Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä

Siri Hustvedt, Kesä ilman miehiäSiri Hustvedt: Kesä ilman miehiä, Otava, 2011

”Pikemminkin muistelin sitä aikaa elämästä, jolloin lähes kaikki, millä on merkitystä, voidaan tiivistää fraasiin ”kaikki toiset” ja se tuntui minusta surulliselta. Kauhu oli vaikeampi selittää. Kierkegaard kirjoittaa päiväkirjoissaan, että kauhu on omanlaisensa houkutin, ja siinä hän on oikeassa. Kauhu on viehe ja minä tunsin sen nykäisyn, mutta miksi? Mitä sellaista olin nähnyt tai kuullut, mikä sai minut tuntemaan tuon heikon mutta selvän nykäisyn?”

Kesä ilman miehiä on kertomus Miasta, jonka mies Boris sanoo kolmenkymmenen avioliittovuoden jälkeen haluavansa pitää paussia. Boris ei sano haluavansa erota, ja Paussilla on sirot ranskalaiskasvot sekä kauniit rinnat. Täydellisestä romahduksesta toivuttuaan Mia pakenee elämästään nauttivan, vanhenevan äitinsä hoteisiin lapsuutensa kotikaupunkiin. Kesän aikana Mia opettaa teinitytöille luovaa kirjoittamista ja käy samalla läpi oman elämänsä suuriksi rapsahtaneita säröjä.

Hustvedt käsittelee tässäkin teoksessaan taidokkaasti ihmismieltä ja sen haurautta, hoivaa kaipaavaa minää ja elämän merkityksellisimpiä ihmissuhteita. Tarinan päähenkilön, Mian, tuntemuksiin lukija pääsee sukeltamaan pohjia myöten – hetkittäin huomaan pohtivani, kuinka paljon Miassa mahtaa olla kirjailijaa itseään. Omia ajatuksiani tunnistan usein ja nyökyttelen sisäisesti Hustvedtin tarkkanäköisyydelle.

Kesä ilman miehiä on – sekä sivumäärältään että tarinaltaan – ehkä hivenen köykäisempi kuin Hustvedtin aikaisemmat teokset. Mutta vain vähän.

Kirja sopii äideille ja tyttärille, erosta selviytyville ja eroa harkitseville, parisuhteessa eläville ja olemassaoloaan pohtiville. Hustvedt onnistuu jälleen tavoittamaan niitä sisimpämme asioita, jotka voisimme aina välillä mieluusti unohtaa.

Ellit

 

Comments

Teksti:Anne
Avainsanat: Kesä ilman miehiä, Siri Hustvedt

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *