Petri Tamminen: Enon opetukset

Petri Tamminen, Enon opetuksetPetri Tammisen romaanin päähenkilöllä on tavoite. Hän haluaa kasvaa yhtä hauskaksi ja sankarilliseksi kuin enonsa. Eno on vain kymmenen vuotta vanhempi, mutta hän tietää miten asiat elämässä menevät. Tai ainakin miten niiden pitäisi mennä.

Petri Tammiselle kirjailijan ura oli eräänlainen välttämättömyys. Tamminen kuvaa itseään ujoksi; omaa ääntä oli usein vaikea saada kuuluviin. Kirjoittamalla kirjoja sai kerrankin ”puhua” keskeytyksettä. Uusin romaani esittelee yhtä lailla ujoksi ja araksi itsensä kokevan päähenkilön, jolle enon elämä ryyppyreissuineen ja naisseikkailuineen tuntuu tavoittelemisen arvoiselta.

Kuten Enon opetukset, myös aikaisemmat Tammisen romaanit ovat olleet ytimekkäitä ja tiiviitä. Tammisen oman kokemuksen mukaan kirjoittaminen on äärimmäisen vaikeaa. Sen takia jokaisella lauseella ja kirjoitetulla sivulla on oma tärkeä merkityksensä. Ytimekkyyteen liittyy myös tietty ilmaisun keveys. ”Rivinvälit” jätetään ilmaviksi. – Haluan jättää tilaa lukijan omille muistoille ja tuntemuksille. Jokainen lukija rakentaa oman tarinansa lukiessaan minun kirjoittamaani tarinaa, Tamminen kertoo.

Enon opetusten tarina on fiktiivinen, mutta Tammisella itsellään on myös eno, jota hän pikkupoikana kovasti ihaili. Toiveena olikin kasvaa yhtä hauskaksi kuin oma eno. Romaanin eno elää maaseudulla boheemia renttuelämää, joka arjen puristuksessa elävälle päähenkilölle näyttäytyy suorastaan kadehdittavalta. – Itsekin arjen kiireiden ja velvollisuuksien keskellä elävänä on helppo kuvitella mikä renttuudessa viehättää. En ihmettele yhtään miksi naiset aina rakastuvat renttuihin, Tamminen naurahtaa. – Ja tavallaan eno edustaa kaupungissa asuvalle perheenisälle yhteyttä omiin juuriin, maaseutuun ja idyllisiin lapsuudenkesiin. On helppo ymmärtää, miksi hän palaa kotiseudulleen yhä uudelleen.

Suomalaisen miehen sielunmaisemaa kuvatessaan Tamminen tuntuu tavoittavan jotain erityisen osuvaa. Miehenmitta on nykyhetkessä venynyt äärimmilleen ja onnistumisen odotukset tuntuvat välillä kohtuuttomilta. Sellaisessa tilanteessa tulee helposti mieleen, kuinka yksinelävänä renttuna saattaisi päästä helpommalla. – Kirjani eno esittää mielenkiintoisen ajatuksen. Entä jos löytöretkeilijät aikanaan lähtivät matkoilleen, eivät niinkään etsimään uusia mantereita, vaan nimenomaan pakoon omaa arkeaan. ”Että sinäkin saatanan paska aina vaan sohvalla makoilet etkä koskaan kuuntele kun sulle puhutaan. Ja kolumbus siihen että nyt vittu lähti,” eno epäilee Kolumbukselle huudetun. Siinä mielessä eno tietenkin oli väärässä, että Kolumbuksella ei ollut vaimoa, mutta ajatuksena miehen arjenpakeneminen ja tietynlainen renttuden kaipuu on ikiaikainen ilmiö, Tamminen toteaa.

Petri Tamminen (s.1966) asuu Vääksyssä ja työskentelee vapaana kirjailijana ja freelance- toimittajana. Hän on julkaissut aiemmin kirjat Elämiä, Miehen ikävä, Väärä asenne, Piiloutujan maa ja Muistelmat.

Ville Juurikkala

 

Comments

Teksti:Suurikuu
Avainsanat: Enon opetukset, Petri Tamminen

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *