Tänään lennän tuulipuvussa

Aamukuppi

Perjantaiaamun täydellinen kahvikuppini on tässä. Siitä tuli ainakin hyvin iloinen mieli. Kupposta pitelee kätösissään kirjamymmeli, joka on kirjoittanut kyntensä hajalle ja samalla rapsuttanut kynsilakkansa irti.

Kun saavuin töihin, iloinen yllätys odotti postiluukussa. Toissapäivänähän mainitsin käyneeni Huuto.netissä ostoksilla. Tässä se sitten on, nyt jo:

Postia minulle

Tänään on sellaisten sanojen päivä, jotka myllertävät mielessä, mutteivät löydä ulos. Eilen kävin töissä palaneessa tallissa, nykyisten enkelihevosten vanhassa kodissa. Se oli surullinen näky. Kirjoitan tarinaa, mutta sitä ennen täytyy olla jonkun aikaa hiljaa, joskus sanat ovat parhaita silloin kun ne ovat hetken vain mielessä.

Tästä hyppäänkin sujuvasti miettimään, voiko tuulipuvussa lentää. Tittamari Marttisen kirja (Kirjapaja 2011) on juuri nyt pöydälläni. Sitä saapuivat ihmettelemään myös työkaverini, seinänaapurini Ellin tekemät diskopossut. Minä adoptoin nuo porsaat huoneeseeni muutama viikko sitten. Luulen, että olisin tykännyt tästä kirjastakin lapsena. Siinä sanat ainakin surisevat, kahisevat ja sipisevät. Loppupäivän voikin miettiä vastauksia vaikkapa näihin kysymyksiin: Mistä tippuu viimeinen pisara? Millainen on porraskäytäväfilosofi? Miksi on miksi?

Diskopossujen lukutuokio

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Comments

Teksti:Heidi Ylitalo
Avainsanat: Kirjapaja, lastenkirjallisuus, Tittamari Marttinen, Voiko tuulipuvussa lentää

Kommentit

ASTRID LINDGRENIN KIRJA MELUKYLÄN LAPSET JA TUO HANHIEMO OLI KYLLÄ MELKEIN NIIN KUIN PIKKUJÄTTILÄINEN.

ASTRID LINDGRENIN KIRJA MELUKYLÄN LAPSET JA TUO HANHIEMO OLI KYLLÄ MELKEIN NIIN KUIN PIKKUJÄTTILÄINEN.

Kyllä, juuri tuolla Uotilan tallissa. Tosi surullinen tapaus, mutta mukava seurata, miten asiat muuttuvat siellä paremmiksi pikkuhiljaa.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *