti hetkessä menettää kaiken ja päätyä vankilaan. Hodorkovskin tapaus on tyypillinen kuvaamalleni sortojärjestelmälle.”
Teille vaadittiin viisi vuotta sitten rangaistusta romaanistanne Goluboje salo (”Sinistä rasvaa”), koska sen väitettiin sisältävän pornografiaa. Ollaanko Venäjälle palauttamassa sensuuria?
”Silloin yritettiin katsoa, kestääkö kirjailijan kantti, ja tunnustella, hyväksyykö suuri yleisö avoimen sensuurin. Se koe ei onnistunut.”
Onko teihin kohdistettu painostus pelästyttänyt muita kirjailijoita?
”Totta kai. Olen Mihail Gorbatšoville ja Boris Jeltsinille kiitollinen siitä, että venäläinen kirjailija voi nykyään paitsi kirjoittaa myös julkaista kaiken. En tiedä, miten vastedes käy. Jo nyt valtio valvoo televisiota, sanomalehtiä ja aikakauslehtiä.”
Miten todellinen mahdollisuus Venäjän paluu menneisyyteen on globalisoituneessa maailmassa?
”Putin toistaa usein tsaari Aleksanteri III:n lausumaa, jonka mukaan Venäjällä on vain kaksi todellista liittolaista: sen maavoimat ja merivoimat. Kansalaisena höristän silloin korviani. Se on karsinointiajattelua, puolustuskannalle asettumista, jossa Venäjä nähdään vihollisten saartamana. Luomme viholliskuvaa neuvostoaikojen tapaan. Se on jättiharppaus taaksepäin.”
Miksei Venäjän legendaarinen intelligentsija, älymystö, nouse vastustamaan tätä kehitystä?
”Väistämättä tulee mieleen, että mielipiteenvapauden esitaistelijamme – kirjailijat, emigrantit ja kansalaisoikeusväki – asettivat tavoitteeksi vain Neuvostoliiton luhistumisen, joka alkoi Aleksandr Solženitsynista. Ja nyt he kaikki ovat ihan hiljaa.”
Miten suhtaudutte entiseen šakin maailmanmestariin Garri Kasparoviin, joka yrittää rakentaa oppositiota?
”Kunnioitan häntä ja muita oppositiovoimia, kuten entistä pääministeriä Mihail Kasjanovia tai Irina Hakamadaa. Useimmille ihmisille näitä poliitikkoja ei kuitenkaan ole edes olemassa. Heidät löytää korkeintaan internetistä. Jos jokin valtakunnallinen televisiokanava kertoisi Kasjanovin käyneen Venäjän kaupungeissa ja keskustelleen ihmisten kanssa, kanavan johtaja joutuisi haeskelemaan uutta työpaikkaa.”
Ymmärtääkö länsi Venäjää?
”Kyllä ja ei. Meillä kukaan ei kummastele, jos virkamies ottaa lahjuksia ja pitää valtiota pyhänä asiana, jolle tavallisen kansalaisen pitää osoittaa kunnioitusta. Teidän korvissanne kaikki tällainen kuulostaa älyttömältä. Venäläisille se tulee kuitenkin vastaan joka päivä.”
Saksassa asennoiduttiin ennen valtioon vähän samalla tavalla. Natsidiktatuurin jälkeen asenne muuttui. Nykyään valtiolla on yhteiskunnassa vähäisempi rooli, niin kuin Amerikassa.
”Se juuri on demokratiaa. Kirjailija Vladimir Nabokov sanoi kerran: ’Demokratia on sitä, että presidentin muotokuva ei ole postimerkkiä suurempi.’ Meillä ei ihan lähiaikoina päästä niin pitkälle.”

Haastattelu ilmestyi alun perin saksalaisessa Der Spiegel -lehdessä. Suomennos, Antti Kerkkonen. SK on lyhentänyt ja toimittanut tekstiä.

Teksti: Martin Doerry ja Matthias Schepp, Moskova

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Pyhän Venäjän palveluksessa, Vladimir Sorokin

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *