Taiteenrakastajan tunnustuksia

Käydessäni ensi kertaa Venetsiassa mieleeni jäi pikkuruinen palazzo, jonka ruokasaleista ja atriumista paljastui henkeäsalpaavia moderneja taideteoksia. Yhdistelmä oli lyömätön. Rakennus oli taidemesenaatti, keräilijä Peggy Guggenheimin koti ja museo. Taidedaamin muistelmat on vihdoin julkaistu suomeksi.

 

Amerikkalainen Guggenheim-taidesuku on Suomessa ajankohtainen myös vireillä olevan museohankkeen vuoksi. Yksi sen puolestapuhujista, Helsingin kaupungin taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén on kirjoittanut muistelmiin alkusanat. Hänellä – kuten Peggyllä – on sama viesti: kansakunnat ja valuutat voivat vaipua unholaan, mutta taide pysyy ja elää ikuisesti.

Taiteenrakastajan tunnustukset (Helsinki-kirjat) on muistelmateokseksi lyhyt. Peggy Guggenheim pikakelaa elämäänsä hieman töksähtelevään, suorasukaiseen tyyliin. Ei jää epäselväksi kenestä hän pitää kenestä ei. Lukuisten aviomiestensä kanssa Guggenheim sanoo viihtyneensä aina paljon paremmin liiton päättymisen jälkeen.

Peggy Guggenheimin luonnehdinnat elämässään piipahtaneista taiteilijoista ja muista kulttuurivaikuttajista ovat ytimekkäitä ja nokkelia, tyyliin: Brancusi oli ihastuttava, pieni mies, jolla oli parta ja polttavat tummat silmät. Hän oli puoliksi neuvokas maalaismies, puoliksi todellinen jumalhenkilö.

Kun Peggy Guggenheim osti talonsa paraatipaikalle Marino Marinin veistoksen, tämä lisäsi siihen erektiossa olevan falloksen. Nunnien saapuessa lähistölle kirkollisina juhlapyhinä, Guggenheim ruuvasi falloksen irti ja piilotti sen lipastoon. Se oli yllättävää sovinnaisuutta, vaikka Guggenheim muuten heittäytyi innokkaasti ja ennakkoluulottomasti silloisen nykytaiteen ilmiöihin. Ehdotan, että otamme hänestä mallia. Ei se niin vaikeaa ole.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: elämänkerrat, Helsinki-kirjat, Italia, kuvataidet, muistelmat, museot, taide, USA

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *