Tiina Raevaara: Koiraksi ihmiselle

Tiina Raevaara, Koiraksi ihmiselleHöpsähdin seitsemän vuotta sitten. Ihastuin koiraan. Sitä ennen olin pitänyt koiria vastenmielisinä. Ne kuolaavat, haisevat ja tökkäävät kuononsa toistensa takapuoliin.

Mutta niin vain kävi, että huomasin kiertäväni onnellisena lenkkiä oman karvaturrini kanssa aamuin illoin. En koskaan miettinyt koiraani sen enempää, ennen kuin käsiini osui Tiina Raevaaran kirja Koiraksi ihmiselle (Teos).

Opuksesta saa paljon mielenkiintoista tietoa, kuten sen, että koiran alkuperästä vieläkin kiistellään. Se tiedetään, että koira kehittyi sudesta, mutta siitä ei olla varmoja, koska tämä tapahtui. Oliko se 32 000 tai 16 000 vuotta sitten?

Sitäkään ei tiedetä tarkasti, missä päin maailmaa alkukoira näki ensimäistä kertaa päivänvalon. Oliko se Euroopassa, Kiinassa vai Lähi-idässä?

Ihmisen ja koiran kumppanuus on kuitenkin pitkä ja hedelmällinen. Raevaara toteaakin, että koira on ainutlaatuinen innovaatio ihmisen historiassa. Voiko tuota paremmin sanoa!

Ennen säälin ihmisiä, jotka kiikuttivat koiriensa hautakummuille kukkia. Koirien hautuumaa oli mielestäni perverssi keksintö. Nyt selvisi sekin, että koiria on haudattu jo ammoisina aikoina. Eikä samaan hautaan pantu pelkästään koiraa vaan myös tämän isäntä. Kuinkahan monen höpsähtäneen nykyihmisen päässä tämäkin ajatus on kaäväissyt?

Luettuani kirjan tajuan harjoittavani antropomorfismia (mikä hieno sana!) eli inhimillistän koiraani, kutsun sitä joskus häneksi. En ole ainoa. Suomessa on 600 000 koiraa – ja jokaisella niistä on omistajana ihminen.

Ulla Janhonen
Anna-lehti

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Koiraksi ihmiselle, Tiina Raevaara

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *