Riikka Pulkkisen Totta lumoaa lukijan

Riikka PulkkinenKansainvälisen läpimurron kynnyksellä toisen romaaninsa kirjoittanut Riikka Pulkkinen kertoo uutuusromaanistaan Totta.

Uusi romaanisi Totta on saanut mahtavat arvostelut ja siitä puhutaan paljon. Mitä arkeesi kuuluu juuri nyt, kirjan ilmestyttyä? Joko uusi romaani muotoutuu mielessäsi?

Juuri nyt on kaikenlaisia julkaisuun liittyviä kiireitä: kustantamon markkiointikiertue on saatu päätökseen, mutta viikonloppuna alkavat messuesiintymiset. On myös kirjastovierailuja ja pienempiä haastatteluja.

Minun on aina aloitettava uuden kirjan luonnostelu heti edellisen kirjan painoon jättämisen jälkeen. Nyt mielessä on kahden romaanin aihio. Toinen niistä sijoittuu raitiovaunuun, toinen hyvin kauas Suomesta. Kiinnostavaa on, että molemmissa romaaneissa tuntuisi olevan paikka samalle henkilöhahmolle, noin, kymmenvuotiaalle tytölle, joka saa lahjaksi päiväkirjan. Katsotaan kumpaan romaaneista hän päätyy!

Voitko kertoa mistä kirjasi idea, tarina lähti?

Totta-romaanin alkuidea liittyy Annaan, perheen nuoreen naiseen. Halusin kirjoittaa kirjan, jossa kuvittelukyky ja empatia avaavat sisätarinan, kokonaisen uuden maailman. Näin Totta-romaanissa käykin: Annan kuvitelmista aukeaa Eevan tarina.

Yksi ensimmäisistä kohtauksista sen sijaan on Eevan ja pienen Ellan ensikohtaaminen, se kun tyttö ojentaa kätensä ja osoittaa näin Eevalle, että maailmaan on syytä luottaa. Kaikki alkoi siis alttiudesta.

Miksi kirjasi nimi on Totta?

Nimi viittaa eritasoisiin tarinoihin ja fiktioihin romaanin sisällä. Toisaalta lapsuus muistettuna, uudelleen kerrottuna, toisaalta 60-luku fiktiona, myyttisenä maisemana. Tietenkin nimi viittaa myös rakkauteen: rakkaus on aina totta.

Jos sinun pitäisi kuvailla romaaniasi vain kolmella sanalla, mitkä ne olisivat?

Paljas, herkkä – tämän viimeisen toivoisin voitavan liittää romaaniini, mutta se on lopulta lukijoiden päätettävissä – ja viisas.

Kirjassasi on monenikäisiä henkilöitä, sekä mies että naisia. Mikä oli haastavinta kirjoittamisessa tämän suhteen? Oliko äänen löytäminen eri-ikäisille vaikeaa?

Kunkin henkilöhahmon äänen tavoittaminen vaatii aina paljon työtä. Yllättäen vaikeinta oli löytää romaanin katalysoijahahmon Annan ääni. Oikeanlainen herkkyys ja viisaus nuoressa naisessa, kipukin, tämä vaati paljon uudelleen kirjoittamista. Varhaisin äänistä on vanha mies, Martti.

Onko jokin henkilöistä sinulle läheisempi kuin muut?

Voi olla, että Eeva on läheisin. Hän on romaanin sydän. Toisaalta pidin kovasti Elsan, kuolemaa tekevän isoäidin hahmon kirjoittamisesta. Hänessä yhdistyvät viisaus, huumori, riehakkuus, hellyys ja ehkä myös tietynlainen kipu tehdyistä elämänvalinnoista.

Kuolema on romaanissasi varsin lempeästi läsnä. Mitä ajattelet siitä?

Juuri niin halusin kuoleman läheisyyttä kuvata. Pienten asioiden merkitys on täysi, kun ne näytetään luopumisen tosiasiaa vasten.

Minkälainen kirjoittaja olet; kurinalainen vai itsellesi armelias? Onko sinulla tiettyjä rituaaleja tai tapoja kirjoittamisessa?

Olen hyvin uuttera ja tinkimätön, kun kirjoitusprosessi on kiihkeässä vaiheessa. Kun aloitan käsikirjoitusta, leikittelen erilaisilla äänillä ja tavoilla kertoa. Tähän vaiheeseen kuuluu tunne salaisuuden varjelusta. Keitän hyvät kahvit, syön suklaata ja olen luvattoman onnellinen.

Mikä on mieleen jäävin palaute, mitä olet kirjastasi saanut?

Viime viikolla nuori tyttö tuli kirjastovierailulla sanomaan, että olen muuttanut hänen elämänsä. Samalla vierailulla nainen sanoi, että romaanini vavisuttaa sydäntä.

Ja lopuksi, pakkohan tämä on kysyä, mikä on lause, jonka olisit halunnut poistaa romaanista?

Kyse on kappaleesta sivulla 279. Anna ajattelee Eevaa. Hän on juuri saanut tietää Eevan elämästä yksityiskohtia. Hän pohtii Eevan kohtaloa, sitä mitä Eevalle lopulta kävi: ”Ehkä tapahtuma oli mitätön pikkujuttu, sellainen joita matkalla sattuu. Mutta mielessään Eeva kohotti sen merkiksi siitä, ettei hän kuulunut tähän maailmaan, että todellisuudesta oli tullut hänelle vieras.”

Haluaisin muuttaa tätä kohtaa, koska se vähentää kaksoistulkinnan mahdollisuutta romaanin lopussa. Tällainen monitulkintaisuus on kirjailijalle aina tärkeää. Kukaan muu ei ehkä huomaa näitä nyansseja, mutta minä huomaan.

 

Osta tämä kirja Suuresta Kuusta.

Comments

Teksti:SSKK

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *