Paulo Coelho: Voittaja on yksin

Paulo Coelho, Voittaja on yksinPaulo Coelho: Voittaja on yksin, Bazar, 2009

”Kuuluisuuden syndrooma. Kun ihmiset unohtavat keitä ovat ja alkavat uskoa siihen mitä muut sanovat heistä. Superluokka, jokaisen unelma, maailma jossa ei ole varjoja eikä pimeyttä ja jossa ’kyllä’ on ainoa mahdollinen vastaus jokaiseen pyyntöön.”

Hui. Coelho on aina valinnut kirjojensa aiheiksi kipeitä ja rohkeita kysymyksiä, kirjoittanut seksistä ja seksuaalisuudesta – myös hyvin vapaasta sellaisesta – suorasukaisesti ja pelkistetysti. Kuolemastakin Coelhon on kirjoittanut kaikissa kirjoissaan. Nyt kirjailija on kuitenkin valinnut teoksensa aiheeksi murhan. Murhan, joka tehdään rakkauden vuoksi. Kirja kertoo venäläisestä miljonääristä Igorista, joka on vakaasti päättänyt saada takaisin toisen miehen luo menneen vaimonsa. Tehtävänsä suorittamiseksi Igor on valmis tuhoamaan maailmoja, ja siinä hän onnistuu salamavaloissa kylpevässä Cannes’in elokuvakaupungissa. Muut ihmiset ovat Igorin perinpohjaisessa suunnitelmassa vain statisteja, jotka saattavat joutua päättämään päivänsä Igorin pakkomielteisen rakkauden vuoksi. Stastien elämää lukijaa pääsee kuitenkin kurkistamaan hieman: he ovat nuoria, valtaa ja kuuluisuutta kipeästi tavoittelevia kauniita ulkokuoria tai vanhoja, vallan ruostuttamia ihmisraunioita – mutta mitä väliä sillä on, kun kaikki ovat kuitenkin samassa tilanteessa.

Mietin joka kerran Coelhoa lukiessani, onko helppolukuisuus hänen kirjojensa hyve vai tekeekö se niistä köykäisiä. Joka tapauksessa Voittaja on yksin on nopeatempoista luettavaa, jossa järkyttävän tarinan mukana tarjoillaan jälleen kerran coelhomaiseen tapaan roppakaupalla elämänviisautta ja omien arvojen tarkistamiseen johtavia ajatuksia. Kirjan luettuaan ajattelee, ettei itsellä sittenkään ole mihinkään kiire. Ettei ehkä sittenkään tarvitse tutustua lukuisiin uusiin ihmisiin tai tehdä mittavia urasuunnitelmia. Hyvä, tavallinen arki ja alennusmyynnistä ostetut kauniit kengät ovat sittenkin ihan kivoja juttuja.

Coelhon kirjoissa tärkeintä on niiden sanoma: elämästä, rakkaudesta, ihmissuhteista, luopumisesta, peloista, epävarmuudesta, kasvamisesta ja vahvistumisesta. Tällä kertaa huomasin kuitenkin ajatukseni karkaavan tapahtumien edelle ja lukevani kirjaa hetkittäin vain saadakseni selville, mitä seuraavat juonenkäänteet tuovat tullessaan. Lauseiden sisältö ja niiden tuoma viesti vallanhimon ja rahanhalun rapistamista ihmisistä jäi silloin toisarvoiseksi. Voihan kirjaa toisaalta lukea niin monella tavalla – ja uudestaankin. Ehkä silloin voin keskittyä vain itse sanomaan.

Kirja sopii Coelhon ystävälle, tietenkin. Mutta myös sinulle, joka haluat pohtia, mikä elämässä todella on tärkeää. Sinulle, jota ainainen suorittaminen, vaikutuksen tekeminen uusiin ihmisiin, kilpailu ja yhteiskunnan rappusilla ylöspäin pyrkiminen uuvuttavat tai arveluttavat. Tällä kertaa Coelho sopii myös lukijalle, joka valitsee luettavansa saadakseen jännitystä.

Ellit

 

Comments

Teksti:Anne
Avainsanat: Paulo Coelho, Voittaja on yksin

Kommentit

Aiemmat lukemani Coelhon kirjat ovat uponneet minuun täysin, tämä ei. Luennoivan tyylin vuoksi lukeminen tylsistytti, eikä oma lukukokemukseni ollut edes kovin nopeatempoinen. Ei tästä kirjasta ihan jännitysnäytelmää saanut – ehkä se olisi onnistunut jättämällä pois paljon sivuja, ylikorostusta ja itsestäänselvyyksiä. Kuten kirjan henkilöt, kuka oikeasti ajattelee miltei joka hetki menneisyyttään, siitä miten on siihen hetkeen päässyt ja kuinka ympäröivä maailma toimii? Ja kokee vielä asiakseen selostaa tätä prosessia itselleen ja muille? Huhhuh, ei toiminut minulla tämä kirja.

Coelho on niin hirveän tekohurskas ja tekofilosofinen ”kirjailija” l. rahankerääjä, etten suosittelisi häntä kenellekään. Paitsi ehkä pahimmalle vihamiehelleni rangaistustehtäväksi.

Coelhomainen tapa tarjoilla elämänviisauksia pääjuonen ohella meni tällä kertaa paasaamisen puolelle. Vaikka toki onkin tarkoitus hieman ylikorostaa asioita, niin ei me ihmiset nyt noin pinnallisia ja itsekkäitä olla. huh huh…

Mielestäni ehdottomasti huonoin Coelhon teoksista; ja kahlasin väkipakolla luku kerrallaan eteenpäin. Ärsytti suunnattamasti itsestään selvyyksien opetusmainen selostaminen mm. samppanjan tuotesuojasta… – suoraan ”jenkkiyleisöön” suunnattua ja lukijoiden sivistystason aliarvioimista.
Tai ehkä olen saanut yliannostuksen Coelhoa – muutamaan kannattaa tutustua ehdottomasti, mutta liika on näköjään liikaa!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *