Sivuuttaisinko alerunohyllyn

Entisellä työmaallani piipahdin. Piipahdus venyy tunniksi. En pääse ajoissa ulos ovesta.

Löysin. Pinollisen. Erityisiä myyntipuheita, houkuttelua en tarvinnut. Anne pakkasi muovikassiin aika monta muuta kirjaa kuin sen tuliaisiksi aikomani (Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin).
 

Merja Virolainen: Valloittaja
Kristiina Wallin: Kaikki metrit ja puut
Heli Slunga: Orjan kirja
Aki Salmela: Vanitas
Risto Oikarinen: Värioppi
Miki Liukkonen: Elisabet
Marianna Kurtto: View-master
Anne Hänninen: Hiekkaleijat

á 4,95€

Huonoa omaatuntoa voisin harkita, kun runoilijoiden kapean leivän tiedostan. On noloa, että sydänverellä kirjoitetut runot myydään polkuhintaan. Toisaalta olen itsekäs. Minun hyllyssäni on aina tilaa vielä yhdelle runokirjalle. Pääseehän kokoelma sentään hyvään ja rakastavaan kotiin. Ja jonain päivänä joku niistä runoista pienesti julki. Jos se valikoituu runoproduktiossa esitettäväksi. Tai runokoosteeseen silmukoitavaksi kirjallisuusterapiaistunnossa. Runoista on moneksi.

Nykyisen kotikaupunkini, Runoviikonkin kotikaupungin, kunniaksi Risto Oikarisen (synt. Kajaanissa) runo:

”on
ääretön
valaistusten
määrä, rakastaa
niissä voi jokaisessa,
mutta on vain yhtä pimeää

Tunnustan, ettei ostaminen jäänyt runoihin. Herra Kerhonen – sarjakuvakirja, jota voisi ehkä käyttää jossain kirjoitustehtävässä – lähti mukaani. Ja Vilja-Tuulia Huotarisen ’Valoa. valoa, valoa’. Aloitin sen joskus kirjakaupan takahuoneessa kahvitaukolukemisena, mutta jäi kesken. Voisin sen lukaista uudelleen, loppuun, joku kerta. Uskottelen itselleni.

Todellinen syy on… Tiedättehän te…  On se, se…

ps. Ostin tuliaiskirjankin. Josta ystävättäreni ilahtui. Hyvän mielen ja toivon kirja se.

 

Comments

Teksti:Sivuseuraaja
Avainsanat: alekirjat, Mia Kankimäki, Risto Oikarinen, runokokoelmat

Kommentit

Mahtavaa lukea näitä sinun ”kirjahulluuskohtauksia”, kun itsellekin niitä tuppaa tapahtumaan. Nykyään olen tehnyt itselleni rajoituksen, etten saa mennä alen aikaan ostoksille: tiedän tulevani jättikassien kanssa kotiin. Uusi asuntoni kaipaa uutta (siis toista isoa) kirjahyllyä. Sitä ennen en saa ostella kuin yksittäisiä kirjoja.

Ongelmanahan on se, että kun niistä yksittäisistäkin syntyy aika nopeasti pino…

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *