Parnasson arviot – Markus Nummi: Karkkipäivä

Karvas maku

Markus Nummi: Karkkipäivä. Romaani, 383 s. Otava 2010.

Markus Nummi, KarkkipäiväMakean himo on lapsilla ja aikuisilla joskus voittamaton. Lasten kohdalla asia hoituu usein ns. karkkipäivän muodossa. Aikuisilta kontrollin vievän halun sanotaan viestivän myös jotain aivan muuta. Markus Nummi on nimennyt romaaninsa hyvin. Otsikko tarttuu kuin toffee, ja lapsi saa paikan tarinan eturivistä. Aikuisten kohdalla lukijat osannevat kääntää antenninsa uskottaviin assosiaatiosuuntiin.

Tekijä esittelee kuin opasteeksi alkusivuilla käsitteen Lasten kaupunki. Se, lastensuojeluasiakkaiden kaupunki, on maamme ainoa muuttovoittopaikkakunta.

Romaanin päähenkilö on Tomi, heitteillä oleva pieni poika, 9 v. Kaupan kassalla hän huomaa että raha ei riitä karkkipussiin. Mies jonosta tarjoaa kolikot ja ongelma on ohi. Vaan eipäs olekaan. Poika ymmärtää vähästä paljon. Kun mies, kirjailija-käsikirjoittaja Ari, kävelee kotia kohti, hän havaitsee itseään seurattavan. Poika liimautuu peesiin, hakee turvaa eikä hänestä pääse irti. Tapahtumaketju alkaa vyöryä. Syitä lapsen vakavastiotettavuudelle näyttää kasautuvan hetki hetkeltä yhä enemmän.

Tarina vie lukijan lastensuojelun ytimeen. Tomi on yksin, vanhemmat karussa, mummo sairaalassa. Pihan lapset huitelevat häntä mennen tullen, mustelmat ovat vain näkyviä jälkiä. Poika on ihastunut pihapiirin tyttöön, Mirjaan, prinsessa Mirabellaan. Tämä on suljettu kotiin arestiin – oppimaan, äitinsä mukaan. Tomi on Tok Kilmoori, pelastaja. Pokemonit ja mangasarjat elävät, Määd Mäx, Punainen Koopra Noita muiden muassa. Sadun maailma on totta. Siellä Tomi tuntee elävänsä, siellä voi selviytyä jopa sankarina.

Nummi ripustaa tarinan kirjailijakehykseen. Ari on vilpitön, asioita puntaroiva hajamieli, joka on ymmällä ja hautautua tapahtumien alle. Oma työ ei suju millään, sellaista se joskus on. Ja pieni, autettava poika sekoittaa nämä vähätkin suunnitelmat.

Mirjan äidin, markettien tilanhallintasuunnittelija Paula Vaaran, oma tila on kaikkea muuta kuin hallinnassa. Hän huutaa järjestystä, mutta ajautuu kohti tuhoa. Hillitön aikuisen makean himo kertoo hänestä paljon. Esitelmää lastensuojelusta kirjoittava sosiaalityöntelijä Katri yrittää selvittää sekavaa vyyhteä. Sosiaalitoimisto tekee voitavansa ja selviytyy ylivoimaiselta näyttävästä tehtävästä. Miten jaksaa, miten välittää, pohtii Katri. Lapset eivät ole meidän, vastuu on, vastaa Nummi.

Karkkipäivän tarina ajaa neljää tietä: Arin ja Tomin, Paulan sekä sosiaalityön väylää, neljäs on Tomin lapsiviestit. Kirjan kohdalla voi miettiä muodikasta tapaa hajottaa kirjan rakenne. Lukija tarttuu kirjaan yleensä kerran ja jos tarina ei aukea, se jää. Mitä silloin? Huomion herättäminen kikkailulla on kirjailijalle riskibisnes, tappion tie. Karkkipäivä pysyy onneksi luettavassa kasassa.

Kiireisessä ja kylmäksi käyvässä maailmassa lapsen asema ei aina ole turvattu. Syyllistäminen ja epärehellisyys ovat aikuisten päällimmäisiä keinoja ohittaa ongelmat. Romaani esittää, että toivoa on. Näkymätön lapsi muuttuu näkyväksi.

Matti Saurama

 

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Karkkipäivä, Markus Nummi

Kommentit

Taidokkaasti rakennettu tarina, alkaa hitaanlaisesti nopeutuen loppua kohti. Pitkästä aikaa kirja, joka herätti ainakin minussa tunteita suuressa mittakaavassa, johtuen aiheen realistisuudesta, käsiteltyjen asioiden ollessa toivottoman yleisiä.

Taas muistutus siitä, että karmaisevin kauhu ei suinkaan ole pelkässä ihmisen mielikuvituksen tuotteessa tai paranormaaleissa ilmiöissä, vaan se on tässä ja nyt, suurin kauhu kulkee elävän elämän rinnalla.

Tosi nautinnollinen lukuelämys ilmeistymisvuoden jouluyönä. Suosittelen lämpimästi lukemista ja kirja pyöri ajatuksissa myöhemminkin.

Olen samaa mieltä kriitikon kanssa: Nummen riskinotto kannattaa ja teos pysyy kasassa. Se ei sorru sen enempää sentimentaaliseen kauhisteluun kuin sosiaalipornoonkaan. Neljästä eri näkökulmasta kirjoittaminen on perusteltua aiheen puolesta; tosielämässäkin kerrostalonaapureista muodostetaan kuvaa pienten yksityiskohtien pohjalta ja annetaan ulkoisen esiintymisen johtaa harhaan.
M. Kulovesi, Kerava

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *