Parhaat ulkomaiset kirjat 2010

Ulkomaiset kirjat 2010

Mario Vargas Llosa, tuhma tyttöNobel vallan kartoittajalle

Perulainen Mario Vargas Llosa, 74, sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Ruotsin akatemian mukaan Vargas Llosa kartoittaa vallan rakenteita ja kirjoittaa terävästi yksilöiden vastarinnasta, kapinasta ja menetyksistä. Vaikka hän kirjoittaa Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallisista ja poliittista ongelmista, kirjailijana hän on kosmopoliitti ja tunnettu maailmanlaajuisesti jo 1960-luvulta lähtien. ”Kirjallisuus on elämän ilmaisua, ja politiikkaa ei voi poistaa elämästä”, nobelisti totesi kuultuaan palkinnosta. Suomeksi Vargas Llosan laajasta tuotannosta (yli 30 romaania, näytelmää ja esseetä) on tänä vuonna julkaistu romaani Tuhma tyttö (Otava), jonka on suomentanut Sulamit Hirvas-Reenpää. JJ

 

 

 

 

 

Susanna Alakoski, Hyvää vangilaa toivoo Jenna

Susanna Alakoski: Hyvää vangkilaa toivoo Jenna

Nimen kirjoitusasu mukailee pikkutytön omaperäistä oikeinkirjoitusta. Jenna toivottaa siinä hyvää vankilaa enolleen. Jennan äiti Anni ei jaksa ilahtua veljensä yllätyksellisyydestä. Sosiaalityöntekijäksi kouluttautunut Anni purkaa muistojaan ja määrittelee murheensa kahdenlaiseksi. Pysähdyssuru hoituu, syväsuru on sitkeämpi. Perimmäiseksi syyksi elämän umpikujiin Anni nimeää köyhyyden ja saa raivoisia syväsuruhyökkäyksiä Ruotsin sosiaalilainsäädäntöä vastaan. Vihapuheet kuormittavat vahvaa ja pelotonta kertomusta Samista ja siskosta. Katkeruus on helppo ymmärtää. KN

 

 

 

 

 

 

Jean Echenoz, Pitkä juoksu

Jean Echenoz: Pitkä juoksu

Emil Zátopekia kuvaavassa pienoisromaanissaan ranskalainen Echenoz jättää draaman rivien väliin. Sieltä se sykkii parhaiten.

Ei tarvitse sanoa ääneen entisen urheilijasuuruuden tuntemuksia, kun hän lentokoneen välilaskupaikalla ilahtuu nähdessään, että asemalla odottaa valokuvaajia niin kuin vanhaan aikaan ja tullin läpi päästyään huomaa, että he odottivatkin Elizabeth Tayloria. Juoksijanuran rinnalla kulkee Tšekkoslovakian kommunistinen historia. Prahan kevään 1968 tapahtumien seurauksena Zátopek komennet­tiin roskakuskiksi ja kaivamaan kuoppia puhelintol­pil­­le. KH

 

 

 

 

 

John Keats, Yön kirkas tähti

John Keats: Yön kirkas tähti

”Nimeni yhdistetään muodikkaissa kirjallisuuspiireissä rahvaanomaisuuteen. Heidän mielestään olen pelkkä kutojapoika.” Näin kirjoittaa Keats (1795–1821) viimeisten kirjeidensä elävässä valikoimassa. Pääkuulumiset ovat klassiset, Fanny Brawneen kohdistunut rakkaus, kirjallisuus ja huolet toimeentulosta, terveydestä, asumisesta ja kirjallisesta vastaanotosta. JP

 

 

 

 

 

 

Doris Lessing, Varjoissa vaeltajaDoris Lessing: Varjossa vaeltaja

Henkisesti kuluttava ristiriita leimaa Lessingin 1950-lukua, suhde kommunismiin ja poliittiseen toimintaan. Vierailu Neuvostoliitossa on järkyttävä kokemus, mutta silti kirjailija liittyy puolueen jäseneksi. Teko, jota hänen on yhä vaikea ymmärtää. Pohdinnat tuovat mieleen taistolaisajan jälkiselvittelyt Suomen intellektuel­lien piirissä paljon myöhemmin. Kirjoittamisprosessissa ei juuri ole kertomista: hän kirjoittaa lauseen, kuljeskelee huoneessa, nukkuu nokoset, kirjoittaa taas. Jälkikäteiskommenteissa on sekä tyyntä viisautta että huumoria: seksiä ei keksittykään vasta 1960-luvulla. KC

 

 

 

 

 

Ian Mc Evan, PolteIan McEwan: Polte

Nautittuaan raittiusravintolassa taskumatillisen giniä ja huomattavan määrän paistettua ja paistamatonta rasvaa Michael Beard arvioi elämäänsä. ”Kaikki meni päin seiniä, mutta olo ei silti ollut hassumpi.” Nobel-palkinnon voittanut kutsumusfyysikko on viimeistään Oxfordissa huomannut fysiikan opiskelijoiden ylivertaisuuden. Terävästi kuvattu ylimielisyys leimaa Beardin suhtautumista kaikkeen ja melkein kaikkiin. Omahyväisyyden vastapainoksi McEwan on tehnyt mainiosta Beardistaan kaljun pikku punkeron. Fuusioener­giaa enemmän kiinnostaa juhlitun tiedemiehen, nykyihmisen, täyteläinen pilakuva. KN

 

 

 

 

 

 

Anne Michaels, RoutaholviAnne Michaels: Routaholvi

Kahden kanadalaisen rakkaus- ja elämäntarinan taustalla on kolme tuhoutumiskertomusta. Assuanin padon rakentaminen tuhoaa Niilin varren nuubialaisasutuksen, ja St. Lawrence -joen patoaminen hävittää pieniä kanadalaiskaupunkeja. Kolmas tuhoaminen tehdään pahaa tarkoittaen: suurista osista Varsovaa ei jää toisen maailmansodan aikaan ehjää kiveä kiven päälle. Puolanjuutalainen taiteilija Lucjan kertoo lapsuutensa muistoja. Häikäisevä, lyyrinen ja liikuttava, ja eläytyvästi ja osaavasti suomennettu romaani. KN

 

 

 

 

 

 

Herta Müller, HengityskeinuHerta Müller: Hengityskeinu

Nobelin kirjallisuuspalkinto koituu usein siunaukseksi hyvän aikalaiskirjallisuuden suomalaislukijoille: se piristää mukavasti julkaisemista. Viimevuotisen palkitun teoksia on saatu uusintapainoksina ja uusina suomennoksina. Hengityskeinu on syntynyt monen ihmisen kokemusten pohjalta ajalta, jolloin Romanian saksalaisalueelta siirrettiin kaikki 17–45-vuotiaat viideksi vuodeksi Neuvostoliittoon pakkotyöleirille. Pienet julmat hengissä pysyttelyn yksityiskohdat ovat hengästyttävää ja puistattavaa luettavaa. Tämänkokoista nälän kuvausta en tiedä lukeneeni. KN

 

 

 

 

 

 

Jo Nesbo, PanssarisydänJo Nesbø: Panssarisydän

Nesbøn sankarista Harry Holesta on kasvanut myyttinen hahmo, ja vertailukohtaa täytyy hakea jo Sherlock Holmesista, kirjailija tuntuu vihjaavan: Hole haetaan oopiumiluolasta ratkaisemaan Norjan uusinta sarjamurhatapausta. Murhaajalla on kammottava kidutusväline, Leopoldin omena, jossa parasta on se, että se on vain mielikuvituksen tuotetta. Nesbø kirjoittaa sarjamurhatoimintajännitystä erittäin hyvin ja on pohjoismaisten rikoskirjailijoiden joukossa omaa luokkaansa. Juoni liikkuu, lukijaa narutetaan, ja kun teos saa kokemaan pelkoa ja sääliä, eipä juuri muuta tarvitakaan. KH

 

 

 

Andrea Maria Schenkel

Andrea Maria Schenkel: Tapaus Kalteis

Heti alkuun kerrotaan, kuka rikokset – seksuaalimurhat – teki ja miten uhreille ja tekijälle kävi. Jännittävää on menneen ja nykyisen kertomisen tavan taitava yhdistäminen. Kodikkaan asiallisella kielellä Schenkel kertoo keskeisen uhrin Kathien kohtalosta. Tapahtumasarja sijoittuu 1930-luvun Müncheniin. Kun murhamies on kansallissosialistisen työväenpuo­lueen jäsen, tulee tapahtuneesta vaie­ta. Murhaaja on saanut n­imekseen Kalteis. Suomeksi hän ehkä olisi vaihdemies Kylmänen. Hän ei toimi kylmäverisesti. Hän on niitä joiden veri kiehuu. KN

 

 

 

 

 

W.G. Sebald, Saturnuksen renkaatW.G. Sebald: Saturnuksen renkaat

Kertoja näkee au­tiutta, hiekkaa ja pölyä kävellessään maan päällä Suffolkin kreivikunnassa. Loistonsa menettäneitä kaupunkeja ja kartanoita, asumattomia nummia ja rantoja. Tuhon teema kertautuu historias­sa. Ilmiöt linkittyvät, kuten nyt voisi sanoa. Vaikuttavaks­i hahmoksi nousee englantilainen Roger Casement, joka 1903 raportoi Kongon ja sittemmin Perun alkuasukasväes­tön hirvittävästä kohtelusta. Vähemmän dramaattisia mutta surumielisiä ovat kirjoittajan nykyhetkessä ja historiassa kohtaamat ihmiset, joiden ”täyttymättömien kohtaloiden” ohi itse aika tuntuu kulkeneen. KC

 

 

 

 

 

Koonnut: Jyrki Jantunen/SK

Comments

Teksti: Plaza
Avainsanat: Andrea Maria Schenkel, Anne Michaels, Dosris Lessing, Herta Müller, Ian McEvan, Jean Echenoz, Jo Nesbø, John Keats, Mario Vargas Llosa, Susanna Alakoski, W.G. Sebald

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *