Sanamaassa kuljetaan valloittavien riimien tahtiin

Jukka Itkonen (s. 1951) on lastenrunoilijana huimassa vauhdissa. Hän julkaisee hersyvän runokirjan vuodessa, parhaana kaksi. Hänen runojensa teemat ja aihepiirit kulkevat rytmikkäästi eläimistä eri ammatteihin ja ruokiin sekä vauvaperheen loruista aakkosiin. Itkosen Jukan lähes kaikissa runokirjoissa on nelivärikuvitus, ja paljon laulutekstejäkin kirjoittaneen miehen runot sopivat kirjaimellisesti kaikille vauvasta vaariin ja mummiin.

Lapsia innostavat soinnilliset, keveät runot ja värikkäät kuvat. Mutta runoissa on paljon sellaista, mikä ilahduttaa aikuista lukijaa. Kukapa ei nauttisi leikkisistä riimeistä! Ja arjen komiikasta! Tämä runoilijanääni tempaa ainakin minut aina uudelleen mukaansa kuin vetehisen laulu. ”Musta on musta, / valkea valkea. / Ruukku on ehjä, / jollei se halkea.”

Runo pomppii kuin kumipallo

Jukka Itkonen, SanamaaTällä kertaa käteeni tarttui reilu vuosi sitten ilmestynyt Sanamaa  (Kirjapaja). Luultavasti en malta olla kirjoittamatta täällä myöhemmin muistakin Itkosen kirjoista. Olen ollut itse useita kertoja Jukan kanssa eri estradeilla lukemassa ja juttelemassa lastenrunoista, niin messuilla kuin matineoissa, ja on aina ollut elämys kuulla hänen itsensä lukevan runojaan. Veikkaan, että kirjoittaessaan hän lukee niitä kotonakin ääneen. Hänellä on omanlaisensa, rauhallinen huumori, joka nousee varsinkin lyhyissä ja eleettömissä runoissa hyvin esiin: runot ovat kuin veden hiomia kiviä. Rytmit ovat täsmällisiä ja riimit leppoisan mietittyjä, joskus näitä tosin rikotaan yhtä harkitusti. Itkosen runot suorastaan kerjäävät tulla ääneen luetuiksi, sillä silloin niiden nauru pulpahtaa pintaan.

Vaikuttaa siltä, että kun Itkonen aloittaa runon, se lähtee ihan itsestään kierimään eteenpäin kuin lankakerä tai pomppimaan kuin kumipallo. Hänen runoissaan on helmeilevää iloa, vaikka ne samaan aikaan ovat yksinkertaisia ja helppoja. ”Kirjoitin tämän, ajatus juoksi. / Elämme täällä / toistemme vuoksi.” Tekisi mieli siteerata muutama säe melkein jokaisesta runosta. 

Pikku tarinoissa pilkahtelee nokkelaa elämänfilosofiaa. Kiireministeriö-runo päättyy näin: ”Runoilija hämärässä / istuu hiljaa miettimässä, / jostain säkeet nappaa: // Levollisuus ravitsee, / mutta kiire tappaa.”

Vakavasta leikkisästi, leikkisästä vakavasti

Jukka Itkosella on taito kirjoittaa vakavista asioista leikkisästi, ja leikkisistä asioista vakavasti. Ehkä siksi jokaiseen pieneenkin runoon mahtuu paljon: hän ilmaisee vähillä sanoilla isoja asioita, vähän Aki Kaurismäen elokuvien dialogin tapaan. Itkosella on myös vahva komiikan taju. Kaikesta löytyy huumorin pilke.

Itkonen hallitsee riimirunouden monet rekisterit. Useat hänen kirjoistaan ovat minusta jo klassikoita, kuten vaikka rönsyilevien roolirunojen kirja Taikuri Into Kiemura (Otava 2007, kuv. Christel Rönns). Riemastuttavaa hupailua on myös rimelikkien (vrt. limerikkien) eli mittaan kirjoitettujen hassujen pikkutarinoiden sarja kokoelmassa Rinkeli ronkeli (Otava 2001, kuv. Itkonen). Lukekaapa, jos saatte nuo kirjat käsiinne!

Virpi Penna on loistava runokirjojen kuvittaja, koska hänen kuvansa henkivät huumoria ja visuaalisia leikkejä. Pennan kuvittamassa Sanamaassa on kirkkaita värejä ja kesän tuntua – sekä pehmeitä ja sympaattisia hahmoja, joiden katselemisesta tulee väkisin hyvälle tuulelle.

Parasta Jukka Itkosen kirjoissa on, että runojen kinttupoluilla voi samaan aikaan pysähtyä elämän suurten ja pienten asioiden äärelle – ja hytkyä naurusta!

”Pilvet kermavaahtoa, / aurinko on lettu. // Eikä maailma ole koskaan / loppuun kirjoitettu.”

”Nyt saat kutsukortin / kaukaa Sanamaasta, / värikkäästä paikasta, / maasta riemukkaasta.”

Jukka Itkonen, Sanamaa. Lastenrunoja, 2012
Kuvitus Virpi Penna
48 s.
Kirjapaja

 

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Jukka Itkonen, Sanamaa

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *