Sarjakuvakirjat: Pyytäjät, Jumala itse, Pääskysen leikki

Jaakko Pallasvuo, PyytäjätEi tarvitse edes pinnistellä ollakseen lukematta sarjakuvia. Ihan vaivatta olen ollut koko aikuisikäni ilman. Olen sivuuttanut Kiroilevat siilit, Marjane Satrapit, sanomalehtien sarjikset, kaiken.

Syitä: Luen kirjoja, en puhekuplantynkiä. Haluan samastua, mikä vaatii tekstiltä pituutta. Enkä piittaa näppärästä vitsailusta.

Jostain kuitenkin hiipii tunne, että ehkä tätäkin puolta kirjallisuudesta olisi syytä vilkaista. Istahdan aurinkotuoliin lukemaan.

Miehen matkasta veljensä hautajaisiin kertova Jaakko Pallasvuon Pyytäjät (Huuda Huuda) tyrmää ennakkoluuloni. Puhekupliin mahtuva teksti ei ole tynkä vaan kuin novelli. Samastun, jopa liikutun. Eikä vitsailua ole ollenkaan.

 

Jumalatonta sekasortoa

Marc-Antoine Mathieu, Jumala itseSeuraavana päivänä aurinkotuoliin kanssani pääsee Marc-Antoine Mathieun Jumala itse (Like). Siinä Jumala ilmestyy väestönlaskentaan ja saa maailman sekaisin.

Jumalaa vastaan nostetaan oikeusjuttuja, kun ihmisvihaajat syyttävät häntä ihmisen luomisesta ja maailman tilaan tyytymättömät  asioiden huonosta hoitamisesta. Media tuottaa jumalaisia visailuja ja keskusteluohjelmia, ja oheistuotteiden myyjät tahkoavat rahaa.

 

 

 

 

 

 

Lasten leikkiä sotatantereella

Zeina Abirached, Pääskysen liekki

Kolmantena päivänä sadetta sisällä pitää kanssani libanonilaissyntyisen Zeina Abirachedin Pääskysen leikki (Like).

Se perustuu tekijänsä suvun kokemuksiin sisällissodassa: pommitukset pakottavat perheen elämään pienessä eteisessä, sillä se on asunnon turvallisin tila. Muutan jutun alkuun kirjoittamaani lausetta hieman: ei tarvitse edes pinnistellä lukeakseen sarjakuvia. Kaupan päälle tulee riemu visuaalisuudesta.

 

 

 

 

 

Mirka Heinonen
Anna 21/2011

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Jaakko Pallasvuo, Jumala itse, Marc-Antoine Mathieu, Pääskysen leikki, Pyytäjät, Zeina Abirached

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *