Risto Ihamuotila: Yliopistomies ja maajussi

Yliopistomies vedettiin presidenttipeliin

Eduskunnan puhemiehistössä kaavailtiin Risto Ihamuotilasta porvarien yhteisehdokasta vuoden 2000 presidentinvaaleihin. Tarja Halosen valintaan päättyneiden vuoden 2000 presidentinvaalien taustoista paljastuu yhä uusia yksityiskohtia.

Helsingin yliopiston eläkkeellä oleva kansleri Risto Ihamuotila kertoo muistelmissaan (Yliopistomies ja maajussi, WSOY), kuinka hänestä yritettiin vajaa vuosi ennen vaaleja leipoa porvarien yhteistä ehdokasta.

Jo aiemmin on tiedetty, että eri tahoilta oltiin samassa tarkoituksessa yhteydessä muun muassa Nokian pääjohtajaan Jorma Ollilaan ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenttiin Pekka Hallbergiin. Ihamuotilan tapauksessa aloite tuli suoraan tasavallan huipulta, eduskunnan puhemiehistöstä, juuri ennen kuin Martti Ahtisaari ilmoitti, ettei asetu enää uudestaan ehdolle.

Ensimmäisen kerran asia otettiin Ihamuotilan kanssa puheeksi hänen johtamansa Maanpuolustuskurssiyhdistyksen vuosikokouksessa huhtikuussa 1999. Ajoitus oli kiusallinen, sillä yhdistyksen esitelmöitsijävieraana oli sillä kertaa juuri Ahtisaari. ”Odotellessani salin täyttymistä saapui luokseni eduskunnan varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila, joka kertoi, että Ahtisaarelle pitäisi löytää puolueiden yläpuolella oleva porvarillinen vastaehdokas. Minä kuulemma soveltuisin siihen kanslerin aseman ja henkilökohtaisten ominaisuuksieni perusteella. Jäin miettimään, mitä hän jälkimmäisillä tarkoitti”, Ihamuotila kuvaa illan tapahtumia.

Hetken päästä kanslerille selvisi, ettei keskustalainen Anttila ollut liikkeellä yksinään. Kokoomuksessakin oli haku päällä. ”Kokouksen ja Ahtisaaren erinomaisen esitelmän päätyttyä hihaani tarttui puhemies Riitta Uosukainen samassa asiassa. Hän totesi, että kun presidentin asema on uudessa valtiosäännössä muuttunut ja kun entisiä valtaoikeuksia on kavennettu, voisi presidentiksi tulla laajalti porvarien tuen saava luotettava ja yhteiskunnassa ansioitunut henkilö”, Ihamuotila jatkaa.

Loppuilta sujui lievästi jakomielisissä tunnelmissa, kun hän piti yhtä aikaa seuraa Ahtisaarelle ja mietti tämän haastamista. ”Kun sitten kokousta seuranneilla juhlapäivällisillä istuin isäntänä Ahtisaaren vieressä ja olin tavallaan vastuussa presidentin viihtymisestä, tahtoivat ajatukset välillä väkisinkin lipsua aikaisemmin illalla minulle kerrottuun ajatusrakennelmaan.”

Kristilliset saivat rukkaset

Ihamuotila kertoo miettineensä jälkeenpäin, olivatko kahden tunnetun naispoliitikon saman illan aikana tekemät ehdotukset vain sattumanvaraisia heittoja vai oliko taustalla jotain laajempaa. Italiassa pari kuukautta myöhemmin sattunut tapaus vahvisti käsitystä, jonka mukaan hänen ehdokkuudestaan oli keskusteltu yleisemminkin. ”Olin vaimoni kanssa Venetsiassa kesäkuun alussa 1999 vuorineuvos Casimir Ehrnroothin eräänlaisissa viroistaluopumisjuhlissa. Paikalla oli Ison-Britannian entinen Suomen-suurlähettiläs David Burns, johon olimme aikanaan tutustuneet. Burns sanoi vaimolleni, että tästä tulisi mitä edustavin maan äiti”, kansleri muistelee.

Ajatus porvarien yhteistyöstä hiipui yhtä nopeasti kuin oli syntynytkin. Ahtisaaren kieltäytymisen jälkeen kaikki suurimmat puolueet alkoivat etsiä omaa ehdokasta. Hallbergin ehdokkuutta pidettiin tosin esillä syksyyn asti, ja Ihamuotilakin oli hänen puolestaan aktiivinen. ”Silloin oli kuitenkin myöhäistä”, hän arvioi nyt.

Hänen oma nimensä nousi esiin vielä kristillisten aloitteesta. ”Toukokuun puolivälissä sihteerini Anja Ojaharju tuli kertomaan, että liiton puheenjohtaja Bjarne Kallis ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouko Jääskeläinen toivoivat audienssia. Tietysti arvasin etukäteen mitä asia koski. He saapuivat työhuoneeseeni kysyen, suostuisinko heidän puolueensa presidenttiehdokkaaksi”, Ihamuotila kertaa. Kaksikko vakuutti, että kansleri edusti heidän mielestään kristillisiä elämänarvoja, isänmaallisuutta ja yliopistovirkansa kautta myös tulevaisuuteen suuntautuneisuutta. ”Sehän kuulosti hienolta”, Ihamuotila hymähtää. Hän kuitenkin empi ja totesi tuntevansa poliittiset tehtävät itselleen vieraiksi ja presidentin viran liian vaativaksi haasteeksi. Tähän Kallis huomautti, että Saksassakin oli alun perin yliopistotaustainen presidentti, Richard von Weizsäcker, joka oli esiintynyt hienosti kansaa yhdistävänä voimana.

Kallis ja Jääskeläinen onnistuivat esittämään asiansa sen verran vetoavasti, että Ihamuotila ei hennonnut suoralta kädeltä kieltäytyä, vaikka ”vastaus taisi olla selvillä”. Hän epäröi poliittisen kokemuksensa riittävyyttä, ja lisäksi pyyntö tuli väärästä puolueesta. ”Olen nimittäin sitä mieltä, ettei uskontoa pitäisi käyttää politiikan välineenä”, Ihamuotila selittää. Parin viikon näennäisen miettimisajan jälkeen hän otti viimein yhteyttä Jääskeläiseen ja kertoi, että kristillisten oli syytä etsiä toinen ehdokas.

Ministeriys houkutteli

Kirjassa Ihamuotila paljastaa, että hän oli kerran puolivakavasti ehdolla myös ministeriksi. Ihamuotilan nimi nousi helmikuussa 1994 esiin mahdollisena opetusministerinä, kun Riitta Uosukainen siirtyi Esko Ahon (kesk) hallituksesta eduskunnan puhemieheksi. Seuraaja löytyi lopulta läheltä, kun kokoomuksen nuoret junttasivat uudeksi ministeriksi Uosukaisen erityisavustajan Olli-Pekka Heinosen. Professorikansanedustaja Martti Tiuri oli mukana kisassa kalkkiviivoille asti, mutta hävisi äänestyksessä.

Myöhemmin Ihamuotila kuuli juuri Tiurilta, että hänestäkin oli keskusteltu, mutta nimi oli vedetty yli, koska häntä ei pidetty kokoomuslaisena. ”Olisi ollut mielenkiintoista ja haastavaa päästä opetusministeriksi aikana, jolloin yliopistot laman vuoksi joutuivat todella koville. Olisinko pystynyt auttamaan yliopistoja silloisessa ahdingossa, jää tietenkin täysin avoimeksi kysymykseksi”, Ihamuotila pohtii asetelmaa. Tiurin kertoma perustelu hämmästytti häntä, sillä vähän aikaisemmin Ihamuotilaa oli esitetty Suomen Akatemian johtoon, mutta silloin hänet oli taas tyrmätty liian kokoomuslaisena. 

Teksti: Tuomo Lappalainen/ SK

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Risto Ihamuotila, Yliopistomies ja maajussi

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *