Turkka Hautala: Paluu

Turkka Hautala, PaluuVäinö Linna ei tässä Turkka Hautalan Paluu-romaanissa ole kirjailija, vaan valokuvausta opiskeleva, ujo ja estynyt nuori mies. Hän on muuttanut pikkukaupungista Helsinkiin, eikä ole kuuteen vuoteen käynyt kotikaupungissaan. Nyt hän palaa sinne etsimään alkoholisoitunutta isäänsä, jolta hän on saanut komealta kalskahtavan nimensä, koska isä rakastaa kirjallisuutta.

Romaanissa vuorottelevat nykyhetki, isän päiväkirjat ja takaumat Väinön lapsuuteen. Rakenne toimii. Sosiaalisesti kömpelö Väinö käy läpi menneisyyttään ja yrittää samalla yhdistää isänsä ja sisarensa Eevan, joka on pannut poikki kaikki välit isäänsä. Äiti on kuollut.

Tällaisia takaisin juurille -tarinoita on paljon, mutta Hautala tekee sen paremmin kuin monet muut. Kertojaääni on kirkasta, selkeää, ja se juoksee kuin hirvi.

Hautala kuvaa alkoholismia uskottavasti, mutta ei ahdistavasti. Hän vie sulavasti lukijan estyneiden ja karheiden miesten maailmaan. Elämä on rujoa, kaukana täydellisyydestä, mutta lämpöä siinä on. Romaani on kuin surumielinen balladi, joka soi mielen sopukoissa pitkään.

Ulla Janhonen
Anna 14/2011

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Paluu, Turkka Hautala

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *