Syvissä vesissä

Luen kirjoja laidasta laitaan. Yritän tarttua ennakkoluulottomasti niin best sellereihin kuin kotimaisiin esikoisiin. Pari päivää sitten huomasin, että tällä on seurauksensa. Kirjaan tarttuessa ei voi tietää, mihin tunnelmaan se lukijansa kuljettaa. Vielä vähemmän voi tietää sitä, mitä prosesseja se lukijassaan käynnistää. Tämä on luonnollisesti hieno asia, mutta sillä on myös kääntöpuolensa.

Ihmettelin, miksi olen ollut viime viikkoina niin synkeissä tunnelmissa. Syytin säätä sekä sitä, etten ole päässyt urheilemaan niin usein kuin normaalisti. Tarkemman tarkastelun jälkeen löysin yhden, aika painavan syyn –  maaliskuun luettujen kirjojen pino.

Ihanien kirjailijoiden matkassa olen viime kuussa perehtynyt mm. julmaan väkivaltaan ja päähenkilön lähisukulaisen murhaan (Rosamund Lupton, Sisar, Gummerus 2012), nuoren miehen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön (Jeffrey Eugenides, Naimapuuhia, Otava 2012), mielen järkkymiseen ja muistiharhoihin (Joel Haahtela, Traumbach, Otava 2012) sekä avioeroon, perheväkivaltaan ja pienen paikkakunnan ahdasmielisyyteen nuoren tytön näkökulmasta (Marja Björk, Prole, Like 2012).

Pidin noista kaikista kirjoista todella paljon, mutta nyt minusta tuntuu, että lääkitsen itseäni seuraavaksi Tuomas Kyröllä, sisustuslehdillä sekä Kevätpörriäisellä, eikö sen pitäisi pian jo ilmestyä?

Comments

Teksti:Jenni Pääskysaari
Avainsanat: Jeffrey Eugenides, Joel Haahtela, Marja Björk, NAimapuuhia, Prole, Rosamund Lupton, Sisar, Traumbach

Kommentit

Sama pätee musiikkiin. Toisinaan huomaan itsekin synkentäväni kulkuani näillä tiedostamattomilla valinnoilla, jolloin on syytä vain rypeä sen aikaa kun viitsii. Mutta ei juhlaa ilman arkea joten piristysruiskeet ja pörriäiset tuntuvat sitten kaksinverroin mukavammalta!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *