Viva la revolución!

Lapsuudenkodissani nautittiin vappulounas pöytäliinan virkaa toimittaneen Neuvostoliiton lipun päältä. Tästä on turha vetää kuitenkaan mitään johtopäätöksiä. Mutta tänä aamuna huomasin aamiaispöydässä, että minun puoleni muusta maailmasta erottava kirjaröykkiö koostui Karl Marxista, Paavo Lipposesta ja Lev Trotskista. Tästä minun oli jo pakko vetää johtopäätöksiä: Tallinnasta palanneiden vanhempien humalatila jätti olohuoneen lattialla siitettyyn lapseen jälkensä.


Trotski on tänään Ellin kanssa töissä. Kohta lähdemme muotipressiin ihastelemaan kesän mallistoja.

Marxiin ja Lipposeen palaan vasta ensi viikolla, sillä seuraavat pari päivää aion viettää bolševikkijohtaja Trotskin kainalossa, jonne Christer Pursiainen minut toimittaa Gummeruksen kustantamissa kansissa. Otin Trotskin mukaan myös töihin. Minullahan on puolisoni suvun mielenrauhaa häiritsevä kiinnostus kommunistien ajamaan vallankumoukseen, mutta siteeni Trotskiin juontaa juurensa aivan toisesta tarinasta – hänen ja meksikolaisen taidemaalarin Frida Kahlon suuri, salainen rakkaus liikuttaa minua huomattavasti poliittista koneistoa enemmän. Tai, oikeastaan, ideologia, työ ja heidän välinen suhteensa tuntuivat ikään kuin olleen samaa tajunnan- ja tunteenvirtaa. Samaa energiaa. Tunnen entuudestaan jo Fridan puolen tarinasta, joten haluan tietää enemmän myös Trotskista. Mielestäni on kuvaavaa, että vaikka Trotski on haudattuna vaimonsa viereen, kuoli hän kuitenkin meksikolaisella maaperällä (hedelmällisyyden ja luomiskyvyn vertauskuva, toim. huom), joka edusti hänen rakastajatartaan. Virallisen avioliiton ja todellisen rakkauden välissä oli kokonainen valtameri (vesi on tunteiden vertauskuva, toim. huom). Uskon, että toistensa olemassaolo oli Trotskille ja Kahlolle elinehto.

Mutta se siitä fiilistelystä, minulla on kova ja kylmettynyt sydän. Palaan pian asiaan, kunhan olen päässyt Trotskin kanssa sinutteluasteelle. Siihen asti julistan omaa pientä vallankumoustani, punainen tukka liehuen! Olen pieni, mutta sinnikäs! Periksi en anna! Toki S-bonukset korjaan kyllä, jos sellaisia saa. Olen nimittäin ostanut jo aika monta Kanarian-matkaa ruoka-, vakuutus- ja diesel-maksuista kertyneillä eduilla.

Mutta jos ohi kiitävästä kansanautosta nousee pieni luiseva nyrkki pystyyn, tiedä, että se olen minä.

Viva! 

Comments

Teksti:Elli Mäkilä
Avainsanat: bolsevikki, Christer Pursiainen, Frida Kahlo, Karl Marx, kommunismi, Lev Trotski, Paavo Lipponen, vallankumous

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *