Reijo Mäki: Pitkä lounas

Reijo Mäki, Pitkä lounasTulevaisuuden varjossa

Yksityisetsivä Jussi Varesta odotetaan turhaan turkulaiseen kapakkaan. Kirjailija Reijo Mäki murtuu ja tunnustaa. 

Siitä ei Reijo Mäelle puhuta mitään: kapakan, Uuden Apteekin, löytäminen oli vähän hakusessa. Sellainen tunnustus korostaisi tarpeettomasti Helsingin ja Turun välisiä kulttuurieroja.

Mäki on paikalla mutta yksityisetsivä Jussi Vares ei. Syy Jussin poissaoloon selviää, kun tämä kuulustelu etenee. Kuultava Mäki sanoo olevansa ”informaatioyhteiskunnan ulkopuolinen kummajainen”. Merkitsen kuitenkin hänen ammatikseen kirjailija, oppiarvokseen kauppatieteiden maisteri ja iäkseen 44 vuotta. Syntymäpaikka on Siikainen, elää avioliitossa.

Mäki luonnehtii mielentilaansa ”normaalin ristiriitaiseksi. Syksyn kirja on luiskahtanut käsistä.” Pitkä lounas on Mäen kahdeskymmenes kirja ja ensimmäinen minämuodossa kirjoitettu. Se kertoo Ventti Urho Hietasesta, epäonnistuneesta turkulaisesta rikoskirjailijasta. Epäilyn siitä, että Mäki on ryhtynyt synkistelemään, hän osin myöntää. Hän tosin sanoo myös hersyttelevänsä Ventin kanssa.

Mäki sanoo potevansa riisitaudin oireita. Se on ristiriitainen terveenväriseltä mieheltä, jonka poskipäitä kevät on jo ruskettanut, vaikka terassikausikaan ei ole vielä kunnolla alkanut. Hän on siis ehtinyt tehdä muutakin kuin istua tietokoneensa ääressä, joka hänellä on, vaikka sähköpostia ja matkapuhelinviestintä ei ole. Riisitaudin oireyhtymä konkretisoituu 500 tyhjään liuskaan, riisiin paperia, joka odottaa täyttymystään työpöydän kulmalla. Uusi tarina on saatava liikkeelle alkukesästä.

Reijo Mäki, Pimeyden tangoKaiken järjen mukaan hänen pitäisi potea eroahdistusta ja syyllisyyttä. Hän on antanut nyt SK:ssa  jatkokertomuksessa Jussi Varekselle kohtalokkaan tällin. Miehelle, joka on sentään pitänyt Mäen ainakin kohtuullisesti leivässä. Mäen ensimmäinen Vares-romaani Moukanpeli ilmestyi 1986. Menestyskäänne 12 dekkarin sarjassa tapahtui 1997, kun Pimeyden tango ilmestyi. Syyt ovat selittämättömät. Ennen Pimeyden tangoa Mäki lueskeli myyntitilastoja ihmetellen, onko joku hänen lukijoistaan kuollut.

”Jonkun se oli tehtävä. Mieluummin minä, kuin jonkin kansainvälisen viihdeketjun palkkaama tusinakirjoittaja”, Mäki sanoo Varekselle antamastaan tällistä. Vares tekee 75-vuotiaana viimeisen keikkansa kansainvälisen autobordelliketjun yövahtina Orikedolla. Tulkinta jää avoimeksi kahteen suuntaan. Mäki on ajatellut niin, että Vares on mahdollista pitää hengissä seuraavat kolmekymmentä vuotta, joka kirjailijankin kohdalla tarkoittaisi 70 vuoden riman ylitystä. Tai sitten Mäki on varannut option irrottautua kaveristaan milloin tahansa. ”Sellainen optio pitää aina olla, mutta pitkän tähtäimen suunnitelmani mukaan teen vielä ainakin 13 Vares-kirjaa, seuraavan minämuodossa.”

Mäkeä ja Varesta yhdistää yleinen oppositioasenne, kiiskeys, mikään muodikkuus tai trendikkyys ei istu. ”Vareskaan ei voi ymmärtää, miten joku voi jossain määrätä murretun rahkasammaleen seuraavan kauden housujen muotiväriksi.”

Mäki sai hengen päälle 7-vuotiaana, kun velipoika heitti kivellä nuppiin. Jos tälli olisi osunut muutaman sentin keskemmälle otsalohkoa, olisi kirjailijasta saattanut tulla patologinen kriminaali. Niin kuulemma voi käydä, kun riittävästi täräytetään oikeaan kohtaan.

Oppositioasenne tarkoittaa sitä, ettei Mäki ole nähnyt sukupolvensa unia. ”Rippikoulussa otettiin ensin Jeesus sydämeen, sitten Lenin-setä, jota seurasi EU, informaatioyhteiskunta, ja nyt trendinä on tunneäly, kestävä kehitys ja suvaitsevaisuus.”

”Tunneälyllä voi valita elämänsä prinssin lavatansseissa, mutta sillä ei ratkaista miten näillä leveyksillä selvitään. Siihen tarvitaan realismia.” Mäki tarkoittaa realismilla muun muassa sitä, että ”Suomessa tuulivoima riittää kierrätysvaippojen ja pikkupyykin kuivaamiseen”.

Nuorukaiselle, joka oli elänyt Siikaisissa ”suon ja Suosikin välissä”, opiskelun aloittaminen kauppakorkeassa oli – näin jälkeenpäin ajatellen – viimeisiä poroporvarillisuuden pakotuksia. Niistä vapautuminen otti sitten aikansa. Mäestä tuli 1982 kauppatieteiden maisteri, jota kuitenkin kiinnostivat marginaaleissa ajelehtivat ihmiset. Mahtoi olla ristiriitaista.

”Pääsin opiskelemaan papereilla varapaikalta. Opintomerkintöjä tuli hankittua lähinnä sieluun ja nieluun. Työelämässä pidättäydyin normaaliin ravattireiskan rooliin huoneessa numero 4.”

”Ihminen on perimmiltään pelkuri. Ellei lama olisi tullut kaikkine lieveilmiöineen ja työ muuttunut perinnäksi ja konkursseiksi, jos kaikki ei olisi käynyt ylivoimaiseksi, en tiedä koska olisin pystynyt hyppäämään pois Postipankin markkinointitehtävistä.”

Talousrikollisuus on vahvasti läsnä Mäen tuotannossa, mutta hän kiistää kantavansa rahamaisterivuosien angstia. ”Mikä voi olla rikollisuuden motiivi. Se voi olla sairausperäinen, mustasukkaisuus tai raha. Ja rahan minä tunnen.”

Jatkokertomuksessa Turku näyttäytyy monikansallisesti gettoutuneena alueena, rujona ja rajuna. Tuntuu jyrkästi siltä, että Mäki kuittaa tällä visiolla kaikki epäilyt rasistisuudestaan. ”Poliittinen korrektius äärimmilleen vietynä on älyllistä epärehellisyyttä. Miten tällainen mielipidestalinismi voi olla mahdollista. Minä en tiedä, minä olen vain mies, jolla ei ole tunneälyä. Kaikki keskustelu kuitenkin loppuu sanoihin kestävä kehitys, rasismi, suvaitsevaisuus.”

Mäkeä on moitiskeltu myös hänen naiskuvauksistaan. ”Omituisia naisia kyllä, mutta haloo, jotain logiikkaa. Miten hyvin ansaitsevat, fiksut ja koulutetut naiset voisivat liikkua sellaisten miesten kanssa, joita kuvaan. Siinä se vasta olisikin kestämätön ristiriita.”
Jatkokertomuksessa Mäki on siirtynyt ”rottayhteiskuntaan”, josta kaikki ylevyys katoaa. Ympäristön kuvaus palvelee jutun dramaturgiaa, mutta siinä on myös poliittinen kannanotto. ”Tästä maailmasta kannattaa olla huolissaan, on oltava varuillaan. Näin on käynyt ennenkin. Antiikin Kreikan rauniot savusivat pitkään.”

Jussi Vares ei siis vähään aikaan ilmesty tähän kapakkaan. Turha jäädä notkumaan. Vares ei kanniskellut asetta eikä vaippapusseja roskikseen, ja hänen viimeinen keikkansa on johdonmukaisesti linjassa, elämänsä linjassa.

”Loppujen lopuksi kysymys on siitä, ettei hänen elämässään ollut mitään komeaa, ei mitään romantisoitavaa. Vaimoton ja pelloton mies.”

Teksti: Risto Lindstedt/SK

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Moukanpeli, Pimeyden tango, Pitkä lounas, Reijo Mäki

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *