Puhdistus-oopperassa

 

Muutama minuutti ja on selvää, minkä varassa Puhdistus-ooppera lepää. Naisten.

Helena Juntunen ja Johanna Rusanen-Kartano tekevä upeat suoritukset. Sofi Oksasen luomana Aliidena heissä on tulta ja tappuraa, herkkyyttä ja tuskaa. Miehet jäävät statisteiksi.

Puhdistuksen juoni on jo monelle tuttu: se sivuaa sekä Viron vaiettuja puhdistuksia että nykypäivän ihmiskauppa-ilmiötä. Aliide Truu kohtaa parittajia pakenevan Zaran ja alkaa muistella omaa menneisyyttään sekä petostaan. 

Oksasen menestysteos on saatu toimimaan oopperanäyttämöllä – kiitos ohjauksen ja tyylikkään eleettömän lavastuksen. Ne tukevat tarinaa ja auttavat aikasiirtymiin sukeltamista. Lopussa nähdään vähän pyrotekniikkaakin.

Musiikilta toivoin ja odotin kuitenkin enemmän. Jüri Reinevere luo sopivan hyytävää vaikutelmaa sihinöineen ja muine erikoisine yksityiskohtineen, mutta se jokin jäi puuttumaan. Ehkä kaipaisin klassisten oopperateosten melodisuutta. Loppukohtausta ja librettoakin olisi voinut hieman tiivistää.

Puhdistus näyttää tehokkaasti, mitä tapahtuu, kun ihminen tamppaantuu valtapolitiikan saappaan alle. Läpi esityksen mielessäni pyöri kysymys: voiko Aliidea ymmärtää, voiko hänelle antaa anteeksi?

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: musiikki, ooppera, Puhdistus, Sofi Oksanen

Kommentit

The music is fine, if it is melody. But nowadays it is a little bit separately.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *