Paulo Coelho: Pyhiinvaellus

Paulo Coelho, PyhiinvaellusNykyisin maailman luetuimpiin kirjailijoihin kuuluva Paulo Coelho teki kaksikymmentä vuotta sitten pyhiinvaellusmatkan Espanjan Santiago de Compostelaan. Matka antoi Coelholle voimaa ja itseluottamusta tehdä irtiotto totunnaisesta elämästään ja urastaan ja ryhtyä kirjailijaksi. Pyhiinvaellus, Coelhon vuonna 1987 syntynyt esikoisteos, on kertomus tästä pitkästä matkasta ja sen aikana kypsyneestä ajatusprosessista, joka rohkaisi hänet seuraamaan unelmaansa.

Pyhiinvaellus on myyttisen tarinan muotoon kiedottu omaelämäkerrallinen romaani, jossa lukija seuraa Coelhon matkaa toisaalta Santiago de Compostelaan, toisaalta nykyihmisen elämän peruskysymysten äärelle. Santiagon matkan tavoitteena on löytää salaperäinen miekka, oma elämäntehtävä. Tähän tavoitteeseen Coelhoa ohjaa opas Petrus, joka helpottaa Coelhon kulkua opettamalla hänelle katolisen Regnum Agnus Mundin järjestön rituaalit. Nämä tehtävät ”auttavat ymmärtämään maailman symbolista kieltä”, toisin sanoen etsimään totuutta yksinkertaisista asioista kuten rakkaudesta, itsensä kunnioittamisesta ja omien unelmien seuraamisesta.

Coelho kirjoittaa kauniin kuvailevasti ja rauhallisesti, mikä jättää lukijalle tilaa keskittyä mieltymyksensä mukaan tarinaan tai mukana lausuttuihin viisauksiin. Kenelle tahansa tekisi hyvää välillä muistuttaa itselleen tämäkin Petruksen opetus. ”Aika ei etene aina samaa vauhtia. Me itse määräämme miten nopeasti aika kulkee.” Petrus valottaa sanojaan opettamalla Paololle RAM:in nopeusharjoituksen, jossa keskitytään kiiruhtamisen sijaan hitaaseen etenemiseen ja nykyhetken havainnointiin, ympäristön ja pienten asioiden tarkastelemiseen ja niiden arvostamiseen. Niin helppoa, mutta monesti niin vaikeaa.

Yhtä lailla terveellistä ajateltavaa on myös Petruksen kuvaus unelmista ja niiden välttämättömyydestä. ”Ihminen ei voi koskaan lakata uneksimasta. Unelmat ovat sielun ravintoa niin kuin ruoka on ruumiin ravintoa. Ensimmäinen merkki siitä, että tapamme unelmiamme, on ajanpuute. Kiireisimmät ihmiset ovat aina ehtineet tehdä kaikkea. Ne jotka eivät tee mitään ovat jatkuvasti väsyneitä eivätkä tee sitä vähääkään, mikä heidän pitäisi tehdä, vaan valittavat yhtenään, että päivä ei riitä. Todellisuudessa he pelkäävät käydä hyvään taisteluun. Toinen merkki unelmiemme kuolemasta on se, että pelaamme varman päälle. Koska emme halua nähdä elämää suurena elämisen arvoisena seikkailuna, alamme pitää itseämme järkevinä, oikeudenmukaisina ja korrekteina pyytäessämme siltä niin vähän. Kolmas ja viimeinen merkki unelmien kuolemisesta on rauha. Elämä muuttuu raukeaksi sunnuntai-iltapäiväksi, joka ei pyydä meiltä liikoja eikä vaadi enempää kuin haluamme antaa.”

Pyhiinvaellus on Coelhon ensimmäinen kirja, joka luo perustan myös hänet huippusuosioon nostaneelle Alkemistille. Coelhon kirjoja on sittemmin myyty 80 miljoonaa kappaletta ja käännetty 62 kielelle. Kaksikymmentä vuotta esikoisromaanin innoittanutta pyhiinvaellusmatkaa myöhemmin, keväällä 2006, Paulo Coelho teki matkan uudestaan. Coelhon mietteitä tuolta matkalta voi lukea blogista.

Ellit

 

Comments

Teksti:Suurikuu
Avainsanat: Paulo Coelho, Pyhiinvaellus

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *