Parnasson arviot – Juha Jokela: Esitystalous

Koominen puhe-esitys

Juha Jokela: Esitystalous. Näytelmä, 207 s. Helsinki-kirjat 2010.

Juha Jokela, EsitystalousEdellinen lainaus ei ole Pekka Himasen Kukoistuksen käsikirjoituksesta, vaan Juha Jokelan Esitystalous-näytelmästä, jossa himasmaista puhetta ironisoidaan.

Esitystalous oli alun perin helmikuussa kantaesitetty näytelmä. Kirjassa sitä tukevat runsaat viitteet ja liitteet, jotka taustoittavat, täydentävät ja ristivalottavat näytelmätekstiä.

Yhteiskunnallis-satiirisena teatterina Esitystalous on sukua Juha Lehtolan ja Kari Hotakaisen näytelmälle Kuka kukin on sekä Esa Leskisen näytelmille Päällystakki ja Euroopan taivaan alla.

Esitystalous kertoo maailmasta, jossa järjettömiä ideoita kaupataan mielettömällä kielellä. Talous, politiikka ja media ovat peruuttamattomasti sekoittuneet toisiinsa. Draaman hahmot ovat tämän maailman asukkeina lystikkäitä hätäisessä reaktio- ja itsemäärittelypakossaan.
Enterstage Finland Oy:n yritysvalmentaja Rami Niittymaalle esiintymistaito tiivistyy keinoihin, joilla tuoda oma ydinosaaminen näkyviin. Hänelle se tarkoittaa verbaalista vakuuttelua. Aisaparina esiintyy yritysvalmentaja Tanja Friman.

Enterstage Finland haluaa sijoittaa Tulevaisuuden Tapio -kehittämishankkeeseen ja sen puhemieheen, liikemies O. T. Toivolaan. Niittymaan ja Frimanin tehtävänä on vakuutella ostajat Toivolan ja hankkeen merkityksestä. Tehtävä on kuitenkin toivoton, sillä Toivola penää luovuutta ja manaa suomalaisten umpimielistä muutosvastaisuutta, turun murteella. Tämän jälkeen yhtäkään luovuusopasta ei voi kirjoittaa pokerinaamalla.

Pehmeänä piikkinä Niittymaan lihassa on SDP:n kansanedustaja Jaana Sallinen, joka muistuttaa yhteiskunnallisista epäkohdista, mutta häneltä uupuu esitystaloudessa välttämätön uskottavuus.

Niittymaa, Sallinen ja Toivola tuovat mieleen montakin todellista henkilöä Sarasvuosta Urpilaiseen. Olennaista ei ole kuitenkaan yhteys faktuaalisiin ihmisiin, vaan se että Niittymaa ja Toivola ovat esimerkkejä tietyistä ihmistyypeistä. He ovat kanavia, joiden kautta manageristisen kielenkäytön ja ajattelun kliseet – vältä kaavamaista ajattelua, tee bisneksestäsi tarina jne. – ulostautuvat.

Tauottomalla puheella yritetään järjestää sekavaa maailmaa. Vääriä sanoja muutetaan oikeiksi, tarjotaan vaikkapa kritiikki-sanan tilalle kannustus-termiä. Puheen näyttämönä toimivat seminaarit, palaverit ja kokoukset, vähän niin kuin poliittisella 70-luvulla. Kirjassa on myös metafiktiivinen tasonsa: puhutaan yhteiskunnallisen teatterin mahdollisuudesta ja teatterintekijöiden moralismista.

Puhe on Esitystalouden hahmoille verkko, jonka he kutovat ja jonka päälle sen jälkeen hyppäävät. Se ei vain kestä. Manageripuheen säikeet ovat liian heikkoja, puheen takana olevat ajatukset liian kevyitä.

Näinkin paljon puhetta sisältävässä kirjassa käytetään rytmisesti hyvin rullaavaa puhetta ja elävää kieltä.

Herman Raivio

 

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Esitystalous, Juha Jokela

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *