Renttukirjailija se olla pitää!

Sanotaan mitä sanotaan, mutta kansa rakastaa renttukirjailijoita. Ainakin minä rakastan. Kun kiinnostuin teininä vakavammin kirjallisuudesta, minuun tekivät vaikutuksen ensimmäisenä nimenomaan renttukirjailijat, koska heidän teksteistään löytyy sitä särmää, kärjistystä ja epätoivoa, jota teini sielussaan kaipasi.

Sliipattu ja liian asiallinen kirjailija on minulle kauhistus. Valitettavasti vaan renttukirjailijat ovat vähissä. Kapakat ovat tietty pullollaan ”renttukirjailijoita”, jotka eivät ole koskaan julkaisseet edes omakustannetta. 

Niinpä on käännyttävä jälleen kerran kirjallisuushistorian puoleen, sillä historiasta, jos mistä, löytyy renttukirjailijoita. Osa on valinnut roolinsa vapaaehtoisesti, mutta osasta tullut renttu ihan silkan alkoholisoitumisen seurauksena. Viina kun pysyy harvoin pelkkänä iloliemenä runsain määrin ja usein nautittuna.

Pentti Saarikoski oli kirjailija, joka valitsi renttuimagonsa täysin vapaaehtoisesti ja jopa helli itsestään kuvaa Eino Leinon kaltaisena älykkäänä, mutta itsetuhoisena kirjailijana. Samoin ei taitanut Arto Mellerikään pelätä boheemin leimaa otsassaan.

Rentut eli juopot lytätään normielämässä maanrakoon, mutta taiteilijalle renttuus ei ainakaan ennen ollut haitta. Päinvastoin. Aidoimmat renttukirjailijat edes viis veivaavat, tuomitaanko heidän elämäntapansa vai ei. Charles Bukowski suorastaan rakasti ärsyttää keskiluokkaista kansaa, että myös kirjallisuuspiirejä. Hän ei yksinkertaisesti kaivannut kenenkään tunnustusta. Omien sanojensa mukaan. Tämmöinen persoona yleensä voi olla varma menestyksestään, sillä sitä mitä ei hampaat irvessä tavoittele, yleensä saavuttaa elämässään.

Renttukirjailija on äärimmäisen helppo tapaus kuolemansa jälkeen. Esimerkiksi Bukowskia suomennetaan tiuhaan tahtiin. Äärimmäisen laadukkaasti vieläpä. Arto Melleri on kokenut legendoimisen kohtalon kuolemansa jälkeen. Itse olen ahmaissut Mellerin runo- että proosakootut. Melleri kirjoitti aivovammansakin jälkeen ajatuksia herättävämpää tekstiä kuin moni muu kirjailija terveellä aivokopalla.

Renttukirjailija on myös kiitollinen markkinoitava kuolemansa jälkeen. Ei enää kiusallisia jurriesiintymisiä, vaan pelkkä vedenpitävä vanha kunnon taiteilijakohtalo käsissä. Useimmiten ennenaikaisesti kuolleet kirjailijat vaikuttavat taiteelleen kaikkensa antaneilta, jotka eivät säästelleet itseään sukupolvensa äänenä. He ovat kirjallisuuden rokkistaroja, vaikka kirjallisuudesta ei 27-kerhoa löydykään. Useimmat suomalaisetkin nimekkäät renttukirjailijat ovat viettäneet sentään nelikymppisiään.

Silmiini on muuten pistänyt tämä Californication-sarja telkussa, jonka renttukirjailija Hank Moody vaikuttaa sliipatulta ja päivitetyltä versiolta Charles Bukowskista. Viinaa, naisia ja väkivaltaa.

Hmm..tuttu konsepti, mutta toimii.

Comments

Teksti:Esa Pesonen
Avainsanat: Arto Melleri, Californication, Charles Bukowski, Eino Leino, Hank Moody, Pentti Saarikoski, Renttukirjailijat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *