Veri se erottaa vampyyrit kuolevaisista

En ole koskaan lukenut vampyyrikirjaa tai edes katsonut tv:n vampyyrisarjoja, joita yhteen aikaan tuli jokatuutista.

Siltikin tartuin Anne Tammelinin e-kirjana julkaistuun Veriveljet-romaaniin. E-kirjaksi kirja on (kai) massiivinen, yli 800-sivua. Ja on vasta vampyyrisaagan avausosa. Luultavasti Tammelinilla on kokonainen saaga ideoita päässään, jos löytää vielä lisää tarinaa vampyyrisaagaan. Minulle meinaan tuottaisi ongelmia jo novellin kirjoittaminen.

Kirja kertoo 1600-luvun Englannissa eläneistä Vernin veljeksistä: Johnista, Michaelista ja Christopherista. Tahtomattaan näistä köyhistä huutolaispojista leivotaan vampyyreita ja joutuvat mukaan vampyyrien valtataistoon, joka on jatkunut jo sukupolvitolkulla. Eikä ihme, sillä vamppiksethan eivät hevillä kuole.

Vaikka taustana on vampyyrien maailma, juoni on ehtaa kuolevaisten elämää. 1600-luvun maailma raakoine valtataisteluineen ei taatusti kalpenisi vampyyrien keskinäisille kähinöille samaan aikaan.

Kirja itsessään on tiukkaa mättöä, josta tv:n seksikkäät kiiltokuvavampyyrit ovat kaukana. Kuolevaisten henki on halpaa kuten vampyyreidenkin. Jos ei tietäisi kirjan kirjoittajan olevan nainen, niin rivakoista seksikohtauksista voisi kirjoittajan olevan ronskimman puoleinen mies. Vampyyrit myös saattavat käydä tyhjentämässä kylän verestä, eivätkä ole moksiskaan.

Itse pidin siitä, että Tammelin ei ole väkisin lähtenyt muuttamaan henkilöiden kieltä vanhahtavaksi, niinkuin historiallisissa romaaneissa olisi helppo tehdä. Välillä olisi toivonut melkein vähemmän kallojen murskausta, että henkilöhahmoilla olisi ollut enemmän tilaa kehittyä. Vampyyrit ovat tosi rock and roll ja tämän kirjan perusteella olisin taatusti mielummin vampyyrien joukossa kuin kuolevaisten. Sen verran kertakäyttötavaraa kuolevaiset olivat.

Kirjan päähenkilöt, Veriveljet, ovat mukavan erilaisia. Vallanhimoinen John, tappohullu Michael ja muita veljeksiä tasapainoisempi Christopher, joka vielä vampyyrinäkin halusi rakastua. Senhän tiedämme, että vamppikset eivät siitä hellimmästä ja romanttisemmasta päästä ole. Jos ihmisten elämä oli 1600-luvulla kurjaa, niin ei veljesten elämä yhtään helpommaksi muuttunut. Vampyyreillä on se etu, että voi kursia kasaan ihmisiä tehokkaammin. Muuten kaikki veljekset olisi tapettu kirjan kuluessa useampaan kertaan.

Kirjan suurin ongelma on sen pituus e-kirjana. Voin olla vanhanaikainen, mutta minun on vaikea lukea pienestä lukijalaitteesta pitkää teosta. Kaikeksi onneksi luvut ovat lyhyitä, muuten tekstin luku olisi käynyt turhan uuvuttavaksi lukijalaitteella. Toivoa sopii, että Tammelinin saagan seuraava osa julkaistaisiin paperisena, veikkaan, että uusia lukijoita saattaisi löytyä paljon.

Comments

Teksti:Esa Pesonen
Avainsanat: Anne Tammelin, vampyyrikirjat, vampyyrit, Veriveljet

Kommentit

Oli muuten ensimmäinen e-kirja minkä luin! Hetki meni totutellessa, oli jotenkin outoa, kun ei tiennyt missä kohtaa kirjaa oli menossa. Toisaalta näin paksua kirjaa olisi aika vaikea lukea sängyssä, joten ehkä tämä toimii kuitenkin paremmin sähköisenä.

Olen samaa mieltä siitä, että väkivaltaa oli kyllä aika paljon. Tämä ei ole todellakaan mikään lastenkirja eikä sitä hempeilyäkään paljon löydy, vähän lopusta. Twilight-vampyyrien fanit voisivat suorastaan järkyttyä tästä! 🙂

Itse olen tuosta sopivuudesta e-muotoon toista mieltä. Juuri tiiliskiviromaanit sopivat siihen kompaktiin muotoon. Et ehkä ole ”vanhanaikainen”, vaan vika on laitteessasi. Huono näyttö, jos lukeminen tuntuu hankalalta. Tai sitten tosiaan olet fiksautunut siihen, että digitaalisesti voi lukea vain lyhyitä tekstejä (kuten verkossa) ja kyse on asenteestasi.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *