Parnasson arviot – Arne Nevanlinna: Hjalmar

Oman elämänsä antisankari

Arne Nevanlinna: Hjalmar. Romaani, 294 s. WSOY 2010.

Arne Nevanlinna, HjalmarKun Hjalmar Jansson kuulee nimeään huudettavan, hän ei suinkaan vastaa kutsuun, vaan jähmettyy ja katoaa omaan maailmaansa. Yhteiskunnassa, jossa menestyksen edellytyksinä ovat suora toiminta ja häikäilemättömyys, Jansson on altavastaaja, jota on helppo höynäyttää ja käyttää hyväksi. Arne Nevanlinnan romaani Hjalmar on monitasoinen kertomus yhden miehen värikkäästä odysseiasta sotienjälkeisessä Suomessa ja hiljaisella liekillä kytevästä kapinasta.

Tarinan nykyhetkessä Hjalmarin kovapäinen ja manipuloiva lapsuudentoveri Börje Rautavuori osoittaa ystävälleen työpaikan alemman tason virkamiehenä johtamassaan pankissa. Sotalesken poika Hjalmar on viettänyt lapsuutensa kulkien rikkaan perheen vesan Börjen narussa, eikä kasvaminen aikuiseksi ole muuttanut alistajan ja alistetun asemia. Myöhemmin Börje viettelee Hjalmarin tyttöystävän ja järjestää Janssonille alhaisin keinoin potkut.

Hjalmar ei ole tyhmä, mutta ihmettelyn ja analysoinnin tarve jarruttavat hänen reaktionopeuttaan. Epävarmuus ja naiivius takaavat vastoinkäymisiä ihmissuhteissa, vaikka Hjalmarin käytöstä valvoo sosiaalisen ympäristön äänistä muotoutunut Isoveli, omatunto.

Elämä on oikukas. Sen Hjalmar saa tuta, kun potkuja seuraa yllättävä perintö, ja äidin kuoleman myötä mennyt onkin yhtäkkiä täynnä salaisuuksia. Hjalmar ryhtyy selvittämään historiaansa, kapinoimaan sekä Börjeä että omaatuntoaan vastaan, apunaan isoisän opettama uhkapelin taito ja alamaailmaa kolunneet ystävät vuosien takaa.

Nevanlinnan kerronta soljuu vapaana ja hengittävänä. Kuten hänen edellisessä romaanissaan Marie (2008), myös Hjalmarissa muistojen katkelmallinen mutta vahva kieli on pääosassa. Muistot ja kuvitelmat limittyvät nykyhetkeen, rajat hämärtyvät ja lopulta katoavat. Hjalmarin sisäinen monologi kulkee assosioivan tajunnanvirran lailla solmien yhteen tarinan ajallisia kerrostumia: mennyttä ja olevaa.

Romaanin päänäyttämönä on Helsinki, joka Hjalmarin kanssa elää ja muuttuu vuosikymmenten myötä.

“Siellä, niin ja niin monta metriä kaupungin yläpuolella ja saman verran lähempänä taivasta, hän kuuntelee kuinka Haaksirikkoisten patsas ilmoittautuu hänen oman elämänsä symboliksi, ihailee yhdessä paikalle sataviisikymmentä vuotta aikaisemmin kerääntyneiden helsinkiläisten kanssa englantilaistykkien leimahduksia ja pauketta – –. Hän seisoo paikallaan liikkumatta kunnes tuntee kuinka kaikki nämä kokemukset yhtyvät yhdeksi ainoaksi oivallukseksi elämän ja kuoleman tarkoituksista ja tarkoituksettomuuksista, eikä Janssonin Helvin poitsulla sen jälkeen ole vaikeuksia tietää mitä seuraavaksi on pakko tehdä.”

Hjalmar on sekä hauska että vakava romaani, jossa yhdistyvät lämmin huumori ja ironinen ote. Romaanin myötä Hjalmarin onnistuu kasvaa hullunkurisesta antisankarista oman elämänsä herraksi, ja mahdollisuus oikeuteen ja onneen on olemassa. Ainakin hetken.

Maija Vesanen

 

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Arne Nevanlinna, hjalmar

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *