Taidekuvan äärellä

Muistatteko vielä pienen purnaukseni taidepuheesta? Sen kirvoittamana päädyin selvittämään, millaisia taiteen katsomiskynnystä madaltavia, selkokielisiä kirjoja kaikkiaan on saatavilla. Ensimmäiseksi käteni osui Satu Itkosen teokseen Taidekuvan äärellä – katso, koe, jaa (Kansanvalistusseura). Itkonen lupaa johdattaa taiteen saloihin ja antaa vinkkejä taiteen tarkasteluun.

 

Teos tekee sen minkä lupaa. Itkonen tarjoilee lukijalle nappeja pikkutehtäviä ja kysymyksiä, joita taideteoksen äärellä voi itselleen esittää. Hän avaa taiteen maailman perusasioita selventämällä muun muassa värikarttaa ja erilaisia taidetekniikoita.

Itkonen kannustaa taiteen pariin lempeästi ja muistuttaa osuvasti sen fyysisyydestä. Taide totta tosiaan tuntuu. Lisäänpä tähän: ainakin silloin kun taideteoksen viestit alkavat toimia. Itselleni jonkinlainen nyrkkisääntö ns. hyvän taiteen tunnistamiseen on se, millaisen reaktion teos saa minussa aikaan. Valitettavan usein – esimerkiksi videotaidetta katsoessa – käy niin ettei oikein tunnu missään. Vahvat teokset, kuten Shirin Neshatin videot taas saavat kyyneliin.

Vierastan hieman Itkosen käyttämää sanaa taidekuva, vaikka ymmärrän hänen tarkoittavan sillä kaikenlaisia taideteoksia, sekä aitoja että niistä otettuja valokuvia. Taiteen kokemiseksi ei aina tarvitse etsiytyä konkreettisesti sen äärelle. Hieman vieraalta tuntuu myös Itkosen viljelemä ilmaisu käyttää taidetta. Vaikka kai siinä piilee vinhaa perää – taideteoksien avulla pääsee hyvin leijumaan irti arjen huolista.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: arviot, Kansanvalistusseura, kuvataide, taide, vinkit

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *