Parnasson arviot – Hannu Luntiala: Petri Vallin toinen elämä

Valelääkäri valahtaa sivujuoneksi

Hannu Luntiala: Petri Vallin toinen elämä. Romaani, 252 s. Tammi, 2010.

Hannu Luntiala, Petri Vallin toinen elämäKirjailija osuu onnistuneesti uutissuoneen. Hannu Luntialan neljäs teos on tarinalähtökohdiltaan rikoskirjojen ajantasaista aatelia: tapahtuu petos, identiteettivarkaus, kun sisällöttömään avioliittoonsa ja tylsään postityöhönsä turhautunut Sami Ljud pukee kuolleen seksuaaliterapeutin työtakin ylleen. Alkaa edesmenneen Petri Vallin toinen elämä – ja kuinka yllättävän yksinkertaisin toimenpitein. Vain tohtorin potilaskunta on vaihdettava. Muuten kaikki löytyy kuin lahjana, puhelimen pin-koodista aina pankin tallelokeron avaimeen.

Kerrontaratkaisussa oman äänen saa paitsi loikkari-Sami, myös tämän viileä vaimo Lila. Ennen kuolemaansa kelpaa itse Petri Vallinkin sanoa nopeasti asiansa. Tarina-ala laajenee edelleen, kun arvoituksellinen Maria pääsee Portugalissa ääneen. Kielen rekisterit tekijällä on keskihallussa, ääni muuttuu mukavasti puhujan mukana. Paikoin lipsahtaa kyllä kliseiseksi, kuten käy itsessään teoksen kompleksisimman, siksi kiinnostavimman henkilön Marian rakkausdiskurssille:

On oikea aika.
Yksi viikko saa riittää. Sinä aikana minun on saatava väleistämme lopullinen varmuus.
Onko suhteellamme nimi? Mikä se on? Muuttuuko nimi koko ajan vai onko siteemme suurin kaikista, se josta tuhansissa kirjoissa on vuosisadat kirjoitettu?

Ideanpuutteesta en tekijää moiti. Luntialan tuotantoon kuuluu esimerkiksi maailman ensimmäiseksi arvailtu tekstiviestiromaani Viimeiset viestit (2007). Moitteeton on uutuusteoskin alkuasetelmaltaan. Kun rikos kohdistuu inhimilliseen, soisi teoksen tarjoavan myös psykologisesti syvän jännityskertomuksen. Valelääkärin mielenmaisema kapenee kokonaisuuden mittakaavassa kuitenkin harmillisesti kuriositeetiksi, suoranaiseksi sivujuoneksi.

Kuukausi terapeutin elämää oli tullut täyteen.
Olin suoriutunut kaikesta hyvin, paremmin jopa kuin Vall itse, eikä ylivoimaisia vaikeuksia edessä näkynyt.
Antoisaakin tämä oli, ja parasta siinä täydellinen vapaus, taloudellinen huolettomuus, arkipäivän ohjelmattomuus, se etteivät aika ja paikka merkinneet mitään.

Valetohtorin mielenliikkeiden tilalle Luntiala tarjoaa toki muuta. Rikoskirjallisuuden lajitunnuksia pilkahtelee vähitellen esiin teoksen toisista tarinalinjoista, ja löytyy sieltä lopulta murhamysteerikin motivaatioksi. Juoni kulkee, mutta henkilöhahmot luiskahtavat lähinnä karikatyyreiksi.

Edellisten teosten tapaan olennaisinta on kirjailijan luoma tiivis tarinaverkko, jossa henkilöt ja tapahtuvat linkittyvät – ehkä osin uskottavuuden kustannuksella – kaikki toisiinsa. Eniten Luntiala luottaa ellipsiin: tekstiviestimuotoisen kerronnan tapaan myös rikosjuoni jättää itsetarkoituksellisia, lukijan päättelykykyä mukavasti kysyviä aukkopaikkoja. Kuitenkin: kertaalleen ratkaistun Petri Vall -kuution pariin tuskin tulee palattua aivan oitis uudelleen.

Raisa Mattila

Ilmestynyt Parnasson numerossa 7/2010.

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Hannu Luntiala, Petri Vallin toinen elämä

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *