Saska Saarikoski: Sanojen alamainen

 

Onpas se pieni ja keveä! Tämä oli ensimmäinen ajatukseni, kun otin Saska Saarikosken toimittaman Sanojen alamainen –teoksen Otavan kirjakaupan hyllystä. Seuraavaksi bongasin kannesta veikeän piirroksen teoksen päähenkilön Pentti Saarikosken sosiaalisesta verkostosta. Hei, minähän tunnen jo kaikki! ajattelin – olin juuri saanut päätökseen Tuula-Liina Variksen kirjan Kilpikonna ja olkimarsalkka.

Sanojen alamaisen sisältö ei sen sijaan ole keveää. Tosin Saska Saarikoski tarkastelee isänsä maailmaa lämminhenkisen humoristisesti. Lukijalle ei päällimmäisenä välity se, minkä hän tunnustaa lopussa:

Pentin kirjoitusten lukeminen ei ollut aina helppoa eikä hauskaa, usein se oli hyvin surullista. Raskasta oli tietysti myös käydä lukiessa läpi omia isättömyyden tunteitaan. Vaikka kuvittelen onnistuneeni rakentamaan kaipuuni ympärille monenlaisia tukirakennelmia, eivät ne voi kokonaan poistaa sitä surua, jonka isättömyys minuun jätti.

Pentti Saarikoski kuoli Saska Saarikosken ollessa 19-vuotias. Poika ehti tavata isänsä vain muutaman kerran. Teos ei silti ole henkilökohtaista tilitystä tai surussa vellomista. Sen sijaan Saarikoski tarkastelee isänsä henkilöä ja ajatusmaailmaa etäältä, hänen teksteihinsä tutustumalla. Niistä nousee luontevasti myös teoksen rakenne: temaattiset kokonaisuudet, joissa Saarikoski niputtaa yhteen eri teosten tekstinpätkiä. Samalla hän tulee sanoneeksi jotain myös nykyajastamme:

Maailmanlaajuinen verkkohan on kuin suunniteltu ihmiselle, jolla on erikoisia kiinnostuksen kohteita, suuri pätemisen tarve ja heikot sosiaaliset valmiudet. Juuri sellaiset tyypit verkon rakensivat.

Täysosuma!

Saarikoski arvelee, että juuri tästä syystä verkko – Facebook etunenässä – olisi tuntunut sangen kotoisalta paikalta hänen isänsä kaltaiselle tyypille. Narsistiselle, uteliaalle, maailmasta ja ihmisestä syvästi kiinnostuneelle poikkeusyksilölle. Filosofille, vaikkei hän sitä itse allekirjoittanutkaan.

Sanojen alamaisen lukee vähän liiankin nopeasti. Olisin monessa paikkaa kernaasti sukeltanut syvemmällekin. Joka tapauksessa kirja puoltaa pysyvästi paikkaansa hyllyssä. Pentti Saarikoskien ajatuksiin voi aina palata.

Niin pientä taloa ei ole että voisi olla kyllin lähellä toista, eikä niin suurta että voisi olla kyllin kaukana toisesta.
(Päiväkirjat, 1983)

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: kirjailijat, Pentti Saarikoski, Runot, Sanojen alamainen, Saska Saarikoski, tietokirjat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *