Parnasson päätoimittaja digilukemisen mannekiiniksi

Iltapäivä hikinen. Aki Sirkesalon biisi soi päässäni, kun kävelen yllätyshelteen hiillostamana tapaamaan Parnasson päätoimittajaa. Jarmo Papinniemi on pitkän linjan kirjallisuusmies, nyt myös uuden Luekirjapalvelun mannekiini. Miten lukutuote oikein kääntyy digiksi? Entä pysyykö kirjallisuuslehti menossa mukana?

Kesäisen valkoiseen pellavapaitaan pukeutunut Papinnniemi tilaa Lasipalatsin kahvilassa viilentävää jugurttijuomaa. Sillä välin kertaan mielessäni Otavan edellispäivän lehdistötilaisuutta, jossa konserni lanseerasi uuden sähkökirjapalvelun. Papinniemi oli suostunut palvelun puolestapuhujaksi.

”Saa lukea juuri sen kirjan kuin haluaa, nopeasti ja vaivattomasti. Luekirja toimii eri laitteissa, missä vaan ja muistaa missä kohtaa kirjaa olen menossa. Lupaavaa on myös yhteisöllisyys”, Papinniemi kehuu.

Toisin sanoen samaa kirjaa voi lukea vaikka yöllä iPadilla, jatkaa aamulla metrossa älykännyllä ja keskustella netissä muiden teosta lukevien kanssa. Valikoima on vielä kapea, mutta sen on määrä laajentua – myös muiden kuin Otavan kirjoihin. Tämä miellyttää Papinniemeä.

”Ollaan lukemisen eikä myynnin asialla.”

Kuten lukeminen.fi:ssä!

Tähän saakka kirjakaupat, kirjapainot ja kustantajatkin tuntuvat olleen lähinnä kauhuissaan lukemisen digitalisoitumisesta. On maalattu piruja seinille, vaikka käsillä on uusi hyvä väline edistää lukemista. Ansaintalogiikka on murroksessa.

”Voi sanoa perustellusti, että Luekirjan hinnoittelu on aivan liian halpaa – tai aivan liian kallista, näkökulmasta riippuen”, Papinniemi sanoo.

Uudessa palvelussa lukija saa 20 euron hintaan kolme kirjaa kuussa. Netissä on kuitenkin totuttu saamaan kaikki ilmaiseksi.

”Kuukausimaksupohjainen homma avaa portit”, Papinniemi uskoo. Mutta uskoo yhtä lailla, että painettu sana säilyy.

”Kirjallinen kultuuri on niin hirvittävän vahva, että jos se vähän horjahtaa, se ei merkitse romahdusta”.

Verkko on muuttanut lukemisen tapoja. Poukkoillaan ja silmäillään, ei jakseta keskittyä

”Tämä on yksi syy, mikä pitää painetun kirjan pinnalla. Siinä pääsee syventymään. Missään nimessä sähkökirja ei ole korvaava, vaan täydentävä väline”.

60-vuotisjuhliaan tänä vuonna viettävä Parnasso porskuttaa printtinä. iPadiin on toistaiseksi kääntynyt vain juhlavuoden erikoisnumero. Lehden levikki on nyt lähes 7200 kappaletta – enemmän kuin koskaan. Papinniemi arvelee, että siihen vaikuttaa laadukkaan ja hyvin paketoidun sisällön lisäksi se, että ihmisten koulutustaso on kasvanut.

”Tuli historian myötä eteen mitä tahansa, se ei koske kaikkia. Parnasso tulee olemaan aina pienen yleisön lehti. Esseitä ja runojakin tarvitaan. Ei niitä kukaan muukaan julkaise”.

Parnasson missio on pysynyt samana jo vuosikymmeniä.

”Ollemme kaunokirjallisuuden asialla, emmekä kirjailijoiden tai lukijoiden”.

No mikä juuri nyt on suomalaisessa kaunokirjallisuudessa kivaa ja kiinnostavaa?

”Sama jos kysyisit jostain tutusta ja läheisestä ihmisestä sitä, mikä hänessä juuri tällä hetkellä on hyvää”, Papinniemi kiemurtelee, mutta päätyy lopulta kehumaan kirjallisen kentän monipuolisuutta.

Monipuoliset ovat myös Papinniemen lukumieltymykset. Verkossa kirjahimo on mennyt välillä jo vähän överiksi.

”Olen ladannut yli kaksikymmentätuhatta ilmaista klassikkoa. Jos joskus tarvitsen Dickensiä ja Wildeä, ne ovat minulla.”

Uudelleen virinnyt tennisinnostus puolestaan kirvoitti Papinniemen hankkimaan kasoittain tenniskirjoja, sekä sähköisiä että paperisia.

Ilahdun! Temaattinen intoilu kuulostaa kovin tutulta. Kun harrastin kilpauintia, hankin kaikki mahdollisesti uintikirjat. Kovimpaan koirakuumeeseen ei auttanut muu kuin törsätä omaisuus pentukirjoihin. Koiraa ei koskaan tullutkaan, mutta kirjat
sen kun lisääntyivät. Tuttu tarina.

Papinniemellä on usein myös jokin oma kirjallinen työ meneillään. Syksyllä markkinoille on tulossa yhdessä Kaisa Neimalan kanssa laadittu kirjallisuuskalenteri, joka sisältää jokaiselle viikolle kirjallisen siteerauksen. Lisäksi uutuuskirjojen joukosta löytyy syyskuussa säveltäjä Ilkka Kuusiston muistelmat otsikolla ”Sävelten siivilä”. Papinniemi on antanut Kuusiston muisteluksille kirjallisen muodon.

Ennen kuin päästän kirjallisuuden monitoimimiehen livahtamaan metroon, utelen vielä ujosti neuvoja aloittelevalle kirjallisuuskriitikolle.

”Lukukokemuksen kuvailu sopii blogiin. Kritiikissä pitää hypätä teoksen kuvailuun. Ei sanoa, että minua nauratti lukiessa vaan että teoksen huumori toimii”, Papinniemi ohjeistaa.

Uskaltaisikohan lähettää jotain luettavaksi?

Papinniemi lupailee olla sähköpostin äärellä, vaikka hänen kesäänsä kuuluu lomailua – ja musiikkia.

”Vaimoni on muusikko, joten kierrämme festareita. Minä toimin autokuskina ja lastenhoitajana.”

Se ei taida olla paha vaiva laisinkaan.

Comments

Teksti:Noora Valkonen
Avainsanat: bloggaus, e-kirja, ihmiset & ilmiöt, internet, kirjat, lehdet, lukeminen, media

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *