Parnasson arviot – Pirkko Lindberg: Hotelli kaipaus

Parnasso kritiikit

Läpikulkumatkalla

Pirkko Lindberg: Hotelli kaipaus. Romaani, 588 s. Suomentanut Saara Villa. Schildts 2010.

Pirkko Lindberg, Hotelli kaipausEletään 1950-luvun alkua. Mustalaisruhtinattaren nimeä kantava tarjoilijatar Czarda Komia, alkujaan Maja Sankmark, ostaa Liikekumppaninsa kanssa siipeensä saaneen vaasalaisen hotelli Waldorfin. Hotelli Kaipaukseksi uuden kotinsa nimeää Czardan viipurilainen adoptiotytär, yksitoistavuotias Tinka, joka viihtyy huonosti koulussa, mutta sitäkin paremmin mielikuvituksen ja tarinoiden maailmassa.

Ja tarinoita hotellilla on tarjota. Sysäyksenä Pirkko Lindbergin neljännelle romaanille ovat olleet hänen seitsemän lapsuusvuottaan Vaasan hotelli Astorissa, jossa hänen adoptioäitinsä toimi johtajana ja ravintoloitsijana. Elämäkerralliset elementit limittyvät luontevasti osaksi fiktiota, historialliset tapahtumat ja maailmankatsomukset osaksi tarinaa, ja taiten Lindberg kirjoittaa hotellinsa sisään ihmisiä ja kohtaloita; muistoja, jotka eivät irrota otettaan.

Hotelli Kaipaus on kuin Tinkan alituiseen selailema ”soiva perhealbumi”, jonka kuvat synnyttävät tytön mielessä toisiinsa punoutuvia kertomuksia ja herättävät muistoja, todellisia tai kuvitelmien värittämiä. Romaanissa muotoutuu myös Tinkan kasvutarina lapsesta nuoreksi aikuiseksi, ja Czardan matka omaan menneisyyteensä, jota tummentavat niin sota kuin sisarusten sairaudet ja menetetty rakkaus. Omat juonteensa tarinaan tuovat muut Waldorfin työntekijät ja hotellivieraat, joista kukin koettaa selvitä oman kipunsa ja muistojensa kanssa miten parhaiten taitaa.

Vaikka hotelli työllistää Czardaa aikaisesta aamusta pikkutunneille, ja vaikka Tinka joutuu suuren osan ajasta tulemaan toimeen ilman tätä, on äidin ja tyttären suhde lämmin, hyväksyvä. Yhteisinä ”aitokahvihetkinään” he jakavat tapahtuneita ja tuntemuksia, ja välistä vaipuvat kumpikin omaan sisäiseen maailmaansa.

”Nyt Czarda kuitenkin alkoi kertoa – ehkä pitkittääkseen hetkeä pöydän ääressä, ehkä siksi, että Tinka hänestä oli jo kyllin iso kuullakseen tarinan – – tai sitten hänet vain valtasi tulvahtava, raju tunne, sellainen, joka voi äkkiä tunkeutua paksujen ajan kerrosten lävitse ja olla hetkellisesti yhtä voimakas kuin silloin aikoinaan.”

Lindberg hallitsee sekä rakenteen että kielen. Kuten edellisissäkin romaaneissa, tapahtumia on paljon ja juoni polveilee useiden sisäkkäisten kertomusten ristiaallokossa. Hotelli Kaipaus on hyvin laaja, mutta hallittu kokonaisuus. Kerronnan tempon vaihtelut tekevät tekstistä hengittävää, kun muistojen, unen ja kuvitelman kielet nivoutuvat arkipäivän puheeseen.

Romaanin ruotsinkielinen nimi Hotell Hemlängtan tarkentaa kaipuun kohteen. Jokainen kaipaa kotiin, lämpöön ja turvaan, etsii paikkaa ja seuraa, missä tulla hyväksytyksi kaikkine haavoineen ja keskeneräisyyksineen. Hotelli on loppujen lopuksi vain läpikulkupaikka, myös Czardalle ja Tinkalle, ja tuhansine tarinoineen taianomainen kaipuun symboli.

Maija Vesanen

Ilmestynyt Parnasson numerossa 1/2011.

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Hotelli kaipaus, Pirkko Lindberg

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *