Rafik Schami: Damaskoksen rakastavaiset

Rafik Shami, Damaskoksen rakastavaisetRafik Schami: Damaskoksen rakastavaiset, Bazar Forlag, 2009

”’Rana’, muotoilivat hänen huulensa, vaikkei hän ajatellut ollenkaan Ranaa. Sydän on kielen sukulainen, sen hän oli lukenut vuosia sitten jostakin, sen lihasrakenne oli sama kuin kielen. ’Rana’, Farid kuiskasi uudestaan. Se oli kuin rukous. Hän oli nyt lähellä Ranaa. Faridiin saapuessa Tadiin joku vanhoista vangeista oli sanonut hänelle, että jos aikoi selviytyä sieltä, oli jätettävä kaikki rakkaat ihmiset leirin ulkopuolelle ja unohdettava heidät yhdellä kertaa, sillä täällä he olisivat pelkkä rasite.”

Damaskoksen rakastavaiset kertoo takakansitekstinsä mukaan kahden kristityn syyrialaisnuoren, Ranan ja Faridin, rakkaustarinan. Sen kirja kyllä kertookin, mutta rakkaustarina kietoutuu valtavan monisyiseen kertomusten vyyhtiin, joka lähtee 1800-luvun lopulta pienestä Malan vuoristokylästä ja päätyy lähes meidän päiviimme saakka. Matkan varrella kirjailija Rafik Schami perkaa huolellisesti kerros kerrokselta kahden suvun ja lukuisien muiden ihmisten elämää hämmentävän tarkasti. Kirjan luettuaan näkee sielunsa silmin, miltä kukin useimmin esiintyvistä henkilöistä näyttäisi kirjasta tehdyssä elokuvassa, mitä he puhuisivat ja miten he elehtisivät. Kirjan myötä kuvittelee itsensäkin kuljeskelemaan Bab Tuman kaduilta kohti al-Hamidiyyan souqissa sijaitsevaa Bakdašin jäätelöbaaria Um Kulthumin laulujen soidessa taustalla.

Syntyjään syyrialainen, Saksaan muuttanut Rafik Schami tietää mistä puhuu. Hän kirjoittaa rakkaudesta kotimaahan ja rakkaudesta toiseen ihmiseen. Hän kirjoittaa kauniisti, suoraan, selkeästi ja niin, että se suorastaan tarttuu sydämestä. Kirja ei missään tapauksessa ole – nimestään huolimatta – keveä kertomus kielletystä rakkaudesta, vaan syväluotaava teos, joka käsittelee rakkauden ohella Syyrian ja arabien historiaa, poliittisen vakaumuksen vankkumattomuutta, vaaralliseksi yltyvää kansalliskiihkoilua, yksinvaltiaiden jalustan huteruutta ja sukujen välisiä, jopa vuosisataisia kostokierteitä. Kirjaa on mahdotonta kuvata lyhyesti, sillä se sisältää niin monia tarinoita, henkilöitä ja ulottuvuuksia. Se on luettava itse.

Heikkohermoisempi voi joutua hyppäämään ylitse kohdat, joissa kerrotaan suorasukaisesti elämästä vankileireillä, jonne on koottu poliittiset vangit, rikolliset, vääräuskoiset ja vähämieliset. Kirjan kaari on nousujohteinen, joten ensimmäisten sivujen kohdalla ei pidä lopettaa.

Damaskoksen rakastavaiset sopii rakkaudesta ja kulttuureista välittävälle. Lähes 900-sivuisena se vaatii lukijaltaan hieman, mutta antaa roppakaupalla oppia historiasta, ihmissuhteista, seksuaalisuudesta, perheen tärkeydestä, politiikasta, vieraista maista ja elämästä yleensä. Damaskoksen rakastavaiset sopii myös vaativalle lukijalle, joka haluaa kirjaltaa muutakin kuin sadepäivän hömppäviihdettä, mutta palvelee kuuliaisesti myös sitä, joka ei jaksa pohtia juurta jaksaen arabisosialismin nousun syitä. Kirja on todellinen helmi.

Ellit

Comments

Teksti:Anne
Avainsanat: Damaskoksen rakastavaiset, Rafik Schami

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *